Epäurheilijamainen käytös
Epäurheilijamainen käytös on joukkuepeleissä tai urheilulajeissa esiintyvää yleisesti paheksuttavaa toimintaa. Kaikissa urheilulajeissa ensisijainen tarkoitus on voittaa vastustaja(joukkue), koska urheilijan tärkein tehtävä on olla vastuussa joukkueen omistajille, seuralle tai omalle perheelleen jos kyseessä on lasten harrastukset.
Pelaaja, joka ei tee kaikkea voitavaansa vastustajan häviön eteen, on epäurheilijamaista käyttäytymistä. Esimerkiksi apuun rientäminen vastustajajoukkueen pelaajan loukkaantuessa sotii räikeästi pelaajan (tai hänen joukkueensa) puolesta veikanneita urheiluvedonlyöjiä ja heidän taloudellisia panostuksiaan vastaan.
Myös fuskaamisen mahdollistavan tilaisuuden käyttämättä jättäminen on kuin urheilijaan uskovien ja kannustajien suoraan naamalle sylkemistä.
Lasten harrastukset
Lasten harrastuksissa on erityisen tärkeää, että lasten vanhemmat osallistuvat peliin katsomosta. Koska perheen kunnia, lasten paremmuus ja onnistuminen vanhemmuudessa mitataan lasten harrastuksissa kerätyistä pokaaleista ja mitaleista, on kaikkien osapuolien tehtävä oma osuutensa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.
On selvää, ettei vanhemmuudessa onnistumista yksinään voida pelkkien lasten ansaitsemien palkintojen mukaan määritellä, siksi onkin erityisen tärkeää myös perheen isien käydä oma ottelunsa katsomossa nyrkein. Tuomarin päätös voi aina olla myös väärä ja siksi perheen todellinen kunnia ratkeaakin katsomon puolella.
Jos paikalla ei tarjoilla alkoholia, on suotavaa ottaa mukaan omaa olutta tai salakuljettaa lapsen treenikassissa viskipullo tapahtumaan.
On myös huomattava, vaikka pelin lopputulos oli mikä hyvänsä, katsomossa todellinen voittaja on hän, jonka autoon kantamiseen tarvitaan eniten muun yleisön apuja tapahtuman jälkeen.
Huono häviäjä
Huonona häviäjänä pidetään urheilijaa, joka myöntää tappionsa heti kättelyssä pelin jälkeen, tutkimatta ensin tallenteita tai tekemättä moitteita tuomarin päätöksistä. Koska urheilija on ensisijaisesti vastuuhenkilönä muille oikeusobjekteille tai luonnollisille henkilöille, on huonon häviäjän merkki jättää kyseenalaistamatta pelitulos pelin päättyessä.
Kun voitto on vahvistettu lopullisesti, kunniallinen urheilija muistaa aina "lällätellä" ja vittuilla hävinneelle osapuolelle nälvien heitä (ja heidän perhettään) surkeudestaan pullistellen pokaalien kanssa omassa paremmuudessaan.