[13:42:00] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus on tosiasia. Suomessa media ei ole erityisen oikeistolainen, mutta Yhdysvalloissa taas selvästi enemmän.
Hesari taas on jo pitkään ollut vihervasemmiston käsissä, koska toimittajissa on paljon vihervasureita. Toimittajiksi taas on Suomessa aina päässyt paljon enemmän vasemmistoa äänestäviä.
[13:42:37] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus ei ole yllätys, mutta silti sen voimakkuus hämmentää. Päätoimittajan mielestä myös ”sosialidemokraattien ja keskustan nuorisojärjestöjen” (eli siis Keskustanuorten) näkemykset poikkeavat ”hyvin jyrkästi” siitä, miten nuoret aikuiset ajattelevat. Päätoimittaja on pettynyt: ”Monet nuoret keskustalaiset, sosialidemokraatit ja vihreät aktiivit eivät koe itseään poliittisiksi broilereiksi vaan ovat kasvaneet aikuiseksi omaa ajatustaan etsien. He eivät tunnista itseään toimittajien maalaamasta kuvasta.” Hän jatkaa, että ”meidän nuorkeskustalaisten ja muiden vasemmistoliberaalien pitäisi ottaa tämä [mediakuva] todesta. Se, mitä lehdissä lukee ja tv-uutisissa näytetään, vaikuttaa meidän toimintaamme ja käsitykseemme itsestämme ja liikkeestämme.” Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Muuta kuin uskoa ja luottaa omaan tekemiseensä, arvoihinsa, periaatteisiinsa? Niiden mukaanhan tämä porukka toimii. Ja niitä juttuja ja ohjelmia luetaan. Se näkyy jäsenmäärässä. Mutta totta on, että kun valtamedia kirjoittaa kriittisesti poliittisesta viiteryhmästäsi tai sinulle tärkeästä asiasta, se tuntuu ja vaikuttaa – ainakin siihen osaan väestä, joka ei ole median kanssa niin tuttu. Mitä isompi on poliittinen ryhmä, sen vaikeampi sitä on käsitellä yhtenäisenä kokonaisuutena – varsinkaan valtamediassa. Kuten päätoimittaja kirjoittaa: ”Nuoria ei voi vaatia nielemään purematta toimittajien maailmankuvaa ja ymmärtämään, että siinä on kaikki kohdallaan. Jos olemme kriittisiä, meitä ei oteta vakavasti.” ”Nuoret keskustalaiset” ja muut vasemmistoliberaalit ovat tämän kanssa tavallaan naimisissa. Media kirjoittaa ja media uutisoi – halusipa sitä tai ei. Kannattaa kuitenkin miettiä, kuinka suuren hinnan poliittisesta julkisuudesta haluaa maksaa. Ja ennen kaikkea sitä, kuka tämän poliittisen julkisuuden maksaa. Tuomo Järvelä keskustanuorten puheenjohtaja 2006-2011 Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 18.5.2013.
[13:46:06] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus Kolumnit 13.07.2011 21:19 Toimittajien ammattikunnasta ja journalismista puhutaan yhä paljon ja hyvä niin, vaikka joskus tuntuu, että jotkut ottavat aiheen niin tosissaan, että ovat valmiita lopettamaan sen. Kuitenkin me journalistit teemme koko ajan valintoja, joista jotkut ovat varmasti hyviä ja jotkut eivät. Kun toimittaja valitsee raportoitavaksi esimerkiksi uutisen, henkilöjutun tai reportaasin, niin hän ei koskaan kerro koko totuutta. Hänen oma käsityksensä totuudesta ohjaa usein hyvin vahvasti hänen valitsemaansa tapaa kertoa aiheestaan. Samoin se vaikuttaa, millä välineellä ja millä tyylillä hän raportoi siitä. Jos joku kirjoittaa sanomalehteen tai vaikkapa tekee televisiojuttua, hän joutuu aina valitsemaan näkökulman. Jos toimittaja kertoo jutun näkökulman ja perusviestin selvästi, se antaa lukijoille ja katsojille mahdollisuuden suhtautua uutiseen tai juttuun sen mukaan, pitääkö toimittaja itse juttua totuutena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei juttu voisi olla yhtä