Epäurheilijamainen käytös
Epäurheilijamainen käytös on joukkuepeleissä tai urheilulajeissa esiintyvää yleisesti paheksuttavaa toimintaa. Kaikissa urheilulajeissa ensisijainen tarkoitus on voittaa vastustaja(joukkue), koska urheilijan tärkein tehtävä on olla vastuussa joukkueen omistajille, seuralle tai omalle perheelleen jos kyseessä on lasten harrastukset.
Pelaaja, joka ei tee kaikkea voitavaansa vastustajan häviön eteen, on epäurheilijamaista käyttäytymistä. Esimerkiksi apuun rientäminen vastustajajoukkueen pelaajan loukkaantuessa sotii räikeästi pelaajan (tai hänen joukkueensa) puolesta veikanneita urheiluvedonlyöjiä.
Lasten harrastuksissa on erityisen tärkeää myös, että lasten vanhemmat osallistuvat peliin katsomosta. Koska perheen kunnia, lasten paremmuus ja onnistuminen vanhemmuudessa mitataan lasten harrastuksissa kerätyistä pokaaleista ja mitaleista, on kaikkien osapuolien tehtävä oma osuutensa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.
On selvää, ettei vanhemmuudessa onnistumista yksinään voida pelkkien lasten ansaitsemien palkintojen mukaan määritellä, siksi onkin erityisen tärkeää myös perheen isien käydä oma ottelunsa katsomossa nyrkein. Tuomarin päätös voi aina olla myös väärä ja siksi perheen todellinen kunnia ratkeaakin katsomon puolella.
Huono häviäjä
Huonona häviäjänä pidetään urheilijaa, joka myöntää tappionsa heti kättelyssä pelin jälkeen, tutkimatta ensin tallenteita tai tekemättä moitteita tuomarin päätöksistä. Koska urheilija on ensisijaisesti vastuuhenkilönä muille oikeusobjekteille tai luonnollisille henkilöille, on huonon häviäjän merkki jättää kyseenalaistamatta pelitulos pelin päättyessä.