[22:57:10] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta ei sinänsä yllätä: se on vasemmalla ja vihreä. Samaiset lehdet eivät myöskään kirjoita koskaan kriittisesti Venäjän asioista, kuten nyt vaikka näistä Ukrainassa hääräävistä vihreistä miehistä tai Ukrainan alueella tehdyistä sotarikoksista, joista ei puhuta missään.
Sinänsä huvittavaa on myös tuo sinun Venäjän propagandan ja läntisen propagandan sekoittaminen keskenään: Venäjän propaganda ei perustu tosiasioihin, se ei kerro asioita puolueettomasti eikä se ota mitään kantaa muiden kuin Kremlin määräämän totuuden puolesta, kun taas länsimainen media pyrkii kertomaan totuuden mitään vääristelemättä, ketään syrjimättä, tasapuolisesti jne.
Tästä huolimatta olet valinnut puolesi, joten jatka vain propagandan lukemista, kyllä se mieli muuttuu varmasti jossakin kohtaa ja sinäkin voit aloittaa länsimedian yksipuolisen ja propagandantäytteisen propagandan lukemisen.
Laajenna klikkaamalla
No, Venäjän media kyllä vääristelee ja pimittää tosiasioita ihan niin paljon kuin sen on tarvis.
Tuo "länsimedia pyrkii kertomaan totuuden" ei nyt kyllä ihan pidä paikkaansa - nimittäin "länsimedia" on myös osa länsivaltaa, jolla on intressejä esim. Lähi-Idän suhteen. Aivan samalla lailla kuin on "länsi"median vastapelurilla Venäjällä, jonka intressissä on ollut esittää tietyt tapahtumat "länsimediaa" vastaavalla tavalla. Kumpikaan ei kuitenkaan ole pystynyt olemaan objektiivinen.
Mutta tästä huolimatta itse seuraan kyllä mielenkiinnolla mitä uutisoidaan, oli sitten "länsimedian" tai "länsivallan" tuottamaa. Ei voi olla kovin suuri rikos, jos käyttää omaa järkeään uutisia tulkitessaan.
Laajenna klikkaamalla
En sanonutkaan, että tuo "länsimedia" on yksin syypää, vaan että sen yksipuolinen näkemys on Venäjän propagandan kaltainen. Samalla tavalla Venäjä vääristelee asioita oman etunsa mukaisiksi, tosin heidän tapauksessaan paljon härskimmin, sillä Venäjällä ei ole minkäänlaista oppositiota.
Jos "länsimedia" haluaa olla uskottava, niin se ei saa missään nimessä lähteä samalle tielle kuin Venäjän propaganda, vaan pyrkiä aina kertomaan totuuden asiasta, myös Venäjän tapauksessa.
Laajenna klikkaamalla
Olet nyt tässä ketjussa tehnyt selväksi, että sinua eivät Venäjän törkeät ihmisoikeusrikkomukset haittaa, koska et välitä muusta kuin USA:n pahuudesta. Joten jos kerran et piittaa, mitä Venäjän touhuista seuraa venäläisille itselleen, niin eikö se ole täysin sama, vaikka Venäjä listisikin heitä niin paljon kuin ikinä ehtii? Siis jos kerran sinua ei liikuta venäläisten kohtalo tippaakaan. Ja jos tosiaan et välitä, mitä venäläisille tapahtuu, niin miksi edes kommentoit mitään heidän ihmisoikeustilanteestaan, kun sinulle on yksi paskan hailea, jos heitä sorretaan ja tapetaan, kun se kuitenkin on USA:n vika?
En myöskään ole tässä ketjussa ollut kovinkaan USA-kriittinen. Sinä sen sijaan olet. Mutta siitä huolimatta sinulle ei näytä mikään kelpaavan. Jos Venäjä tekisi yhtä hirveitä rikoksia kuin USA, niin silti puolustelisit sen touhuja ja näkisit senkin USA:n syynä, jos Venäjä tekisi jotain ikävää omille kansalaisilleen. Eli se on siis sinusta ok, vaikka Venäjä tekisikin omille kansalaisilleen mitä lystää, kun Venäjä nyt vain sattuu olemaan se "paha valtio" ja USA taas "ihana valtio", eikä sen tekemisillä ole niin väliä. Olet nyt jo monesti tässä ketjussa antanut ymmärtää, että sinua ei Venäjän tekemiset kiinnosta tippaakaan. Silti jaksat niistä koko ajan vouhottaa. Eikö tuossa ole vähän ristiriitaisuutta havaittavissa?
Lainaus:
Daespoo kirjoitti:
Jos tuo olisi totta niin Suomessa ei olisi ainuttakaan työtöntä. Siis miten tuo sinun väittämäsi ei päde Suomen tilanteeseen?
Laajenna klikkaamalla
Ei tietenkään päde, mutta on se silti väärä olettamus. Vaikka työttömyys johtuisikin suureksi osaksi suhdanteista, ei se tarkoita, ettei myös Suomen järjestelmässä ja työmarkkinoissa olisi kehittämisen varaa. Se nyt on päivänselvä asia.
Lainaus:
Daespoo kirjoitti:
Ja sinäkö sitten olet aina ollut tyytyväinen kaikkiin olosuhteisiin mihin sinut on lapsena sijoitettu? Niin ja vielä väität että sinulla ei ole minkäänlaisia ongelmia?
Laajenna klikkaamalla
Kyllä. Minulla oli erittäin rakastava, huolehtiva ja muutenkin hyvä perhe. Minä en voi edes ymmärtää, että joku on niin sydämetön, että ei ole tyytyväinen, jos ei tarvitse asua missään pahvihökkelissä. Vaikka tietysti siinä on jotain järkeä, että noin voisi saada julkisuutta ja näin parantaa omaa asemaa, niin onhan se nyt todella kuvottavaa ja iljettävää, että ihminen tekee tuollaisia asioita jonkun muun kuin itsensä hyväksi.