lailla väärä tai värittynyt. Sama pätee tietenkin myös televisiojuttuihin. Vaikka jutun kertoisi kuinka neutraalisti tahansa, sen tekijä antaa aina jonkun tulkinnan aiheestaan. Sen ei tietenkään tarvitse olla väärä tai värittynyt, mutta se vaikuttaa aina katsojien tulkintoihin. Tulkinnan on oltava rehellinen ja mahdollisimman tarkka, jotta se olisi uskottava. Esimerkiksi urheilujutussa, jota joku kirjoittaa vaikka Keskisuomalaisen sivuille, hänen pitää olla tietoinen siitä, että on olemassa muitakin tulkintoja urheilusta kuin vain hänen oma näkemyksensä. Samoin hänen on tiedostettava se, että hänen näkökulmansa, joka usein tulee omista harrastuksista, saattaa vääristää näkemystä. Urheilun seuraaminen voi olla toimittajalle vain tapa, josta hän on aidosti innostunut tai hän ei osaa erottaa sitä, että urheilutoimittajien juttuihin ja näkökulmiin vaikuttaa paljon se, miten itse kokee tai näkee urheilun. Sen lisäksi on tiedostettava se, että joskus on paljon rehellisempää tunnustaa, ettei tiedä jotain asiaa. Siksikin on tärkeää, että journalistilla on rohkeutta myös kysyä ja olla kiinnostunut, ei vain kertoa mitä mieltä hän itse on jostain. Aina on parempi sanoa rehellisesti, että ei tiedä tai ei ymmärrä jotain kuin olla tietävinään, vaikkei tietäisikään tai ymmärtäisi mitään. Tietenkin joskus toimittajan on hyvä muistaa se, että oman tietämyksen rajallisuus ei saa koskaan tulla uutisena muille.
[18:04:51] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus näkyy uutisissakin. Mutta kun katsotaan puolueiden sijoittumista poliittisessa nelikentässä, niin toimittajien ja toimittajien ja heidän esimiestensä kohdalla tilanne on muuttunut niin, että he sijoittuvat vasemmiston ja oikeiston puoliväliin tai hivenen oikealle.
Päätoimittajien kohdalla vasemmistolaisuus on korostunut ja oikeistolaisuus heikentynyt. Hekin ovat siirtyneet poliittisella kartalla oikealle ja sen myötä puoluepolitiikan rooli heidän uutisoinnissaan on vähentynyt, ja siitä on tullut asiakysymys, mutta samalla myös toimittajat ovat vähentäneet omaa puoluesidonnaisuuttaan.
– Eli kun tämä on enemmän tai vähemmän ideologinen ammatti, niin toimittajat eivät halua puoluepolitiikkaa julkisuuteen samalla tavalla kuin ennen, mutta toimittajat ovat kyllä edelleenkin hyvin puoluepoliittisia. Tämä näkyy siinä, että heillä on voimakkaita puoluepoliittisia kantoja.
– Puoluepoliittisten toimittajien ja päätoimittajien kohdalla on tapahtunut iso muutos. Aikaisemmin puoluepoliittiset henkilöt eivät välttämättä hakeutuneet toimittajiksi ja puoluepolitiikka pyrittiin pitämään pois toimituksesta, mutta nyt tilanne on päinvastainen ja toimittajista iso osa on itsekin politiikassa mukana. Toimittajat tekevät hyvin paljon juttuja politiikasta.
Päätoimittajat puoluepoliittisesti sitoutuneita
Kun mennään päätoimittajiin, jotka johtavat isoja lehtitaloja, niin he ovat myös sitoutuneita poliittisesti.
– Kun katsotaan heidän sijoittumisensa poliittiseen nelikenttään, niin päätoimittajat sijoittuvat piirun verran enemmän vasemmalle kuin puoluekenttä yleensä ja he ovat hieman vasemmistolaisempia kuin toimittajat ja toimittajat. Heidänkin kohdallaan tilanne on muuttunut niin, että kun he ovat aikaisemmin olleet enemmän puoluepoliittisesti sitoutumattomia, niin nyt he ovat enemmän vasemmalle suuntautuneita ja kallellaan. Tämä ei ole välttämättä mikään yllätys, koska puoluekanta ja poliittiset mielipiteet näyttävät seuraavan aika voimakkaasti ikää.
