Valtiohallinnon kulut
→ Neuvotteluja ←
[14:49:13] Prompt: Valtiohallinnon kulut
Valtiohallinnon kulut ja tehottomuus
Olen aiemminkin ihmetellyt valtion ja julkisen puolen tuhlailevia ja tehottomía toimintoja. Esimerkiksi tässä jutussa kerrottiin, miten VR teettää ilmaista ylityötä. Toisaalla kerrotaan, kuinka VR:n junat kulkevat aikataulussa.
...
Yksi keino, jota julkisen sektorin tehottomuudeen kyllästyneet käyttävät, on julkisten hankintojen kilpailutus ja ostopalvelujen käyttö. Koska julkinen sektori on niin suuri työllistäjä, tämä keino vähentää verovarojen haaskauksesta aiheutuvia haittoja paljon paremmin kuin mikään muu, joten valtion olisikin syytä siirtyä yhä enemmän käyttämään ostopalveluita oman tuottamisensa sijasta.
Valtio, eli veronmaksajat maksavat käytännössä valtion työntekijöiden palkat ja myös niiden, jotka toimivat yksityisellä sektorilla tuottaen julkishallinnolle ostopalveluja. Siksi veronmaksajana haluan tietää, kuinka paljon verorahoja käytän palveluihin, joista saan vain vähän hyötyä ja kuinka paljon käytän rahaa turhaan byrokratiaan ja tehottomuuteen. Yksityisillä toimijoilla ei ole tarvetta pitää turhia kuluja ja tuottamatonta henkilökuntaa, joten he tuottavat palvelut ja tavarat halvemmalla, tehokkaammin ja vähemmillä verovaroilla. Kun yksityinen toimija tuottaa julkishallinnolle palveluja, hän ottaa hinnassa huomioon tuottamiensa palvelujen todelliset kustannukset ja minimoi sen lisäksi myös tuottamastaan turhasta työstä ja byrokratiasta aiheutuvan kulun. Julkishallinnolla sen sijaan ei ole minkäänlaista kannustetta vähentää kuluja ja turhaa työtä.
Julkinen sektori on siis paitsi tehoton, myös tuhlaava. Julkishallinto ei ota tuottamassaan palvelussa huomioon todellisia kuluja eikä tuottamastaan työstä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Julkishallinto ei myöskään huomioi tuottamiensa palvelujen aiheuttamia kustannuksia yksityiselle sektorille. Julkisen sektorin tuottamissa palveluissa on myös monia sellaisia kustannuksia, jotka yksityinen toimija huomioi ja joita se ei julkiselle sektorille tuotettaessa huomioi, ja tämä aiheuttaa julkiselle sektorille paljon piilokuluja.
Ostopalveluja käyttämällä saataisiin sekä valtio, kunnat, kuntayhtymät että seurakunnat ja niiden toiminnot tuottamaan palveluja, jotka vastaisivat todellisia kuluja sekä todellisia kustannuksia, ja valtio sekä kunnat saisivat rahansa käytettyä tehokkaammin. Ostopalveluiden käyttäminen mahdollistaisi myös ostopalvelun tuottavan yrityksen voittojen siirtämisen yksityisen yrityksen omistajan taskuun.
Julkisten ostopalvelujen käyttämisen yksi etu on myös se, että silloin saadaan tietää, kuinka paljon verovaroja käytetään julkishallinnon ja yksityisten yritysten tuottamiin palveluihin ja tavaroihin. Esimerkiksi ostopalveluina ostetuissa siivouspalveluissa maksetaan vain siivouksesta, ei siivouksesta ja siihen liittyvistä ylimääräisistä töistä. Koska julkishallinto ja yksityiset yritykset tuottavat palveluja, joiden todellisia kuluja ja todellisia kustannuksia on hyvin vaikea laskea, tämä ei ole mahdollista.
...