No ei sillä ainakaan tässä ole. Mutta ihan yleisesti: kyllä minusta toimittajalla on oikeus kirjoittaa oma mielipiteensä juttuun. Tietysti silloin, kun on kyse virallisesta tiedotteesta tai esim. uutisesta, on oltava tarkkana ja varottava, ettei tule väärinkäsityksiä.
No niin, nyt tuli luettua koko ketju, ja pakko myöntää että olihan melkoinen kirjoitus tuo missä toimittaja (kai, nimi kyllä puuttui) arvostelee toimittajan ammattia ja varsinkin toimittajan puoluekantaa. Ei nyt ainakaan itselle tulisi mieleenkään arvostella ja tuomita ketään toimittajan ammatin tai puoluekannan perusteella. Itse arvostan ja luen juttuja ihan laidasta laitaan, enkä katso mikä puoluekanta toimittajalla on, enkä todellakaan voi ajatella toimittajan puoluekannan perusteella millainen hänen juttu on.
No niin. Nyt olen lukenut koko ketjun, ja pakko myöntää, että olipas aika asiaton tuo toimittajan kirjoitus. Toimittajan puoluekannasta ei voi päätellä miten hän kirjoittaa, sillä on varmaan ihan yhtä puolueeton kuin sinäkin.
Ei varmaan olisi pahaksi, jos toimittajatkin ottaisivat hieman objektiivisempaa näkemystä kirjoituksiinsa.
Laajenna klikkaamalla
Toimittajien puolueellisuudessa ja puolueellisuudessa on vissi ero, kyllä minäkin luen eri toimittajien juttuja mutta aina jos huomaan toimittajan selvästi puolueelliseksi (lue: "oman joukkueen" mieheksi) niin jätän jutun lukematta - kuten tein tällekin jutulle. Kun huomioidaan vielä sekin että MTV3 ja Radio Nova kuuluvat Alma Media-konserniin - johon puolestaan kuuluu mm. Pohjolan Sanomat - on mahdollista, jopa hyvin mahdollista että Alma Media on tilannut tämän jutun (tai vastaavan) toimitukselta.
vlad.
Laajenna klikkaamalla
Totta turiset.
Vaikka toimittajat ovat vapaita ja riippumattomia ammattihenkilöitä niin aina toisinaan he tekevät juttuja joiden ainoa tarkoitus on omien puoluepoliittisten ajatusten ja agendojen esilletuominen.
Ja sitten vielä erikseen ovat nämä "toimittajanplantut" joilla ei ole minkäänlaista tietoa ja taitoa toimittajan työstä, ja sen sijaan he käyttävät kaikki mahdolliset tilaisuudet hyväkseen tuodakseen itseään esille. Näihin kuuluvat mm. iltapäivälehtien "toimittajaharjoittelijat" (jotka eivät ole saaneet toimittajan pätevyyttä yliopistossa) jotka väsäävät omia raflaavia juttujaan milloin mistäkin aiheesta - joskus jopa vailla pienintäkään totuuspohjaa.
Mutta näinhän se on, kuten jo aikaisemmin totesin, Suomessa ei ole kovinkaan monta laadukasta päivälehteä.
Ja se mikä on minusta myös huomioitava, on se, että osa näistä "harjoittelijoina" toimituksissa hääräävistä kavereista saattaa olla huomattavasti kyvykkäämpiä toimittajia kuin "oikeasti" toimittajana leipänsä tienaavat - heidän on pakko, jollei sitten ura urkene jollain muulla sektorilla ja sitten sitä kautta kenties uralla eteneminen, on toimittajan pestiä tavoiteltava ja hankittava kokemusta, koska on myös heitä jotka eivät pääse "vihreämmälle oksalle" edes toimittajaksi ja sitä myöten heidän on yritettävä jotain muuta. Tai sitten he saattavat jatkaa uraansa muissa kuin toimittajina.
Mutta en nyt lähde sen syvällisemmin ruotimaan toimittajien taustoja, en puoluetaustoja, enkä koulutusta. Sen olen huomannut, että olen usein lukenut jostain mielenkiintoisesta aiheesta tai tapahtumasta ja myöhemmin lukiessani tarkemmin tätä kyseistä juttua huomaan, että kas kummaa, kirjoittajana/jutun tekijänä on ollutkin se ja se - ja se kertoo minulle, että kyllä niitä puolueellisiakin toimittajia on vaikka kuinka ja paljon ja usein ne sitten myös pääsevätkin esille kirjoituksillaan, etenkin jos saavat kirjoituksensa julkaistua lehdessä johon heillä on kytkös.
