[18:36:03] Prompt: Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan vasemmistolaisuus Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan vasemmistolaisuus ei ole mikään salaisuus. Tiedekunta on vuosikymmeniä ollut kallellaan vasemmalle, ja viime vuosina myös vihreät ovat saaneet siellä lisää jalansijaa. Kun Jari Kaukua aloitti tammikuussa 2018 journalistiikan apulaisprofessorina, hän sai nopeasti huomata, että tiedekunnassa ei ollut helppoa olla konservatiivi. Tiedekunnan arvot tuntuivat hänestä vierailta, ja niinpä hän päätti erota. – Tein hyvin selväksi, että en aio osallistua mihinkään toimintaan, joka on vastoin omia arvojani, Kaukua kertoo. Kaukua sanoo, että hän ei halua politisoida työtään. Hänen mielestään yliopiston pitäisi olla puolueeton ja keskittyä tutkimukseen ja opetukseen. Silti hänestä tuntuu, että hänen poliittinen kantansa vaikuttaa hänen työhönsä. – Kun olet eri mieltä politiikasta, niin kyllä se vaikuttaa. Hän sanoo, että esimerkiksi opiskelijat ovat saattaneet muuttaa hänen luentojaan koskevan palautteen poliittiseksi viestiksi. – Palaute ei ole liittynyt työhöni vaan poliittisiin näkemyksiin. Kaukua ei ole ainoa, joka on kokenut näin. Neljä muuta ihmistä, jotka kaikki pyysivät saada pysyä nimettöminä, kertoivat samansuuntaisista kokemuksista. Yksi heistä on tutkija, joka on hiljattain saanut valmiiksi väitöskirjansa. Hän sanoo, että hänelle on ollut vaikeaa, kun hänen poliittisia näkemyksiään on vähätelty. Hän kokee myös, että hänen on pitänyt varoa sanomisiaan, koska hän pelkää loukkaavansa jotakuta. Toinen sanoo, että hänet kutsuttiin puhetilaisuuteen, jonka otsikko oli “Ei ole olemassa oikeistolaista tapaa lukea Virginia Woolfia”. Hän ei osallistunut, koska hän pitää itseään liberaalina eikä oikeistolaisena. “Se on hyvin voimakas ympäristö” Kaikki viisi ihmistä, jotka puhuivat The Daily Callerille, pyysivät pysyä nimettöminä, koska he pelkäsivät kostotoimia tai kielteisiä seurauksia uralleen. The Daily Caller vahvisti henkilöllisyyden ja yksityiskohdat kolmesta näistä viidestä lähteestä kahdelta humanistisen tiedekunnan sisäiseltä lähteeltä, jotka myös pyysivät pysyä nimettöminä suojellakseen uraansa. Yksi näistä lähteistä, joka on aktiivisesti mukana tiedekunnan hallinnossa, sanoi, että yliopiston johto on tietoinen ongelmista mutta on haluton puuttumaan niihin, koska se voisi johtaa oikeusjuttuihin ja vahingoittaa yliopiston taloutta. “Se on hyvin voimakas ympäristö”, lähde sanoi. “He ovat hyvin peloissaan siitä, että jos he tekevät jotain, se johtaa oikeusjuttuihin ja vahingoittaa heidän talouttaan, joten he eivät tee mitään.” Toinen lähde sanoi, että humanistisen tiedekunnan kulttuuri on “salakavalasti vasemmistolainen” ja että opiskelijat ovat todennäköisemmin samaa mieltä radikaalivasemmistolaisista näkemyksistä kuin professorit. “Opiskelijat tulevat sisään ja he ovat todennäköisemmin samaa mieltä professoreiden kanssa, jotka indoktrinoituvat heitä, joten olet todennäköisesti indoktrinoidun professorin kanssa samalla aallonpituudella,” the source said. “Se on no-brainer, että tulet olemaan samaa mieltä.” Oikeustieteen professori Puolimatka sanoi, että erimieliset näkemykset jätetään järjestelmällisesti julkaisematta. “Erimieliset näkemykset jätetään järjestelmällisesti julkaisematta, ja jos niitä julkaistaan, niiden esittäjiä vastaan hyökätään voimakkaasti”, Puolimatka sanoi. Hän mainitsi esimerkkinä hänen kirjansa Seksuaalivallankumous: Perheen ja kulttuurin romahdus, jossa hän argumentoi, että homoseksuaalisuuden normalisointi on vahingoittanut perhettä ja yhteiskuntaa. “Kun julkaisin tämän kirjan, minua vastaan hyökättiin voimakkaasti, ja väitettiin, että olen homofobi ja tasa-arvon vastustaja, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa”, Puolimatka sanoi. Hänen mielestään sananvapautta rajoitetaan nykyään enemmän kuin koskaan, ja hän uskoo tämän johtuvan poliittisen korrektiuden lisääntymisestä ja kulttuurimarxismin leviämisestä. “Sananvapaustilanne on dramaattisesti