– Jos verrataan tilannetta 1950- tai 1960-lukujen tilanteeseen, jolloin päätoimittajat ja toimittajat olivat enemmän samalla viivalla ja ikään kuin taistelivat rinta rinnan, niin nyt ollaan enemmän erillään, kun päätoimittajat ovat enemmän sitoutuneita puolueisiin ja puolueisiin päin kallellaan ja toimittajat taas ovat ehkä vähemmän. Tämä ei välttämättä ole ollenkaan hyvä tilanne. Siinä tulee sellainen tunne, että päätoimittajilla on enemmän poliittista valtaa kuin mitä he pystyvät tai mitä he oikeastaan haluaisivat käyttää.
Puoluekenttä eriytyy
– Näyttäisi siltä, että puolueet ovat ikään kuin eriytymässä. On yhä selvemmin olemassa oikeistolaisia puolueita ja vasemmistolaisia puolueita. Ja toimittajien keskuudessa ollaan kallellaan joko vasemmalle tai sitten oikealle. Poliittista keskustelua käydään yhä enemmän ääripäiden välillä. Toimittajat näyttävät olevan sillä puolella, että he ovat lähempänä ääripäitä, sanoo Westinen.
[18:09:00] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus ei ole salaisuus, eikä se yllätä minua, vaikka toki olenkin ollut sen suhteen melko naivi ja sokea. Vaikka pidänkin itseäni keskimääräistä tiedostavampana ihmisenä, niin siitä huolimatta minutkin on helppo saada ostamaan kaikenlaisia näennäisvihreitä tuotteita, vaikka todellisuudessa kyse onkin usein vain vihreästä markkinoinnista, jolla pyritään lähinnä huijaamaan rahat kuluttajilta. Kuluttajan kannalta ongelmallisimpia ovatkin sellaiset yritykset, joiden mainonta on selkeää. Niiden kohdalla kuluttajilla pitäisi olla enemmän medialukutaitoa, koska niissä pyritään selvästi tekemään tuotteista "vihreitä" käyttämällä apuna myös muita, vähemmän selviä keinoja. Jos näiden tuotteiden markkinoinnissa pyrittäisiin vain markkinoimaan vihreitä arvoja, niin kuluttajat voisivat jättää ne paremmin huomiotta. Tämä ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan moniakaan yrityksiä. Monikultturismia tai nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa voi vastustaa olematta vihervasemmistolainen tai edes kommunisti, kuten kaikki hyvin tietävät, mutta jos niin kuitenkin sattuisi olemaan, niin se ei vielä riitä. Tarvitaan lisäksi hyviä perusteluita. On hienoa, jos joku osaa pukea sellaiset sanoiksi niin, että mahdollisimman monet ihmiset ymmärtävät niiden sisällön, ja siksi onkin toivottavaa, että aiheesta järjestetään myös keskusteluja, joissa pyritään argumentoinnin avulla selvittämään eri näkökantojen kannattajien todelliset mielipiteet, ja joihin osallistuu mahdollisimman moni. Tällaiset tilaisuudet tarjoavatkin monille oivan tilaisuuden haastaa itseään, omia ennakkoasenteitaan sekä ajatteluaan ja näin laajentaa omaa tietämystään asioista. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen sellaiset kysymykset kuten, miksi ihmeessä pitäisi vastustaa jotain, josta on selvästi paljon enemmän hyötyä kuin haittaa? Tämä on juuri se sama kysymys, jolla monet muutkin vastustavat jotain, josta on selvästi paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, ja koska tämä on usein totta, niin tästä ei ole hyötyä vaan päinvastoin paljon haittaa. Mikä on sellainen perustelu, jonka avulla tästä hyödyllisestä asiasta tehdään huono asia, joka se todellisuudessa ei ole? Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli vain pohtia ääneen, mistä monikultturismin tai nykyisen maahanmuuttopolitiikan vastustaminen kumpuaa. Halusin kuitenkin samalla tarjota hieman taustaa pohdinnoilleni. P.S. Kuten ehkä arvasitte, niin tämä teksti syntyi lähes pelkästään edellisen kirjoitukseni innoittamana. Lähettänyt Tom Kärnä klo 8.22 4 kommenttia:
[18:12:37] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus vaikuttaa toimittajien työn sisältöön. Yksi merkki tästä on suhtautuminen maailman valta-asetelmiin. Viime päivinä olen kuunnellut keskustelua EU:n puolustusyhteistyöstä ja mahdollisesta sotilaallisesta yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Osa keskustelijoista on puhunut USA:sta kumppanina, mutta samalla USA:n politiikasta kriittisesti. Kun presidentti Obama puhui eilen EU:sta ja sen puolustusyhteistyön merkityksestä, hänen sanomansa oli: ”Ystävät ja naapurit ovat niitä, jotka pysyvät rinnalla myös vaikeina aikoina, ei niitä, jotka pysyvät mukana, jos saavat kaiken.” Tämä oli viisas viesti, vaikka EU:n puolustusyhteistyössä olisi paljon muutakin pohtimista.
