Lappajärven 20.10.2026 tulipaloon liittyvät epäselvyydet

PenaPedia
Versio hetkellä 31. lokakuuta 2026 kello 19.35 – tehnyt 192.168.0.104 (keskustelu) (Ak: Uusi sivu: __NOTOC__ Iltalehti kirjoittaa 20.10.2026 klo 17:14: [https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6c4ed1ad-7394-4e79-8e10-1c2806f83da8] <div style="border-left: 5px dotted red; padding: 5px;"> <h2>Hurja tulipalo iltapäivällä – Vanhus huusi ikkunassa apua ja liekit löivät takana</h2> <h3>Lappajärvellä syttyi voimakas tulipalo, missä vanhus pelastettiin viime hetkellä. Sankariksi nousi vapaalla ollut palomies.</h3> <i> Lappajärven keskustassa sijaitsevassa asuin- ja liike...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun


Iltalehti kirjoittaa 20.10.2026 klo 17:14:

[1]

Hurja tulipalo iltapäivällä – Vanhus huusi ikkunassa apua ja liekit löivät takana

Lappajärvellä syttyi voimakas tulipalo, missä vanhus pelastettiin viime hetkellä. Sankariksi nousi vapaalla ollut palomies.

Lappajärven keskustassa sijaitsevassa asuin- ja liikehuoneistotalossa syttyi tiistaina iltapäivällä voimakas tulipalo. Suurimmassa vaarassa oli rakennuksen toisessa kerroksessa asunut vanhus.

Tilanteessa suuri onni oli, että palomiehen töistä vapaalla ollut Tomi Paakkarinen oli hälytyksen tullessa vain sadan metrin päässä palavasta rakennuksesta. Hälytyksen tultua Paakkarinen ryntäsi paikalle.

– Vanhuksen asunto oli tullessani täyden palon vaiheessa, ja savua tuli runsaasti. Palokunnan yksikkö ei ollut vielä ehtinyt paikalle, kun vanhus huusi ikkunassa apua liekkien lyödessä takana. Onneksi sain kiinteistön omistajalta välittömästi tikapuut ja siirsin ne ikkunan alle.

Paakkarinen toimi välittömästi palomiehen vaistolla, vaikka hänellä ei ollut välineitä.

– Oli toimittava niin hyvin kuin osasin. Niinpä nousin tikkailla vanhuksen luokse. Kielsin häntä samalla palaamasta takaisin asuntoon. Päästyäni hänen luokseen nappasin naisen hartioilleni ja toin hänet alas, missä paikalla oli myös jo palokunnan yksikönjohtaja.

Vanhuksen pelastuminen oli kiinni sekunneista.

– Voi sanoa, että hän pelastui viime hetkellä, onneksi ehdin ajoissa. Saatuani hänet alas, siirrettiin vanhus paikalle tulleeseen ambulanssiin ja jatkohoitoon.

Ilo pelastumisesta

Tilannetta johtanut Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Harri Setälä ei osannut vielä kertoa palon syttymissyytä.

– Siitä ei ole vielä tietoa. Sen tiedän kuitenkin, että vanhuksen henki pelastettiin hyvällä työllä, se oli kova temppu. Talossa on kaikkiaan seitsemän asuntoa sekä liikehuoneistoja. Onneksi muita henkilöitä ei joutunut suoraan vaaraan.

Kiinteistön omistaja Kari Korkea-aho katseli sammutustöitä vakavana.

– Alussa oli tietenkin suurin huoli asukkaista, onneksi kaikki saatiin ulos, sen jälkeen olo muuttui kaikesta huolimatta osittain huojentuneeksi.

Samalla talossa oli myös Korkea-ahon perheen koti.

– Talon rakensi alunperin isäni 1940-luvulla, eli talolla on pitkät perinteet. Mieli on tietenkin apea oman kodin menetyksestä. Onneksi meillä on kuitenkin mökki minne mennä.


Tapaus saa jatkoa 31.10.2026 klo 17:28: [2]

Liekit löivät takana: 95-vuotias Laimi huusi apua ikkunassa – Vapaalla ollut Tomi teki uskomattoman teon

Lappajärven tulipalosta pelastettu Laimi Jokipensas kohtasi pelastajansa. Hän on täynnä kiitollisuutta menetyksistä huolimatta.

Kiitollisuus ja lämpö täyttivät huoneen, kun viime viikolla Lappajärven keskustassa raivonneesta tulipalosta pelastettu 95-vuotias Laimi Jokipensas kohtasi pelastajansa, tuolloin vapaalla olleen palomiehen Tomi Paakkarisen.

– Tomi on miesten mies, hän teki melkoisen työn. En osaa edes sanoa, miten kiitollinen olen hänelle, sanoo Jokipensas katsoen samalla pelastajaansa lämpimästi silmiin.

Paakkarinen sanoo parhaan kiitoksen olevan nähdä Jokipensas elossa ja uudessa kodissa.

– Se on tärkeintä. Tapahtunut on ollut paljon mielessä viimeisen reilun viikon aikana, onneksi kaikki kääntyi hyväksi.

Tulipalo sattui viime viikon tiistaina. Jokipensas katseli televisiota kotonaan toisessa kerroksessa, kun palovaroitin pärähti soimaan.

