Kriisipankin tunnistaminen

[19:57:52] Propt: Kriisipankin tunnistaminen
Kriisipankin tunnistaminen on helpompaa, kun ei tarvitse pohtia pankin omia motiiveja. Riittää, että tarkastelee kriisipankin käyttäytymistä markkinoilla.
...

Luottotappioiden kasvaminen ennakoi tyypillisesti luottotappiositoumuksista aiheutuvaa pankkiverovaikutusta, mikä tarkoittaa yleensä merkittävää tulonalenemaa pankille itselleen. Tällainen vaikutus heijastuu myös pankin tulokseen viiveellä, minkä takia sen analysointi vaatii huolellista aikasarjatarkastelua: luottotappiovaraukset pitää arvioida aina tilikausikohtaisesti eikä verrata toteutuneita tappioita viime vuoden tilanteeseen tai ennusteeseen.
Pankeilla on omia sisäisiä kriteerejä kriisipankkien tunnistamiseksi sekä työkaluja, joilla ne arvioivat luottoriskeihin liittyviä riskejä (esimerkiksi pankkien käyttämät ratingmenetelmät), ja tämän lisäksi ulkopuoliset organisaatiot ovat laatineet ohjeita pankkikohtaisten riskien arviointiin. Vaikka tässä keskitytään kriisin tunnistamisen kriteereihin – jotka tulevat todennäköisesti olemaan tulevaisuudessa samat eri maiden keskuspankeille - pankin luottoriskit voivat jäädä huomioimatta mikäli sen tunnistaminen jää puutteelliseksi.
...

Pitkäkestoinen eli kuukausia, joskus vuosia tai vuosikymmeniä kestävä kehityskulku joka ei enää vastaa todellisuutta eikä siihen voida vaikuttaa esimerkiksi viranomaistoimenpiteillä.
Kriisin tunnistaminen on sitä helpompaa mitä nopeammin se huomataan ja toimenpiteet saadaan käynnistettyä: mikäli kriisi havaitaan ajoissa siitä aiheutuvat seuraukset jäävät yleensä pienemmiksi. Toisaalta jos kriisin vaikutukset ulottuvat rahoitusmarkkinoille laaja-alaisesti tai koko rahoitusjärjestelmän tasolla ovat myös sen seuraukset helposti maailmanlaajuiset. Näin voi käydä vaikka tapahtumapaikkana oleva maa ei edes olisi mitenkään osallisena kriisissä - esimerkkinä vuoden 2008 Yhdysvaltain finanssikriisistä johtunut kansainvälisen talouden ajautuminen taantumaan, jolla oli puolestaan vakavia seurauksia eri puolilla maailmaa.
Kriisipankkien tunnistamiseen liittyy aina useita näkökulmia:
...

Kriisin havaitseminen ja toimenpiteiden käynnistäminen – esim. maksuvalmiusjärjestelyt tai konkurssimenettelyn valmistelu ovat esimerkkejä havaituista toimenpiteistä silloin kun tilanne on saatu kriisiytymään. Kriisi voi johtua ulkoisista syistä eli olla niin kutsuttu systeemiriski kuten finanssikriisi 2007-2009 jossa suuri määrä pankkeja ajautui kriisiin samanaikaisesti eri puolilla maailmaa, mutta yhtä hyvin syynä voivat olla esimerkiksi pankin sisäiset prosessit kuten luottoriskin hallitsemattoman suuret kasvun aiheuttamat tappiot.
Kriisistä aiheutuvien negatiivisten seurausten rajaaminen – jos pankki joutuu taloudellisiin vaikeuksiin se pyrkii luonnollisesti kaikin tavoin rajoittamaan negatiivisia seurauksia sekä vähentämään velkakirjojen arvoa. Se on mahdollista toteuttaa erilaisin rahoitustoimenpitein: pankit voivat hakea keskuspankilta tilapäistä likviditeettiä tai niille voidaan antaa mahdollisuus ostaa arvopaperistettuja luottoja (arvopaperitetut lainat, CDS:t). Kriisipankin vakavaraisuuden vahvistamiseen tarkoitetut toimenpiteet saattavat olla samankaltaisia.
...