on yksi asia, joka on pistänyt silmääni ja ärsyttänyt viime aikoina.
Otetaan vaikka tuo uusin "köyhyyskysely" ja sitä uutisoivat tiedotusvälineet.
Yksi kirjoitti, että "köyhyyskyselyssä" ihmisiltä tiedusteltiin, miten paljon heidän kuukausitulonsa olisivat, jos ne nousisivat 500 eurolla.
Toinen uutisoi "tutkimuksen" tuloksen siten, että "köyhien tulot nousivat yli puolella". Ei maininnut sanaakaan siitä, miten tuo "köyhien tulojen nousu" tapahtui. Se johtui tietysti siitä, että köyhien tulot eivät todellisuudessa laskeneet vaan ne pysyivät ennallaan ja nousivat, jos otetaan huomioon inflaatio.
Mutta miten nuo asiat liittyivät toisiinsa, jäi sanomatta, vaikka itse kyselyssä sitä nimenomaan kysyttiin.
Ei puhuttu siitä, että "köyhien tulojen nousu" ei ollut heidän omien ponnistustensa ja toimintansa seurausta, vaan se johtui yksinomaan siitä, että hallitus päätti tehdä "korotuksen" toimeentulotukeen. Siitä ei kerrottu, vaan ihmisille uskoteltiin, että se johtui siitä, että köyhien tulot nousivat, ja että heidän tulonsa itse asiassa nousivat enemmän kuin 500 eurolla, kun otetaan inflaatio huomioon.
Näin vasemmistolainen propaganda toimii.
"Köyhyyden" (mitä se ikinä sitten tarkoittaakin, mistä vasemmistolaiset sen milloinkin haluavat määritellä) määritelmäksi oli tuollaisissa "tutkimuksissa" esimerkiksi pantu "tulot jäävät alle 60 %" keskimääräisestä mediaanista.
Siinä tapauksessa Suomen köyhien pitäisi siis saada lähes 2000 euroa kuukaudessa, ja sehän on ihan järjetön summa. Sellainen, jonka vain täysi idiootti pystyy maksamaan omasta pussistaan, varsinkin kun otetaan huomioon, että suurin osa suomalaisistakaan ei saa kuin pari tonnia brutto ja vielä vähemmän netto.
Mutta vasemmistolainen propaganda toimii niin, että kerrotaan osatotuuksia eikä puhuta siitä, että kyse on propagandasta.
Minä kutsun sellaista valehteluksi, ja valehtelijoita paskan puhujiksi ja paskan puhumisellaan itseään elättäviä paskakommareiksi.
Tämä aihe on ajankohtainen niin pitkään kuin Suomen lehdistö ja tiedotusvälineet ovat vasemmistolaisten hallinnassa. Toki viime aikoina myös oikeistolaisten toimittajien määrä on lisääntynyt.
Miksi? Koska toimittajiksi opiskelevat ja pääsevät etupäässä vasemmistolaisten perheiden jälkeläiset, ja koska suurin osa suomalaisista kannattaa vasemmistolaista arvomaailmaa.
"Punavihertoimittajien" maailmankuva tulee siis lähes suoraan yliopistosta.
Esim. HS on erittäin selvästi vasemmistolaisten toimittajien hallinnassa, vaikka toki mukana on oikeistolaisten toimittajien ohella myös ns. "puolueettomia".
Toimittajien puoluesidonnaisuuden huomaa erityisesti siinä, miten he uutisoivat eri tapahtumista, henkilöistä, yrityksistä ym. Tämä on tullut erittäin selväksi varsinkin USA:n presidentinvaaleissa.
