Apinapoika
Tässä seuraavassa osiossa kerron osittain ihmisen ja apinan vikasuuntaan kehittyneestä lajista nimeltä "apinapoika".
Nimensä mukaisesti tämä apinapoika on ainoa lajiaan ja se on myös hyvin uhanalainen. Apinapoikaa on tavattu täällä Etelä-suomessa ja sen tarkkaa asuinpaikkaa ei tiedetä. On arvioitu, että se asuisi keskellä hevosten, lehmien, apinoiden, possujen ja kanojen asuttamaa maatilaa, jossa se elannokseen lapioi paskaa. Apinapoika tulee kiimaan keskimäärin tammi-maaliskuussa, jossa se etsii itsellensä parituskumppania. Kuvaajamme saivat kuvan otettua paikasta, jossa tämä harvinainen tapahtuma saatiin tehtyä. Apinapoika paritteli sonnia perseeseen, ja piti eriskummallista "ih-ih-ih-ih" ääntä. On arvioitu, että evoluution kehittyessä ihmisapinoiden aikaan kehittyi myös jonkinlainen "homomonkeys" latinaksi "gullidemus monkines". Apinapojan tuntomerkkejä ovat: pottamainen rasvahiuskampaus, apinan huulet, venähtäneet silmälasit, härän esinahka- vaatetus ja määkivä ääni.
Apinapoikaa ei tule sekoittaa apseen, vaikka samalla nimellä hän usein kulki.