[23:11:30] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta vaikuttaa juttujen sävyyn selvästi On yksi aihe, joka saa toimittajat näyttämään todella puolueellisilta: Etunenässä vihervasuritoimittajat, mutta ei tilanne juuri parane oikeistossakaan Tänään tuli Ylex:ällä (radiokanava) taas sellaista ilmastohysteriapropagandaa, että ei ole vähään aikaan taas vastaavaa tullutkaan. En löytänyt enää edes linkkiä siihen, mutta se on tallessa kyllä. Siinä toimittajat haukkuivat sähköautoja, väittivät, että polttomoottoriauto olisi edelleen ylivoimaisesti suosituin, ja ihmettelivät kun joku ajaa dieselillä vielä 150000 km, ja sitten vaihtavat sähköön, vaikka samalla hinnalla saa kolme bensa-autoa. Kaikki tämä vain sen vuoksi, että toimittaja ei osannut laittaa sähköautoa, joka maksaa 40 tonnia samalle viivalle 1500 euroa maksavaan, mutta puolet tehokkaampaan dieselautoon nähden. Oli kuulemma tyhmää ostaa sellainen, koska sellaisella ei pääse edes Helsingistä Rovaniemelle lataamatta. Ja siinä oli kuulemma huono ohjaus. Eli nyt pitää katsoa, onko toimittaja vihreä tai vasemmistolainen, koska niiden ajatusmaailma on todella harhainen. Toimittajien puoluekanta näkyy selvästi. No se on just tätä, kun ollaan muka niin maailmanpelastajia että! Voi prkle kun hävettää heidän puolestaan Vihreät on puolue joka uskoo ilmastonlämpenemiseen vaikka kaikki mittarit ja tosiasiat näyttää aivan jotain muuta. Suomen pitää olla tässäkin mallioppilas vaikka maailma ei pelastu jos me täällä sammutetaan viimeinenkin tehtaanpiippu. Sitten on tuo jatkuva ja törkeä valehtelu joka liittyy tuohon maahanmuuttoon. Persut ainoana puolueena sanoo sen mikä on totuus, eli maahanmuuton kustannukset ovat vuositasolla miljardin ja se kasvaa joka vuosi. Mitä tulee sähköautoihin niin kyllä se on niin, että sähköautolla ajaminen maksaa n. euron enemmän kilometriä kohti mitä diesel autolla ajaminen. Tähänkin on varmaan keksitty jokin selitys millä sähköautoilija tämänkin asian kääntää toisin päin. Totuus kuitenkin on se että sähköauton hinnalla saa useamman vuoden dieselit autoon. No kun totuushan on se, että tällä hetkellä Suomen liikenteessä olevat henkilöautot kuluttavat polttoainetta noin 13 l/100km, eli tuon verran sitä polttoainetta pitää tuoda tankilla, jotta auto kulkee sillä matkan Helsingistä Rovaniemelle. Kun nyt vihreät sanoo, että Suomen pitää tehdä se mitä EU käskee, niin mistäköhän tuo 13 l/100km kulutus sitten revitään, jos sähköautot ovat ne mitkä kulkevat tuolla samalla 13 litralla. Eli ihan suoraan, mistäköhän se 13 litraa oikein otetaan? Sähköautoja on helppo rakastaa. Mutta kyllä meidän on vielä vuosia kärsittävä dieselmoottorien tuottamasta huonosta omastatunnosta, jos emme ole valmiita tinkimään hyvinvoinnista. Jos vihreätkin oikeasti olisivat huolissaan maapallon ilmastosta, heidän pitäisi vaatia elintason alentamista, eikä vain puhua sähköautoista. Totta! Vihreä ei ole vihreä vaan maailmanpelastaja, joka pelastaa meidät kaikki. Vaikka meillä menisi miten hyvin ja olisimme tehneet kaikki asiat niin oikein kuin ikinä vaan on mahdollista, on vielä kuitenkin parannettavaa. Kun taas esim. Afrikka on ollut niin vastuuton ja holtiton, että sillä ei ole enää toivoa. Paitsi kun Suomi kantaa sen taakan heidän puolestaan. Näin vihreät ajattelevat. Hyvin kiteytetty! Mikä se on tämä vihreä lanka, joka on tunkeutunut suomalaiseen mediaan ja on syrjäyttänyt terveen järjen? Onko toimittajakunnassa yhä kasvava määrä nuoria henkilöitä, joiden arvomaailma on ”väärä” ja tämä ”vihreä lanka” on nyt se uusi, ”ainoa oikea”? Miksi? Toimittajakunnan pitäisi edustaa koko kansan näkemystä, ei vain toimittajien, joten missä mättää, jos suuri osa kansasta ei saa omaa näkemystään esille, vaan toimittajien arvomaailma ”vääristää” myös lukijoiden maailmankuvaa? Tässä yksi näkemys toimittajien puoluetaustoista: https://yle.fi/uutiset/3-7000000 Toimittajakunta on yhä enemmän vasemmistolaista. Mutta mikä on se toimittajien ”punainen lanka”? Eikö journalismissa pitäisi pysyä totuudessa? Se, että toimittajakunnan pitäisi edustaa koko kansan mielipidettä ei tarkoita sitä, että toimittajakunnan arvomaailma vääristää kansalaisten mielipiteitä, vaan se tarkoittaa sitä, että journalistien tehtävänä on myös ”tuoda” julkisuuteen niitä näkökulmia, joista tavalliset kansalaiset eivät ole tietoisia tai eivät muuten ole halukkaita niistä julkisesti keskustelemaan. Journalistien puoluekantaa on selvitetty vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa: http://www.fsd.uta.fi/fi/julkaisut/julkaisusarja/FSDjs07_toimittajalauma.pdf Tutkimukseen osallistuneet olivat kaikki toimittajia, eikä vastaajien määrä ole suuri, joten tuloksista ei voi tehdä laajempia johtopäätöksiä. Tulosten perusteella suurin osa toimittajista kuuluu Vasemmistoliittoon ja Vihreään Liittoon. Toisaalta vastanneiden määrä oli suhteellisen pieni. En ole tutkinut, löytyykö toimittajista muita enemmän Vihreiden tai Vasemmistoliiton kannattajia tai kannattajia yleensä. Voisin kuitenkin kuvitella näin olevan, sillä näiden kahden puolueen näkemykset esimerkiksi ympäristöasioissa ja maahanmuuttokysymyksissä ovat hyvinkin yhteneviä, mutta usein toimittajien mielestä väärässä. Sen sijaan SDP:n, Keskustan, Kokoomuksen tai muiden puolueiden kannattajissa toimittajien joukossa en usko olevan yhtä suurta määrää. Lähteet: - Toimittajien puoluekanta - Journalistilehden uutinen aiheesta - Tutkimus toimittajien puoluekannasta Kommentoi vastausta
[23:20:53] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekantahan on lähes joka tapauksessa julkista tietoa. Onko tietoa miten paljon toimittajien puoluekannan piilottamisen mahdollistava direktiivi vaikeuttaisi toimittajan työn tekemistä, tai estäisi toimittajia kertomasta julkisesti omaa kantaansa? En kannata, sillä kyllä toimittajien puoluekantaa saa mielestäni ihan hyvin tuoda ilmi. Eihän se tietenkään ole pakollista ja on varmasti sellaisia aiheita ja mielipiteitä, mistä on parempi pitää mielipiteet itsellään. Miksi toimittajia pitäisi kohdella eri tavalla kuin muita ihmisiä? Kun lukee uutisia tai muuta mediaa, niin olisi ihan kiva, ettei puoluesidonnaisuus tai muut sidonnaisuudet paistaisi niin voimakkaasti läpi. Tällä hetkellä puolueetonta tietoa on melko vaikea saada. Tai ainakin sen eteen saa tehdä melkoisesti työtä. Toimittaja, jolla on joku voimakas poliittinen kanta ei todennäköisesti ole ihan puolueettomimmasta päästä. Minä kannatan ehdottomasti. Jos puoluekannan piilottamista vaaditaan niin se kertoo aika paljon median asenteesta ja tavoitteista. Piilottelu ei ole ikinä hyväksi.