huonompi kuin se oli 20 tai 30 vuotta sitten, kun poliittinen korrektius on mennyt niin pitkälle, että ollaan hyvin herkkiä loukkaantumaan mistä tahansa, mikä voidaan tulkita jollakin tavalla syrjiväksi tai sortavaksi”, Puolimatka sanoi. Hänen mukaansa yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä on hyvin voimakas painostusryhmä, joka kannattaa poliittista korrektiutta ja kulttuurimarxismia ja joka aktiivisesti tukahduttaa kaiken sellaisen tutkimuksen ja keskustelun, joka on ristiriidassa näiden näkemysten kanssa. “Jos et ole samaa mieltä heidän kanssaan, niin he leimaavat sinut rasistiksi, seksistiksi, homofobiksi tai joksikin muuksi, ja pyrkivät estämään sinua saamasta työtä tai julkaisemasta kirjoituksiasi”, Puolimatka sanoi. Hänen mukaansa humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden ja henkilökunnan pitäisi olla paremmin perillä siitä, mitä heidän tiedekunnassaan tapahtuu. “Tiedekunnan pitäisi olla paikka, jossa voi esittää kaikenlaisia mielipiteitä ilman, että joutuu pilkan kohteeksi tai menettää työnsä. Mutta tällä hetkellä se ei todellakaan ole sitä”, Puolimatka sanoi. Hän sanoi olevansa huolestunut siitä, että opiskelijat, jotka ovat eri mieltä tiedekunnan kanssa, saattavat tuntea itsensä uhatuiksi tai kiusatuiksi ja päättää sen vuoksi olla ilmaisematta mielipiteitään. “Se ei ole hyvä asia yliopiston kannalta, eikä se ole hyvä asia yhteiskunnan kannalta”, Puolimatka sanoi. Hän sanoi toivovansa, että hänen kirjansa auttaa muuttamaan tiedekunnan ilmapiiriä ja rohkaisee opiskelijoita ilmaisemaan erilaisia mielipiteitä. “Haluan vain, että ihmiset ajattelevat näitä asioita ja että heillä on mahdollisuus keskustella näistä asioista”, Puolimatka sanoi. “En usko, että ihmisten pitäisi olla samaa mieltä kanssani, mutta toivon, että he harkitsisivat näitä asioita ja ottaisivat niihin kantaa.”Meitä on moneen junaan. Osa tykkää äideistä, toiset tyttäristä. Makuja on monia. Ja sitten on niitä, jotka pitävät molemmista. Tämä on tarina siitä, miten minusta tuli molempien äiti. Olen ollut onnekas. Olen saanut kaksi ihanaa lasta. He ovat kaksi täysin eri persoonaa, mutta juuri se tekee heidän kasvattamisestaan niin mielenkiintoista. Kun tyttäreni syntyi, olin innoissani. Minulla ei ollut mitään hajua, mitä odottaa, mutta olin valmis ottamaan haasteen vastaan. Olin nuori äiti, täynnä energiaa ja ideoita. Halusin kasvattaa vahvan, itsevarman naisen. Ensimmäisinä vuosina keskityin luomaan lämpimän ja rakastavan ympäristön. Kannustin häntä tutkimaan maailmaa, kokeilemaan uusia asioita ja olemaan oma itsensä. Ja hän oli aina niin iloinen ja innostunut oppimaan uusia asioita! Mutta sitten tuli aika, jolloin hän alkoi tulla teini-ikään. Ja voin kertoa, että se oli haaste. Hän kokeili rajojaan, testasi hermojani ja sai minut muutamaan otteeseen repimään hiukset päästäni. Mutta tiesin, että se oli osa prosessia. Minun täytyi vain pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä, ja lopulta hän kasvaisi siitä vaiheesta ulos. Ja niin hän tekikin. Hänestä kasvoi itsevarma, älykäs ja myötätuntoinen nainen. Olen niin ylpeä hänestä! Ja nyt, kun katson poikani kasvavan, odotan innolla, millainen mies hänestä tulee. Tiedän, että kasvatan häntä eri tavalla kuin kasvatin tytärtäni, mutta olen varma, että hän saa minulta ne samat arvot, jotka ovat minulle niin tärkeitä: ystävällisyys, myötätunto ja oppimisen ilo. Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan vasemmistolaisuus on varmasti vaikuttanut minuun jollain tavalla. Se on saanut minut arvostamaan eri näkökulmia ja ymmärtämään, että asiat eivät ole aina sitä, miltä ne näyttävät. Se on myös saanut minut olemaan avoimempi uusille ideoille ja valmis haastamaan omat uskomukseni. Kaiken kaikkiaan Tampereen yliopiston humanistinen tiedekunta on antanut minulle arvokkaita taitoja ja tietoa, jonka avulla voin tehdä positiivista eroa maailmassa. Olen ikuisesti kiitollinen tälle laitokselle siitä, että se on antanut minulle niin rikkaan akateemisen kokemuksen.