Kriisien jälkihoidon hallinta – miten kriisinhoidosta aiheutuvat negatiiviset seuraukset minimoidaan?
Kriisipankkeja koskevien tukitoimien ja julkisten toimien vaikutusten arviointi on osoittautunut hyvin haastavaksi. Monesti vasta jälkikäteen nähdään onko tehdyt toimet olleet tehokkaita tai ovatko ne kohdistuneet oikein pankin ongelmiin: mikä toimenpide olisi johtanut parhaaseen lopputulokseen, oliko esimerkiksi kriisipankin tunnistaminen liian aikaisessa vaiheessa vai olisiko vielä voitu yrittää parantaa kannattavuutta tervehdyttämällä liiketoimintaa esim. irtisanomisin jne.
...

Myös viranomaisten toimivaltuudet kriisitilanteessa vaihtelevat riippuen siitä missä maassa pankki toimii – mm. lainsäädännön eroista johtuen pankkien tilanteet ja mahdolliset tukitoimet eroavat merkittävästi eri puolilla EU:ta (esim. Irlanti on myöntänyt kriisin aikana kymmeniä miljardeja euroja pankkitukia).
Vakavaraisuuskriisin tunnistamisessa kannattaa huomioida myös viimeaikaiset lainsäädäntömuutokset, joiden vaikutukset tulee mahdollisesti arvioida uudelleen kriisipankin tilanteen muuttuessa.
...

Kriisiin ajautuneen tai kriisiytymässä olevan pankkijärjestelmän tunnistamiseksi ei ole yhtä kansainvälisesti hyväksyttyä mallia – kansainväliset ja alueelliset järjestelyt voivat kuitenkin tuoda lisävalaistusta kriisiin. Esim. Euroopan Unionin alueen järjestely on Eurokriisimaiden ongelmien osalta perustettu EU:n Vakausmekanismin yhteyteen, josta käytetään lyhennettä EVM (Extension of the European Financial Stability Mechanism).
Toinen hyvä kansainvälinen järjestelmä on IMF:n yhteydessä toimiva ns. Basel II –sopimusjärjestelmä (Basel III sopimus valmistuu loppuvuodesta 2015). Myös monissa Aasian maissa sekä useissa Yhdysvaltain osavaltioissa kriisin tunnistamiseksi ja kriisipankkien luokittelemiseksi löytyy järjestelmiä.
...

Myös EU:n alueen järjestelyt ovat vähitellen kehittymässä kattavammaksi järjestelmäksi, jonka tarkoitus on myös toimia yleisenä eurooppalaisena järjestelynä (EU Sovereign Bankruptcy Mechanism).
Järjestelmiä tarkasteltaessa tulee muistaa se lähtökohta, että ne keskittyvät ennen kaikkea vakavaraisuuskriisiin ja siten pääasiassa kriisin tunnistamiseen sekä kriisipankkien hallintaan – näissä ei huomioida laajemmin esimerkiksi pankkijärjestelmään liittyviä yleisiä rakenteellisia riskejä.
...

Euroopan unionin kriisitukimenettely perustuu EU:n komission esittämään asetusmuutokseen luottolaitosten tervehdyttämistoimien tehostamiseksi. Asetuksen nojalla voidaan tukea ainoastaan yksittäisiä pankkeja eikä esim. kokonaisia pankki- tai finanssiryhmätasoisia ryhmiä kuten tähän mennessä (vrt. Espanjan pankkien tukipaketti vuonna 2013). Tukivälineinä komissio ehdottaa käytettäväksi kriisinratkaisurahastoja sekä sijoittajavastuuta.
Kriisipankin kohdalla sijoittajien on maksettava rahastoon maksuja ennen kuin kriisipankille ryhdytään järjestämään pääomarahoitusta julkisen sektorin tukitoimen avulla, joka puolestaan alentaa sijoittajille aiheutuvia menetyksiä pankin maksukyvyttömyystilanteessa ja konkurssimenettelyssä verrattuna tilanteeseen että rahoituskriisiä ei olisi alun perin lainkaan tullut (ks. alla).
...

Komission asetuksen myötä EU voi kriisitilanteessa tehdä kriisinratkaisupäätöksiä myös yksittäisten maiden kriiseissä siten että rahaston käyttö tai sijoittajan vastuu eivät edellyttäisi EU:n jäsenmaiden yksimielisyyttä vaan niitä voitaisiin toteuttaa nopeasti 85 prosentin määräenemmistöpäätöksellä.
Kriisipankki on ajautunut rahoitukselliseen kriisiin kun se joko
• täyttää Euroopan keskuspankin kriisipankeille määrittelemät kriteerit
...