Julkishallinto on tehoton
Kun yksityinen yritys myy jotakin, sen täytyy saada mahdollisimman paljon rahaa, jotta se voi tuottaa omistajilleen voittoa. Valtio on samanlainen yritys. Valtio on tehnyt päätöksen, että sen tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa omistajilleen vaan palveluita kansalle, joten se saa tarvitsemansa rahan kuluttajilta, eikä sen tarvitse välittää asiakkaiden kulutuksesta. Valtion kulut ovat siis periaatteessa samat kuin kuluttajienkin, ja se voi nostaa kuluttajilta tarvitsemansa rahamäärän korottamalla veroja. Valtiohallinnossa ja valtion yrityksissä tuhlataan siis rahaa aivan samoin kuin kuluttajinakin olemme kuluttajina tuhlailevampia.
Esimerkiksi Yle, jonka budjetti on yli 500 miljoonaa, ei ole mikään pieni summa, mutta ei toisaalta myöskään ole millään lailla välttämätön. Jos kaikki Ylen rahat kerättäisiin suoraan kansalaisilta Yle-verolla, joka olisi vain kymmenen prosenttia bruttopalkasta, sen budjetti olisi vain noin 90 miljoonaa vuodessa, eikä se siis kuluttaisi mitään, mitä emme käyttäisi muutenkin. Kun kaikki kulut lasketaan mukaan, Ylen budjetti olisi siis yli 100 miljoonaa.
Valtiolle ei ole välttämätöntä pyörittää kaikkia palveluita, joten valtion kulut ovat käytännössä vain kulut, joita kuluttajat eivät käytä, joten jos kuluttajien kulutuksesta poistetaan kaikki valtiolle ja kunnille menevät rahat, jäljelle jäävät rahat voidaan jakaa tasan kaikkien suomalaisten kesken riippumatta heidän varallisuudestaan ja tulotasostaan.
...
Valtion budjetin pitää sisältää vain kansalaisille menevät rahat. Valtion budjettiin sisältyvät myös kansalaisten rahat. Valtion budjettia on pienennettävä niin paljon, että kansalaisille jää yhtä paljon rahaa kuin heille menisi, jos budjettia ei olisi olemassa, ja tämä edellyttää budjetin leikkaamista puoleen nykyisestä. Samalla tietysti myös kansanedustajien, virkamiesten ja kunnan työntekijöiden palkat puolittuvat. Kun nämä uudistukset on toteutettu, niin on enää kaksi syytä, minkä vuoksi valtiolla pitää olla enemmän rahaa kuin kansalaisilla. Ensimmäinen syy on se, että kansanedustajat, virkamiehet ja kunnan työntekijät voivat silloin itse ansaita rahansa ja toinen on se, että valtio haluaa maksaa palkkaa siitä, että ihmiset eivät tekisi töitä vaan viettäisivät aikaa tekemättä mitään, kuten poliitikot tekevät.
Tämän jälkeen Suomen valtiolla olisi enää yksi kuluerä: kansanedustajien ja virkamiesten palkat.
...
Valtion virkamiesten palkkojen tulisi olla niin pieni kuin mahdollista.
Valtion hallinnon kulujen tulisi olla niin pienet kuin mahdollista.
...
Valtion virkamiesten palkkojen tulisi olla niin pienet kuin mahdollista.
Valtion hallinnon kulujen tulisi olla niin pienet kuin mahdollista.
...
Valtion hallinnon työntekijöiden palkkojen tulisi olla niin pienet kuin mahdollista.
Valtion työntekijöiden ei pitäisi ansaita niin paljon kuin he ansaitsevat. Valtion työntekijöiden pitäisi ansaita vain niin paljon kuin on kohtuullista. Jos työntekijät ansaitsevat liikaa, silloin he kuluttavat rahaa liian paljon.