Perussuomalaiset olivat Suomen eniten työllistävä puolue vuoden 2016 lopussa, ilmenee Tilastokeskuksen vuoden 2016 työssäkäyntitilastosta. Tämä selittyy pääosin sillä, että perussuomalaisilla on runsaasti erilaisia yhdistyksiä ja osuuskuntia, jotka työllistävät mm. työttömiä, mutta myös monia muitakin. Toiseksi suurin työllistäjä oli Keskustapuolue, kolmantena Kokoomus ja neljäntenä Vasemmistoliitto. SDP:n ja vihreiden jälkeen tulevat Ruotsalainen kansanpuolue ja Kristillisdemokraatit. Nämä kaikki ovat Suomen 5 suurinta puoluetta vuoden 2016 lopulla.
Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2016 joulukuun lopussa 2 427 000 henkeä. Työttömiä puolestaan oli 215 000. Työllisten osuus koko väestöstä oli 66,0 prosenttia. Suomessa oli vuoden 2016 lopulla 45 kuntaa, joissa ei ollut lainkaan työttömiä.
Edellä mainitut seikat todistavat sen, että kaikki eduskuntapuolueet ovat todellisuudessa työväenpuolueita ja samalla siis työväen asialla. Se ei silti ole mikään peruste millekään puolueelle tulla eduskuntaan ja jatkaa siellä vuosikymmenestä toiseen ilman, että puolue olisi tehnyt jotain Suomen työväen tai kansan hyväksi. Eduskunnassa pitäisi olla edustettuna kansan ääni eli kaikki puolueet.
Kommunismi on kaunis aate mutta ihminen on peto joka tilaisuuden tullen pettää, kommunismi aatteena ei tee ihmistä hyväksi vaikka se tarjoaakin vaihtoehdon, jos nyt yleensäkään mikään poliittinen järjestelmä tai oppi siihen pystyy, kun katselee historiaa, sieltä löytyy aatesuuntauksia joka lähtöön, ja kuitenkin ne kaikki ovat päättyneet samaan, diktatuuriin, on kokeiltu, ja sitä mukaa kuopattu. Nyt meillä on vallassa kaksi suurta kapitalisti puoluetta Kokoomus ja Keskusta jotka eivät tee muuta kun ajavat pienen ryhmän etua ja keräävät lisää valtaa sekä omaisuutta ja unohtavat että kansaa on petetty vuodesta toiseen, kun on sanottu että kansanvalta toteutuu sitä mukaa kuin kansalaiset ovat valveutuneempia niin on käynyt päinvastoin. Kansa on passivoitunut eikä huomaa kun sitä viedään kuin pässiä narussa. Se on kyllä huomannut kuinka hallitus ajaa oman ja sidosryhmien etuja ja jopa palkitsee ne verohelpotuksilla. Kansaa rokotetaan verojen lisäksi korkeilla hinnoilla. Nyt meillä on vielä Nato kysymys ja ei pitäisi lähteä siihen mukaan, ennen kun nähdään kuinka Ukraina tulee pärjäämään. On suuri vaara että meilläkin sota syttyisi, ja mihin suuntaan sitten mennään? Mutta kuka se lähtee puolustamaan Naton rintamaan Suomea, kysyn vaan?
Tämä on faktaa mutta miksi on annettu vallan luisua pois kansan käsistä. Onko se syynä siihen että äänestysprosentti vaaleissa on laskenut jatkuvasti, miksi kansa on passiivinen. Tässä maassa on nyt valta pienellä piirillä ja he ajavat omia etujaan, niin se menee ja kansa vikisee kun heitä viedään. Ja jos tulee äänestys että mennäänkö Natoon, kansa sanoo ei mutta silti sitä viedään kuin pässiä narussa.
"Missä on kansa?", on kysymys, ja se on hyvin aiheellinen.
Hannu Tiainen, kommunistina, en usko sinun olevan täysin tietämätön toimittajien puoluekannoista. Media ei ole puolueeton, niin ei ollut edes ennenvanhaan. Nykyaikaan kuuluu myös internet. Tietoa ja totuutta saa helposti jos haluaa.
Toimittajien puoluekantaa on hyvin vaikeaa selvittää. Jotkut kirjoittavat ja ottavat kantaa avoimesti, toiset piiloutuvat nimimerkin taa. Lehtiä lukiessa voi toki yrittää arvella ja vetää johtopäätöksiä. Helsingin Sanomien ja Kansan uutisten jutut eroavat huomattavasti toisistaan. Sen voi helposti huomata kun vertaa keskenään HS:ssä julkaistuja mielipidekirjoituksia ja KU:ssa julkaistuja artikkeleita ja uutisia. Hesari on porvari-myönteinen ja KU on vasemmisto-myönteinen.