– Ihmettelin ensin, että miten ihmeessä televisiosta kuuluu palopillin ääni. Kun ääni jatkui, lähdin katsomaan, mitä oikein tapahtuu. Päästyäni eteiseen oli siellä savua. Päätin kuitenkin avata oven nähdäkseni paremmin, mistä on kyse. Oven takana minuun iski musta ja polttavan kuuma savu, ja tunsin, kuinka tajuntani heikkeni. Olin lyyhistyä siihen paikkaan.

Hän sai vedettyä oven kiinni. Tuli jatkoi samalla voimakasta etenemistä puurakenteisessa talossa.

– Joku järki sanoi päässäni, että minun on päästävä ikkunan luo. Huusin samalla Taivaan Isää apuun, sanoen ”nyt tarvitsen apua.” Minulle ei tullutkaan missään vaiheessa tunnetta, että kuolen nyt.

Jokipensaan matka ikkunaan kesti, sillä hänen liikkumisensa oli hankalaa osteoporoosin vuoksi ja savu haittasi näkyvyyttä.

– Pääsin lopulta ikkunaan ja aloin huutaa apua. Olin tuossa vaiheessa tajunnan rajoilla, sillä savu oli tehnyt tehtävänsä. Muistan myös, että tunne sisälläni oli kauhea.

Pelastaja saapuu

Paakkarinen oli palohälytyksen tullessa vain sadan metrin päässä palavasta rakennuksesta. Hälytyksen tultua hän ryntäsi paikalle.

– Toisessa kerroksessa sijaitseva Laimin asunto oli tullessani lähes täyden palon vaiheessa, ja savua tuli runsaasti. Palokunnan yksikkö ei ollut vielä ehtinyt paikalle, kun hän huusi ikkunassa apua liekkien lyödessä takana. Onneksi sain kiinteistön omistajalta välittömästi tikapuut ja siirsin ne ikkunan alle toisen miehen tukiessa niitä alhaalla.

Paakkarinen kiipesi tikkaita palomiehen vaistolla, vaikka hänellä ei ollut välineitä.

– Oli toimittava niin hyvin kuin osasin. Kielsin samalla Laimia palaamasta takaisin asuntoon. Päästyäni ikkunan luo, nappasin hänet hartioilleni ja toin alas, missä paikalla oli myös jo palokunnan yksikönjohtaja.

Jokipensas sanoo helpotuksen tunteen vyöryneen ylle, kun hän näki Paakkarisen nousevan tikkaita.

– Tikkaat näyttivät kuitenkin todella kapeilta, olin varma, etteivät ne kestä kahta ihmistä. Onneksi minulla ei ollut enempää painoa kuin 54 kiloa.

Paakkarinen sanoo pelastumisen olleen kiinni sekunneista.

– Voi sanoa, että hän pelastui viime hetkellä, onneksi ehdin ajoissa.

Savua hengittänyt Jokipensas siirrettiin ambulanssiin. Jokipensas puhkeaa tilanteesta huolimatta nauruun muistellessaan hetkeä ambulanssissa.

– Ambulanssimies pyyhki kasvojani kostealla pyyhkeellä sanoen, että nyt alkaa pohjaväri näkymään.

Hän vietti sairaalassa viikon.

– Onneksi savu ei ollut tehnyt pahaa vahinkoa. Selvisinkin pääasiassa mustelmilla. Kun Tomi kävi katsomassa minua sairaalassa, se poisti ison taakan harteiltani. Hänen näkemisensä helpotti.

Rakkaita muistoja

Jokipensas menetti palossa lähes koko kodin omaisuuden. Liekit nielivät monta rakasta tavaraa.

– Palo vei rakkaat valokuvat ja esimerkiksi aikanaan työnantajalta saamani hopealusikat sekä lasimaljakoita. Mukana oli tietenkin myös paljon muistoja edesmenneestä miehestäni, sillä olimme avioliitossa 62 vuotta ennen hänen kuolemaansa. Vaikka minulla on vakuutus, ei se korvaa suurta tunnearvoa.

Palossa tuhoutui myös reilut sata paria Jokipensaan kutomia villasukkia. Hän on vuosia kutonut niitä lahjoitettavaksi niin kotimaassa kuin vietäväksi Ukrainaan. Osan hän taas on myynyt ostaakseen niillä rahoilla läheisilleen lahjoja.

– Niiden menettäminen oli hyvin surullinen asia. Nyt vain täytyy kutoa uusia, kun vain saisin riittävästi hyvää lankaa. Ensin minun täytyy kuitenkin saada uudet silmälasit, sillä edelliset tuhoutuivat palossa kuulolaitteen tapaan. Täytyy myös myöntää, että nyt otan lankaa mielelläni vastaan.

Jokipensas on päässyt muuttamaan uuteen kotiin.

– Olen niin kiitollinen Tomille, pojalleni, sukulaisille ja muille minua auttaneille, on ollut koskettavaa huomata, miten minusta välitetään. En myöskään ole mistään katkera, olen vain kiitollinen. Nyt eletään päivä kerrallaan uuteen tottuen. Haluan myös sanoa, että Tomi ansaitsee teostaan mitalin.