Valtion työntekijöiden pitäisi työskennellä vain sen verran kuin on kohtuullista, ja heille tulisi maksaa palkkaa vain sen verran, että he tulisivat toimeen, ja saisivat syödäkseen. Jos työntekijät eivät tulisi toimeen palkallaan, silloin he kuluttaisivat liikaa ja se johtaisi lopulta aina velkaantumiseen. Valtion työntekijät kuluttavat silloin enemmän rahaa kuin heillä olisi oikeasti varaa.
...
Valtion hallinnon työntekijöiden ei tulisi tehdä ylitöitä. Heidän tulisi saada kaikki tarvittavat työt tehtyä työaikana.
Jos hallinnon työntekijöiden määrä vähenee, hallinnon kuluja täytyy myös pienentää samassa suhteessa. Muuten hallinnon kulut vain nousevat. Jos hallinnon kuluja ei pienennetä samassa suhteessa, silloin valtion varat vähenevät.
Julkiset maksut eivät yleensä riipu siitä, onko niiden kohde yksityishenkilö tai yhteisö. Maksut kerätään yrityksiltä ja kansalaisilta riippumatta näiden tarpeista, varallisuudesta tai maksuhaluista.
Verot sen sijaan ovat tuloista ja kulutuksesta riippuvaisia maksuja. Ne siis kohdistuvat verovelvolliseen ja riippuvat hänen veronmaksukyvystään. Näin verot voidaan tulkita pakoksi.
Julkiset maksut eivät välttämättä perustu tulojen tai kulutuksen suuruuteen.
Yle-vero on tyypillinen vero, jonka kohde ei riipu henkilön maksukyvystä tai varallisuudesta. Ylevero ei siten perustu verovelvollisen maksuhaluun eikä riipu tulojen tai kulutuksen suuruudesta.
...
Vero ei riipu myöskään hänen tulonmuodostuksestaan.
Yle-veroa pitää maksaa myös silloin, kun tuloja tai varallisuutta ei ole. Näin siksi, että julkisen vallan tulee rahoittaa yleisradion palvelut myös heille, jotka eivät niihin itse osallistu. Ylevero ei ole siis kulutuksesta riippuva maksu, kuten arvonlisävero on.
...
Yle-vero ei kuitenkaan ole ainoa vapaaehtoinen vero, jonka maksamisesta kansalaiset saavat itse päättää.
Ylevero on myös julkisen talouden kokoon suhteutettuna kohtuullinen, noin viisi prosenttia Suomen bkt:sta, mikä on vähän verrattuna muiden maiden mediaverokertymiin. Yleverolla katetaan Yleisradion julkisen palvelun tehtävät, eikä siihen käytetä yritysten ja kuluttajien rahaa.
Sen sijaan monet muut verot, kuten arvonlisävero tai kiinteistövero, ovat suuria, vaikka niillä rahoitetaan vain osa julkisesta kulutuksesta.
Julkinen kulutus rahoitetaan veroilla, joita voidaan kutsua tulonsiirroksi.
...
Kaikki nämä maksut voidaan kuitenkin tulkita vapaaehtoisiksi eli julkisen vallan ei tarvitse kerätä niitä, ellei se itse halua.
Yle-vero ja muut tulonsiirrot voidaan luokitella julkiseen kulutukseen ja tulonsiirtoihin, jos näin halutaan.
Tällöin julkinen kulutus sisältää kaikki ne palvelut, joista kansalaiset voivat päättää itse. Vastaavasti julkinen kulutus kattaa julkisen vallan maksamat tulonsiirrot eli käytännössä verotuksen.
...
Suomen julkisyhteisöihin kuuluvat valtio, kunnat, kuntayhtymät, työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot.
Julkisyhteisöihin ei kuulu valtion kokonaan omistama Senaatti-kiinteistöt. Se ei ole budjettitalouden piirissä vaan osa valtiohallinnon organisaatioita. Sen toiminta perustuu pääosin valtion rakennusten ja toimitilojen vuokraamiseen valtion virastoille ja laitoksille sekä valtion omistamien kiinteistöjen ja infrastruktuurin hallinnointiin.
...