Esimerkiksi kun USA:ssa joku poliitikko tai ehdokas sanoo tai tekee jotain sellaista, joka on selvästi kansan etujen mukaista, niin "punavihertoimittajat" vaikenevat asiasta täysin. He jättävät uutisoimatta kaikki kyseisen henkilön hyvät saavutukset, mutta muistavat mainita jokaisen vähänkin kielteisen seikan ja suurennella sitä, jopa täysin vääristellä totuutta. Eli valehdellaan päin naamaa. HS:ssä esim. demokraatit ovat pyhimyksiä ja republikaanit pahiksia, ja republikaanit nähdään aina pelkästään kielteisessä valossa.
Sen sijaan kun USA:ssa joku poliitikko tai ehdokas tekee jotain sellaista, joka on kansan etujen vastaista, "punavihertoimittajat" näkevät asiassa heti mahdollisuuden hyökätä kyseisen henkilön kimppuun ja tuoda esille jokainen vähänkin kielteinen piirre kyseisestä henkilöstä. Jos kyse on demokraatista, niin demokraatit nähdään aina pelkästään myönteisessä valossa. Sen sijaan republikaanit esitetään pelkästään negatiivisessa valossa.
"Punavihertoimittajista" onkin täysin oikein hyökätä esim. republikaanien presidenttiehdokkaan ja tulevan presidentin McCainin kimppuun ja haukkua tätä "vähä-älyiseksi" ja "lukutaidottomaksi", kun McCain ei hyväksy "punavihertoimittajien" tapaa tuoda vain kielteisiä puolia esille demokraattien poliitikosta. Kun McCainin pitäisi haukkua vastaavasti Obamaa, niin McCainin ei "punavihertoimittajien" mukaan "kuulu" tehdä sitä.
Eli "punavihertoimittajat" yrittävät väkisin tuoda USA:n presidentinvaalikeskusteluihin Suomen presidentinvaali-keskustelusta tuttua vastakkainasettelua. McCainin ja Obaman pitäisi haukkua jatkuvasti toisiaan, mutta sitä "punavihertoimittajat" eivät hyväksy. McCainilla ei heidän mielestään ole oikeutta kritisoida Obamaa mistään. He yrittävät jopa pakottaa McCainin siihen, että tämän pitäisi haukkua jatkuvasti myös republikaanien ehdokasta, Rudy Giuliania. Vaikka McCain itse on sanonut, ettei hänellä ole mitään syytä haukkua ketään, mutta "punavihertoimittajien" mielestä tämä ei "kuulu" McCainille.
Jos joku tavallinen kadun mies haukkuisi julkisuudessa koko ajan jonkun toisen maan presidenttiä tai ehdokasta, hänet vedettäisiin heti oikeuteen. Mutta "punavihertoimittajia" laki ei koske. He saavat täysin vapaasti haukkua ja mollata USA:n nykyistä presidenttiä Barack Obamaa. Mutta kun saman tekee McCain tai republikaanien ehdokas, niin häntä syytetään "maalittamisesta".
McCainia saa syyttää ihan mistä vaan, vaikka "punavihertoimittajien" syytökset perustuisivat pelkästään heidän omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä. Eikä kukaan "punavihertoimittaja" tai kukaan muukaan ole koskaan haastanut häntä oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Eli kun toimittaja tai poliitikko syyttää toista "maalittamisesta", niin se on "maalittamista vastustavan" osapuolen mukaan ihan okei, kun toimittaja/poliitikko syyttää vastapuolta "maalittamisesta". Vastapuolen pitää "puolustaa" "maalitettavaa", vaikka hän itse syyllistyisi täsmälleen samaan. Jos vastapuolta "maalitetaan", niin se on "maalitettavan" velvollisuus "puolustaa itseään".
Tätä "maalittaminen on maalittajan ongelma"-logiikkaa käytetään nykyään kaikessa keskustelussa. Jos joku loukkaantuu, niin se ei ole loukkaantuneen oma ongelma. Jos joku ahdistelee seksuaalisesti tai ahdistuu tai traumatisoituu, se ei ole ahdistelun/ahdistelijan ongelma, vaan ahdisteltavien ja ahdistelijan yhteinen ongelma.