Porvareiden ääni kuuluu ja näkyy. On aina kuulunut. Ja niin kuuluu ja näkyy nytkin.
Kommunistien ääntä ja totuutta ei haluta kuulla eikä lukea, mutta eipä siitä enää välitetäkään.
Mitä hyötyä on tuoda julki toimittajien puoluekantoja. Kyllä toimittajien ammattitaito riittää ottamaan asioista selvää, olipa heillä oma kanta asioihin tai ei.
Meillä kaikilla on omat ennakkoluulomme asioista, joista emme ole ottaneet tarpeeksi selvää.
Me suomalaiset olemme jo saaneet riittävästi todisteita, mihin johtaa porvarihallituksen valta. Köyhiä on jo lähes miljoona, suurtyöttömyys, tuloerot, leipäjonot. Nyt ovat menossa terveydenhuolto ja vanhustenhoito. Ja media tukee hallituksen toimia kaikin voimin.
Hallitus on porvareiden, eikä vasemmistolla ole siinä hallituksessa kuin pikkusiivu.
Olisi syytä jättää toimittajien puoluekanta jo unholaan.
Itse en ole ollut koskaan toimittaja, enkä koskaan aio sellaiseksi ruvetakaan. Ei kiinnosta sellainen toiminta pätkääkään.
Eikä toimittajankaan työ ole kovin hääviä työtä, varsinkin, kun se työ on mitä se on. Monet ovat päätyneet alkoholisteiksi. Ei sekään kovin hyvä kohtalo ole.
En ole mikään porvari enkä toimittaja. En myöskään koskaan voisi ajatella rupeavani toimittajaksi, vaikka saisin kuinka hyvää palkkaa. Se homma on jo niin nähty. Siinä työssä ei voi kertoa mitään omasta vakaumuksestaan tai ajatusmaailmastaan. Muuten lentää hyvin äkkiä ulos.
Sitä en kuitenkaan voi koskaan hyväksyä, jos joku sanoo, että en muka voisi tehdä jotain työtä vain sen takia, koska olen uskovainen. En minä mitään papin töitä hae. Sitä paitsi toimittajan töitä voi tehdä täysin riippumatta siitä, onko uskossa vai ei.
Toimittajana ei kuitenkaan pääse lähellekään sellaisia ansiojakoja, joita vaikkapa kansanedustajat voivat saada. Mitä sillä palkalla on väliä, jos työ on mielenkiintoista. Eikä toimittajan palkkakaan ole kovin huono. Esimerkiksi maakuntalehtien toimittajien keskimääräinen kuukausipalkka on 4187 euroa (2010).
Ei muuta kuin tervetuloa vain joukkoon! Mutta et kai oikeasti ajattele niin, että toimittajat eivät voisi toimia politiikan parissa? En tunne kuin muutaman toimittajan, joka toimii aktiivisesti politiikassa. Ehkä on myös joitain, jotka ovat enemmän tai vähemmän aktiivisia politiikan suhteen. En minä tiedä, kun en ole toimittaja. Enkä koskaan ole ollutkaan, jos rehellisiä ollaan.
En myöskään ymmärrä tuota kysymystä toimittajien puoluekannasta, mutta ei kai minun tarvitsekkaan ymmärtää, kun en edes ole toimittaja. Se, miksi toimittaja kysyy jonkin kysymyksen, johtuu tietenkin siitä, että toimittajan tulee kysyä kysymyksiä, jos haluaa tehdä juttuja.
Itse olen sitä mieltä, että toimittajien puoluekantaa ei voi sanoa, eikä sillä ole edes mitään väliä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Toimittaja voi olla kuka vaan. He tekevät sitä työtään kuin poliitikot tai virkamiehet. Siis samaa hommaa, mutta vain eri paketissa.
En näe siinä mitään väärää, koska se työhän on sitä samaa: ihmisten ajatusten ja tietojen kalastelua, tiedon levittämistä ja mielikuvien muodostamista.
Jos toimittaja tekee työnsä rehellisesti niin kuin hyvä journalisti tekee, on toimittajan puoluekanta sivuseikka.
Itse näen toimittajan ammatin ihan yhtä vastuullisena ja kunnioitettavana työnä kuin poliitikonkin ammatin. Toimittajan on kuitenkin kyettävä säilyttämään se neutraali asenne työhönsä.
Toimittajat ovat samanlaisia kuin politiikot ja virkamiehetkin. Toimittajalla voi olla mikä tahansa puoluetausta. Toimittajat eivät voi tehdä työtään neutraalisti, jos heidän taustansa ei vaikuta siihen heidän työhönsä. Toimittajalla on aina taustalla hänen omat mieltymyksensä ja ajatuksensa. Toimittaja ei pysty tekemään työtään puolueettomasti. Näin se vaan on, koska toimittaja on aina jollain tavoin sitoutunut ja hän tuo sen oman ajatusmaailmansa työhönsä ja tietenkin myös mielipiteisiinsä.
Itse pidän toimittajia huomattavasti enemmän sitoutumattomina ja sitoutumattomiin lehtiin kirjoittelevat toimittajatkin ovat sitoutuneet johonkin. En koe heitä sitoutumattomina, vaan sitoutumattoman lehden toimittajina. Itse ainakin miellän sitoutumattomat sitoutumattomina lehtien toimittajina.
Olen itse tehnyt paikallislehtiin paljon juttuja. Se ei todellakaan ollut sitoutumatonta, vaan minulla oli selkeä näkemys. Minä edustin sitoutumattomassa lehdessä sitä omaa puoluettani.
Paikallislehdessä, jossa on töissä useampi toimittaja, tulee esille toimittajien puolueellisuus. Sitä en kiellä ollenkaan. Paikallislehdessä on vain luonnollista, että siellä tuodaan esille juuri sitä paikkakuntaa koskevia asioita ja paikkakunnan näkökulmaa.
