Valtakunnansovittelijan puolueellisuus
→ Neuvotteluja ←
[13:48:15] Propt: Valtakunnansovittelijan puolueellisuus
Valtakunnansovittelijan puolueellisuus. On mielenkiintoista huomata että on vain yksi ehdokas, eikä ole kuin tämä "ainoa" sovittelija.
...
Onko hän liian puolueeton koska kukaan muu kun ainoa hakija "ei saanut paikkaa"? Vaikka varmasti hakijoilta vaadittiin sitä sun tätä.
Yle uutisoi eilen (https://yle.fi/uutiset/3-10491289), että valtakunnansovittelija on saamassa paikan jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä. Ensin valittiin Janne Metsämäki, jonka toimikausi kesti reilut kolme vuotta ja päättyi vuodenvaihteessa 2018–2019 hänen irtisanouduttuaan kesken toimikauden.
...
Sovittelupaikkakunnalla voi olla merkitystä
Metsämäki, joka työskenteli työehtotoimitsijana Teollisuusliitossa ei voinut siirtyä suoraan valtakunnansovittelijaksi oltuaan aiemmin muun muassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä SAK:ssa (https://tem.fi/blogi/-/asset_publisher/nyrhinen-saku-95033).
Sen sijaan hänet valittiin vuonna 2008 ensimmäisenä palkansaajien keskusjärjestöön kuulumattomana ja työnantajatahon hyväksymänä hakijana valtakunnansovittelija Metsämäen seuraajaksi.
Saloniuksen tausta taas oli työnantajien puolella. Hänet pestattiin valtakunnansovittelijaksi vuosiksi 1998–2009 suoraan sen jälkeen, kun edeltäjä Teuvo Kallio siirtyi eläkkeelle keväällä 2001. (https://stm.fi/tietoa-sopimuksista/saadosnimikkeist...)
...
Voidaanko valita uudelleen?
Valtakunnansovittelijalla ei ole muodollisia kelpoisuusehtoja vaan se valitaan aina neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan.
Työmarkkinajärjestöt vastaavat vuorotellen valtakunnansovittelijan nimittämisestä valtioneuvostolle, mutta nimitys edellyttää kuitenkin tasavallan presidentin hyväksyntää ja on käytännössä poliittinen päätös: sovittelijaksi valittu nauttii yleensä sekä työnantaja- että palkansaajapuolen luottamusta.
...
Nimityksen poliittisuudesta kertonee sekin jotain, kun myös viime kerralla työnantajajärjestö Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Ammattiliittojen_Keskusj%c3%b6rjest%C3%B6_SAK) ehdokas Leif Fagernäs hävisi Akavan Heikki Pärnäselle niukasti äänin 9-8 ja yksi ääni hylättiin. (http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/ek-ja-sak-paastivat-leif-fak...)
Palkansaajajärjestöillä ei kuitenkaan pitäisi olla syytä pelätä sitä, että sama mies nimitetään toistamiseen valtakunnansovittelijan paikalle – varsinkaan sen jälkeen, kun jo heti ensimmäisellä kerralla oli selvästi enemmän kannatusta toisella hakijalla.
Se kertoo ennen kaikkea siitä, miten puolueelliseksi sovittelija on ryhtynyt työnantajien etujen ajajaksi. Tätä kuvaa vielä entisestään se tapa jolla työnantajapuolen ehdokas Esa Lonka nostettiin kesken kaiken koko työmarkkinakierroksen ajaksi valtakunnansovittelijaksi viime joulukuussa ja pakotettiin suostumaan sovintoesityksiin vastoin työantajien kantaa. (http://vastavalkea.fi/2015/12/29/sovintoesityksia-sopimista-vaiko-sopimuspolitiikkaa-heikkila-sote-vuorovetoista-/)
Toisin kuin Elinkeinoelämän keskusliitto EK antaa ymmärtää, Esa Lonka on nimenomaan työnantajan etuja ajava mies: hänet oli pestattu valtakunnansovittelijan toimistoon vain pari päivää aikaisemmin työantajapuolelta Suomen Yrittäjistä (www.yrittajat24.fi/uutishuone/uutisarkisto/a67092-ilpo-huhdanoja-siirtyy-tehylle-neuvottelujohtajaksi). Vaikka hänellä ei ole minkäänlaista aiempaa työkokemusta sovittelijan tehtävistä, häntä on pidetty kuitenkin jonkinlaisena neutraalina hahmona ja sopivimpana mahdollisena valintana työnantajapuolelle.
Hänen aiempi työtaustansa puolestaan oli vahvasti yrittäjäjärjestön puolella (www.yrittajat24.fi/uutishuone/uutisarkisto/a67084-tekeeko-tassa-noinkin). Siksi voidaan sanoa – ottaen huomioon miten voimakkaasti Esa Longan tausta on hänen nimittämisensä aikana tuotu esiin sovittelijavalinnan puolueellisena osaratkaisuna ja taustana työnantajan ehdotuksille – ettei kyse ollut pelkästään sattumasta, kun valtakunnansovittelijan toimisto ilmaisi kantansa hyvin suoraan juuri nyt käsillä olevissa asioissa.