[20:50:25] Prompt: Toimittajien vasemmistolaisuus Toimittajien vasemmistolaisuus tai vihreys on totta, mutta toimittajien enemmistö kannattaa vasemmistopuolueita kuitenkin paljon vähemmän kuin kansalaiset keskimäärin. Toimittajat ovat itse asiassa yhtä oikeistolaisia kuin suuri yleisö, joten oikeistolaista asennetta löytyy sieltäkin. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, esim.: http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Poliit ... media.pdf Hesarissakin toimittajien enemmistö on oikeistolaisia. Siksi sieltä ei tule paljon kritiikkiä hallitusta ja erityisesti kokoomuslaista politiikkaa kohtaan. Tämän kirjoituksen lopussa on lista kokoomusmyönteisistä toimittajista (en jaksanut listata kaikkia). Mukana mm. Hesarin Virkkunen. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/ ... 5200000000 Mitä tarkoitat oikeistolla? Eikö oikeistolaisuus ole ennen kaikkea talousasioita koskeva määritelmä. Vasemmistolaisuutta tai oikeistolaisuutta voidaan toki arvioida politiikan sisällön kannalta, mutta sitä voidaan tehdä yhtä hyvin arvokysymystenkin näkökulmasta, joista puolueiden kannattajat usein ovat hyvinkin eri mieltä. Silti heillä on jokin yhteinen puoluekanta, mikä se on, onkin jo vaikeammin määriteltävä kysymys. Eikö voisi sanoa että vihreät ovat vasemmistopuolue, mutta perussuomalaiset ovat äärioikeistolaisia, sillä perussuomalainen puolue on talouspolitiikaltaan selvästi vasemmalla, kun taas arvokysymykset ovat hyvin oikeistolaiset? Toisaalta, eivätkö persut sitten ole selvästi myös äärioikeistolaisia? Toki, mutta eikö oikeistolaisuus tarkoita ennen kaikkea talousasioita? Kyllä se on enemmän myös arvoja ja maailmankatsomusta koskeva kuin vain talouteen liittyvä määritelmä. Itse olen esimerkiksi talouspoliittisesti vasemmalla ja arvoiltani ja maailmankatsomukseltani erittäin oikealla. Tai sitten olen erittäin keskustalainen. Eivät vihreät ole talouspolitiikaltaan niin selvästi vasemmalla, mitä vihreät ehkä ovat arvojensa ja maailmankatsomuksensa perusteella. Riippuu siitä, mikä lasketaan talouspolitiikaksi. Vasemmistoliitossakin on erittäin vasemmalla olevia poliitikkoja ja toisaalta myös hyvin oikeistolaisia talouspoliitikkoja. Tarkoitin että vihreiden talouspolitiikkaa voi arvioida vasemmistolaiseksi tai oikeistolaiseksi samalla tavalla kuin vaikkapa vasemmistoliiton tai kokoomuksen. Itse sanoisin että vihreiden talouspolitiikka on hyvin lähellä SDP:n vastaavaa. Eivät vihreät ole niin vasemmalla kuin ehkä jotkut muut, kuten SDP. Vihreillä ei ole kuitenkaan selkeää talouspoliittista linjaa. Se on ennemminkin kokoelma erilaisia vaihtoehtoja. Toisaalta se ei haittaa, kun vihreillä on varaa valita. No joo, kyllähän kokoomuslaisetkin voivat äänestää vasemmistolaisia, kuten Suvi-Anne Siimeksen, joka on kokoomuslainen. Juuri niin, kun vihreiden talouspolitiikka on kokoelma erilaisia vaihtoehtoja, voi siitä sitten äänestää sitä vaihtoehtoa joka parhaiten sopii kullekin. Esimerkiksi itselleni vihreä verouudistus, perustulon käyttöönotto ja turkistarhauksen kieltäminen ovat tärkeämpiä kuin vaikka ydinvoima, ja äänestän sen mukaisesti. Ydinvoima ei ole minulle niin iso juttu että haluaisin sen takia äänestää vaikka Vasemmistoliittoa. Ja kuten sanottua, se että on vaihtoehtoja tarkoittaa myös että voi valita juuri sen itselle tärkeän asian jonka puolesta haluaa toimia. Esimerkiksi vihreiden kannattaminen on itselleni niin itsestäänselvää etten jaksa pohtia tarkemmin äänestänkö vaikka ydinvoimamyönteisiä vai ydinvoimakielteisiä vihreitä. Ja vihreät nyt kuitenkin ovat sitoutuneet kannattamaan lisäydinvoiman rakentamista, joten ihan sama.