En siis kiellä toimittajien sitoutumattomuutta. En vaan koe heidän olevan täysin sitoutumattomia. Paikallislehdessä toimittajalla on aina sidokset paikkakuntaan.
Toimittajathan ovat muutenkin omanlaisiaan persoonia ja myös toimittajien näkemykset ja poliittiset mielipiteet saattavat paistaa heidän kirjoittamistaan jutuista.
Se, miksi en itse halua ilmoittaa puoluetietoani, on yksinkertaisesti se, että koen, ettei sillä tiedolla ole merkitystä. Haluan kertoa ajatuksiani asioista, en aatteista. Minusta aate ei ole koskaan yksityisasia, enkä koe, että olisi edes asiallista ilmoittaa toimittajan tai kenen tahansa poliittisen aatteen nimeä.
En ole koskaan törmännyt yhteenkään toimittajan tekemään kirjoitukseen tai uutisointiin, jossa toimittajan poliittinen kanta olisi käynyt ilmi. Ja voin sanoa, etten todellakaan ole kaikkia kirjoituksia lukenut tai juttuja katsonut. Enkä todellakaan katso.
Onko sitten mitään väliä sillä, miten toimittajien mielipiteet tai poliittiset mielipiteet tulevat jutuissa esiin?
Ei, ei tietenkään ole.
Kun kerran on täysin samantekevää, onko toimittajien mielipide-eroja vai ei, niin miksi sitten toimittaja toisensa perään kitisee, että kun heitä vainotaan tai että heistä kirjoitellaan vaikka ja mitä? Kun ei kerran ole mitään merkitystä, niin mitä ihmettä sitten vollottavat?
Tämä oli nyt vain tämmöinen pikainen ajatuspieru.
Näitä ajatuspieruja saa lainata.
"Tuo ei ollut mielipide, se oli totuus, ja sinä olet väärässä."
Ps. Anteeksi, en pystynyt kirjoittamaan tätä tekstiä ilman voimasanoja. Perkele.
Toimittaja oli taas väärässä ja esitti aivan liian yleistäviä näkemyksiä.
Toimittaja ei ottanut lainkaan kantaa siihen, mitä kukin toimittaja tai ylipäätään joku yksilö oikeasti teki tai oli tehnyt tai ajatteli tai mitä mieltä oli. Toimittaja yritti esittää asian yleisenä mielipiteenä ja yleistää sen yksilöihin, koska hänellä oli sellainen kuva, että hän kuuluu itse ns. sivistyneistöön tai eliittiin.
Hän oli ehkä nähnyt dokumentin tai pari jostain eliittiperheestä. Hän yritti ehkä eläytyä sen perheen tilanteeseen. Hän oli ehkä itse kiinnostunut aiheesta. Hän halusi kirjoittaa asiasta, mutta hänellä ei ollut kykyä mennä asian sisälle ja kirjoittaa asiasta omakohtaisesti tai edes omakohtaisesti kuvitellun keskiluokkaisen, liberaalin, monikulttuurisen liberaalin näkökulmasta. Hän kuvitteli kirjoittavansa keskiluokasta ja keskiluokkaa kosiskellen. Hänen mieleensä ei tullut, että ehkä juuri hän ja hänen kaltaisensa ovat yksi suurimmista uhkista ja esteistä maahanmuuttajien menestykselle ja integroitumiselle. Hänen mielestään "toimittajien ei tulisi olla virkamiesten vaan ihmisten puolella". Hän ei osannut edes kuvitella, että "virkamieskin voi olla ihminen".
Tämä artikkeli oli yksi parhaista koskaan lukemistani teksteistä koskien juuri tämän maan toimittajia, koska tässä tuotiin selvästi ilmi toimittajien yleinen asennoituminen ja halveksunta kantasuomalaisia kohtaan, mutta myös heidän vihansa maahanmuuttajia kohtaan ja halunsa tehdä maahanmuuttajista eräänlaisia suomalaisia, suomalaisia joita me kantasuomalaiset emme oikeasti ole emmekä me tule koskaan olemaan, me olemme suomalaisia ja sellaisina myös tulemme pysymään.
Lisäksi artikkelissa tuotiin esille kuinka media ei ole pelkästään maahanmuuttoasioissa valjastettu ja muokattu tiettyyn, vihervasemmistolaiseen muottiin, vaan kuinka toimittajien puoluekysymys näkyy heidän jokaisessa uutisoinnissaan ja asiassa johon ottavat kantaa.
On olemassa toimittajia jotka ovat näennäisesti neutraaleja uutisoinnissa ja haastatteluissa, mutta nämä ovatkin todellisuudessa joko kokoomuksen tai vihreiden kannattajia jotka sitten ovat "muka" olevinaan neutraaleja. Näitä kutsutaan mediassa muka sitoutumattomiksi ja tasapuolisiksi toimittajiksi, mutta tosiasiassa heidän toimintansa ei sitä todellakaan ole, koska he uutisoivat, tutkivat, ottavat kantaa asioihin puolueellisesti. Tämän he tekevät tiedostamatta koska heidän ideologiansa, maailmankatsomuksensa on heille niin vahva, että heidän mielestään mitään puolueellisuuteen viittaavaa ei voi esiintyä, se on heille vain luonnollista.