Juuri näihin seikkoihin liittyen jo pelkkä epäilys valtakunnansovittelija Minna Helteen puolueettomuudesta on muodostunut hänelle henkilökohtaiseksi esteellisyydeksi. Kysymys siitä voiko hän ylipäätään olla puolueeton koko työmarkkinajärjestelmän suhteen ei ole vain akateeminen, sillä kaikki tietävät sen, että mikäli Helle toimisi objektiivisesti niin silloin se antaisi myös muille toimijoille tasapuoliset lähtökohdat ja toimintamahdollisuudet ilman näitä epäilyjä. (kts esim kirjoitus Sovittelijan puolueellisuus / Valtakunnansovittelija Minna Helteen uskottavuus vaakalaudalla)
...
Minna Helle: “Mä olen kuitenkin ajatellut sen silleen, (että mä haluan toimia sovittelijana jatkossakin). Ja kun mun tausta on tämmöinen kuin on, niin kyllä mua tietysti huolestuttaa se asia. Että mitä mulle voi sattua tän jälkeen tai tästä eteenpäin elämässä. (http://www.mtv.fi/viihde/seurapiirit/artikkeli/minna-heelle-tata-en-kadu-enaa/6200000)
Tämä kaikki oli odotettavissa sillä Valtakunnansovittelijan työ perustuu virka-asemaan eikä suinkaan siihen, että hän olisi puolueeton kuten sen tulisi perustua.
Valtakunnan sovittelijan viran haltijan puolueellisuus on johtanut vuosien ajan mitä käsittämättömiin asioihin sekä tekoihin. Yhtenä esimerkkinä voi ottaa vaikkapa sellaisenkin tapauksen jossa Helteen toimistossa työskentelevän henkilön mies toimi Pron puheenjohtajana (hänen toimiessaan vielä valtakunnansovittelijan sijaisena) ja tällöinhän kyseinen henkilö käytti virka-asemaansa hyväkseen siten, että antoi täysin virheellistä tietoa silloisesta tilanteesta julkisuudessa. (https://www.talouselama.fi/uutiset/palkkoja-leikataan-40-ja-saikyt-ovat-suuremmat/49f30af6-59d2-4b19-9277-866ed371600a) Eikä tämäkään ollut mitenkään ensimmäinen kerta sillä Valtakunnansovittelija Helteen toimiston toinen työntekijä Riina Nevamäki on myös aikaisemmin antanut virheellisiä lausuntoja julkisuuteen mm. tästä aiheesta (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014083018633173_uu.shtml). Näiden virheellisten tietojen antamisen vuoksi hän onkin julkisuudessa usein saanut kantaa titteliä “pellehermanni”, mutta kaikesta huolimatta hänet nimitettiin Sipilän erityisavustajaksi vaikka sitä ihmeteltiinkin hyvin laajalti sillä eihän kyseinen henkilö voi toimia samanaikaisesti ministerinä ja Keskustan erityisavustajana koska silloin eturistiriitojen riski olisi todella suuri (https://www.aamulehti.fi/a/24000000?cs=email).
Juha-Pekka Vaarala: Valtakunnansovittelija
“Sovittelijoiksi nelivuotiskausittain määrättävät henkilöt määrää työministeriön esittelystä valtakunnansovittelijain toimisto neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan.
Valtakunnansovittelijan viran hoitaja ei ole velvollinen osallistumaan riidan sovitteluun eikä ottamaan tehtävää vastaan, ellei hänen voida olettaa suorittavan sitä asianmukaisella tavalla ja olevan vapaana työriitojen sovittelusta annetun lain 4§:n mukaisesta esteellisyysperusteesta taikka muusta edellä tarkoitettua suuremmasta esteestä.” (Laki työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta 56/2001)
Miten on siis mahdollista, että kun valtakunnansovittelija ilmoittaa jäävänsä eläkkeelle hän ehdottaa virkaan nykyistä SDP:n varapuheenjohtaja Salmista vaikka tämä ilmoitti juuri julkisuudessa ettei ole edes käytettävissä?
...
Tätäkin asiaa piti olla ratkaisemassa työriitojen sovitteluun nimetty erikoislakimies Minna Helle (YTN:n puheenjohtaja Sture Fjäder blogissaan 17.6., Yle 14.5.)
Onko nyt niin, että jos Helteellä on demari- tai kokoomustaustaiset sukujuuret ja hän sattuisi hakemaan SAK:n puheenjohtajaksi ja olisi siitä syystä pätemätön kyseiseen tehtävään hänen tulisi jatkaa valtakunnansovittelijan virassa?
...
Tämä ei siis todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun koin itseni loukatuksi puolueellisena pitämäni sovittelijan toiminnasta, sillä kaksi vuotta aikaisemmin sain itse todistaa tätä samaa tapahtumaa Bulevardilla.
Silloin riitaisan riidan sovittelun lopputuloksena valtakunnansovittelija oli ottanut toisen osapuolen ”omalle puolelle” ja hylkäsi vastapuolen ehdotuksen ilman perusteluja. Sen lisäksi tämä henkilö vielä uhkaili koko teollisuuden pysähtymisellä ellei hänen ehtoihin suostuttaisi!
...