Esimerkkejä löytyy lukuisia, mutta ehkä yksi naurettavin puolueellinen, toimittaja on Jari Korkki joka on niin kokoomuslainen kun vaan voi olla, hän on sen avoimesti myös tunnustanut. Tässä Ylen ohjelma vuodelta 2016 jossa Korkki toteaa itse että hänen kokoomuslaisuutensa näkyy ja kuuluu hänen jutuistaan. https://www.youtube.com/watch?v=wF5U3K2S_B8&t=41s
[10:01:09] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta oli mielenkiintoinen ja se tuli myös selville. Tässä esimerkkinä juttu, jossa todetaan, että kaikki muut puolueet, paitsi yksi vastustivat ilmaista päivähoitoa kaikille: http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/eduskunta_hoit_maks-17012 Jutun mukaan oppositiopuolueet: Vihreät, Vasemmistoliitto, KD, RKP ja Perussuomalaiset olivat tätä vastaan. Ainoa joka vastusti tätä oli Keskustapuolue. Jutulla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä päivähoidon kanssa, vaan Keskustan vastustuksen taustalla oli Keskustan oma halu leikata yritystukia. Samassa jutussa oli kuitenkin linkki tähän, jonka otsikko oli: "Kokoomus vaatii ansiosidonnaista kaikille." http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000000000.html Tästä jutusta saa hyvin toisenlaisen käsityksen. Juttu kertoo siitä miten ansiosidonnaisen laajentaminen olisi kaikkien etu, myös kokoomuksen: Kokoomus on myös kannattanut nykyistä vapaampia aukioloaikoja, jonka on todettu mm. lisäävän työllisyyttä. Jutussa oli myös linkki tähän, joka meni näin, "kokoomuslaiset vastustavat vapaita aukioloaikoja." Tässä vielä juttu siitä kuinka Kokoomus vastustaa taksien vapauttamista sääntelystä. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000000000.html Jutussa todetaan kuitenkin näin "kokoomuksen puoluekokous linjasi kuitenkin viime kesänä, että puolue suhtautuu myönteisesti taksiliikenteen sääntelyn purkamiseen ja kannattaa taksien määrien, lupien ja hintasääntelyn vapauttamista." Mitä on se kokoomuslainen politiikka, jolla luodaan työpaikkoja, kun sitä ei edes puolueen oman linjauksen mukaan saa olla, vaan kaikki sääntely pitää poistaa? Ville Mäki 9.9.2016 17:13 Tämä oli kyllä päivän paras bloggaus:) Niin absurdi ja älytön ja epäjohdonmukainen ja ennen kaikkea vastoin todellisuutta. Niko Sillanpää 9.9.2016 17:35 Kyseisen toimittajan poliittinen kanta lienee Kokoomus tai Vihreä liitto. Miksi näin? Juha Hämäläinen 9.9.2016 18:11 Näitä ulostuloja ja juttuja voi tulkita monella eri tapaa. Toimittaja halusi tuoda esiin asian, jota on pohdittu pitkään. Kaikki puolueet, paitsi Keskusta vastustaa asiaa ja puoluekokousten päätöksistä huolimatta puolue ei halua ottaa asiaa pöydälle. Keskustan vastustamiselle on toki hyvä syykin. Puolue ei halua luoda yhtään enempää työpaikkoja kuin nyt ja puolueen kannattajista merkittävä osa elää työttömyystukien varassa. Tätä taustaa vastaan on ymmärrettävää, että puolueen kansanedustajat eivät kannata tätä ajatusta. Kokoomushan taas elää tällä asialla ja jos ansiosidonnainen maksettaisiin kaikille, se tietäisi puolueen äänestäjille lisää tuloja. Olisi kyllä aika outoa, että kokoomuslaisten työttömien tulotaso heikkenisi. Miksi he vastustaisivat asiaa? Juha Hämäläinen 9.9.2016 18:29 Tuo toimittajien puoluetausta oli aika helppo huomata, koska kaikki artikkelit, joissa oli jokin asiavirhe ja se tuotiin selkeästi esiin olivat poikkeuksetta vihervasemmalta, jolla oli selvästi oma agendansa. Virheet korjattiin kuitenkin seuraavana päivänä. Juha-Pekka Kosonen 9.9.2016 19:52 Toimittajien puoluekannan arvaaminen on aika turhaa. Itse en ole koskaan pitänyt mitään median juttua luotettavana tai objektiivisena, jos siinä on ollut puoluepoliittisesti leimallinen näkökulma havaittavissa. Olen toki törmännyt toimittajiin, jotka tekevät juttuja pelkästään faktoista ja ilmiöistä. Yleensä nämä tyypit eivät ole varsinaisia toimittajia, vaan ihan vain jonkin erikoisalueen asiantuntijoita, joita kuitenkin media tarvitsee. Heidän mielipiteensä on kuitenkin toimittajan mielipiteenä, jolloin sen voi ohittaa olankohautuksella. Toimittajalta, jonka mielipiteisiin on poliittinen kanta vaikuttaa, en taas hyväksy kuin faktaa. Niko Sillanpää 9.9.2016 20:46 Vastaus kommenttiin #14 Aivan. Toimittajat tekevät juttunsa agendalla tai eivät tee ollenkaan, se on se periaate. Tämä on ongelma. Seppo Saari 10.9.2016 18:20 Vastaus kommenttiin #17 Kun "toimittajilta" puuttuu taito ja/tai kokemus ja kun heidän arvomaailmansa on valmiiksi vääristynyt, on jälki usein myös sen mukaista - valitettavasti. Tuomo Kokko 9.9.2016 18:55 Jos olisin toimittaja, ja vieläpä poliittisesti sitoutumattomassa julkaisussa, haluaisin saada lukijan ymmärtämään että hänen käyttämänsä ilmaukset ja niiden merkitykset ovat sopimuksenvaraisia. - Mitä ovat "Nato-trolli" ja "valeuutinen"? Minun kielenkäytössäni ei ainakaan mitään! - Onko "äärikonservatiivi" halventava? Ei ainakaan minun kielessäni. - Jos olen journalisti ja minulle maksetaan tästä työstä, olenko puolueellinen? Ainakin yritän olla objektiivinen, mutta onko se edes mahdollista? - Voiko toimittaja kirjoittaa vaikkapa uskonnosta ja sen vaikutuksista ihmiselämässä täysin kiihkotta? Miten olisi tällainen esimerkki: "Raamatun ja Koraanin kirjoitusten sisältö ei juurikaan poikkea toisistaan, vaikka kummankin kirjan tekstejä on vuosisatojen varrella muokattu moneen otteeseen." - "Liberaali" ja "konservatiivi" ovat toistensa vastapareja vain politiikan kartalla, eivät missään muussa asiayhteydessä. Eivät ainakaan journalismissa, paitsi ehkä jos juttu on tehty poliittisesta pamfletista, ja siinäkin tapauksessa kirjoittajan motiivit ratkaisevat.
[10:12:27] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta ja asenne. Poliittisesta suuntautuneisuudesta riippumatta jokainen toimittaja haluaa tuoda jutuissaan esiin oman näkökulmansa. Toiset näkökulmat ja asenteet tulevat helpommin esiin kuin toiset. Journalisteilla on omia ennakkoluulojaan, ja joskus he jopa saattavat antaa niiden vaikuttaa työhönsä. Joskus toimittajat pyrkivät tarkoituksellisesti kärjistämään asioita saadakseen juttuihinsa potkua. Journalistitkin ovat kuitenkin vain ihmisiä, jotka tekevät inhimillisiä virheitä. Journalismiin pitäisi silti pystyä luottamaan, vaikka toimittajan asenne tuntuisikin väärältä. Jos journalistin asenteellisuus tuntuu läpi, kannattaa katsoa tarkemmin, millä tavoin tämä tuo kantansa esiin. Usein kyse voi olla myös epäonnistuneesta sanavalinnasta. Usein toimittajien poliittiset kannanotot kuitenkin ovat selkeästi esillä. Toimittajat ja heidän omat poliittiset vakaumuksensa Jokainen toimittaja on tavalla tai toisella sidoksissa omiin arvoihinsa ja poliittisiin kantoihinsa, koska he eivät voi olla niistä irrallaan. Toimittajien puoluekanta Useimmat journalistit ovat puoluekannaltaan kokoomuslaisia, mutta he saattavat peitellä tai jättää mainitsematta tämän. Koska toimittajalla on oikeus mielipiteisiinsä, eivät poliittiset näkemykset sinällään tee journalistista epäpätevää työhönsä. Moni vasemmistolainen journalisti on myös onnistunut kirjoittamaan objektiiviselta vaikuttavan artikkelin. Poliittista asennoitumista tärkeämpi asia toimittajan pätevyyden arvioinnissa on hänen puoluekantansa läpinäkyvyys, toisin sanoen se, antaako hän oman poliittisen näkemyksensä näkyä artikkeleissaan. Journalistien on hyvä olla tietoisia poliittisista asenteistaan. Tämä parantaa myös journalismin uskottavuutta. Puolueettomuuden illuusio Jotkut journalistit pitävät oman poliittisen suuntautumisensa omana tietonaan, koska he kuvittelevat tämän lisäävän objektiivisuuden vaikutelmaa. Toimittajat myös pelkäävät oman puoluekantansa kertomisen heikentävän uskottavuuttaan. Usein toimittajat eivät ole puoluekannoiltaan yhtenäisiä. Siksi olisi hyvä, jos he eivät yrittäisi teeskennellä puolueetonta. Myös journalistin arvomaailma saattaa näkyä tämän jutuissa, vaikka se ei näkyisikään hänen puoluekantaansa. Toimittajien poliittiset näkemykset saattavat tulla esiin esimerkiksi siinä, millaisia aiheita tämä ottaa käsittelyyn ja millaisia näkökulmia tämä juttuihinsa valitsee. Joihinkin aiheisiin toimittajalla saattaa olla omia ennakkoluuloja. Vaikka aihe tuntuisi neutraalilta, jutun kirjoittaja on saattanut suhtautua siihen kielteisesti tai myönteisesti, vaikka yrittääkin peittää sen. Esimerkiksi ilmastonmuutosta ei toimittajien parissa useinkaan kyseenalaisteta, koska sitä pidetään niin tärkeänä asiana. Sama koskee esimerkiksi maahanmuuttoa tai feminismiä. Toimittajien arvomaailma ei välttämättä näy yksittäisissä jutuissa. Journalismissa saatetaan kuitenkin toistaa joitakin vanhoja ajatusmalleja kyseenalaistamatta niitä koskaan. Journalismin olisikin oltava aina itsekriittistä ja tarvittaessa myös pystyttävä korjaamaan näkemyksiään. Toimittajat saattavat jättää kertomatta joistakin juttujensa lähteistä. Joskus lähde saatetaan jopa esittää epäilyttävässä valossa, jotta jutun sisältöön ei jäisi epäilyttäviä aukkoja. Tämä johtuu usein journalistin omista arvoista. Esimerkiksi journalisti, jonka oma maailmankatsomus on tieteellinen ja kriittinen, ei välttämättä luota kaikkiin lähteisiin, jotka edustavat tieteellistä näkökulmaa. Tällaisia ovat vaikkapa vaihtoehtolääketiedettä edustavat asiantuntijat. Joskus toimittajat eivät ole lähdekriittisiä ja saattavat jopa esitellä epäluotettavia ja epäilyttäviä lähteitä uskottavina asiantuntijoina. Journalistin tehtävänä ei ole esitellä vain omaa maailmankuvaansa tukevia lähteitä vaan esitellä kaikki eri näkemykset mahdollisimman puolueettomasti. Lähdekriittisyyden pitäisi olla itsestäänselvyys journalismissa, mutta valitettavan usein näin ei ole. Tämä kertoo toimittajan ammattitaidon puutteesta. Puolueettomuus on illuusio, koska se edellyttäisi kaikkien näkökulmien esittelyä tasapuolisesti. Toimittajat saattavat esimerkiksi esittää joitakin näkökulmia tai väitteitä aitoina silloinkin kun ne eivät ole aitoja. Tällainen epärehellinen kriittisyys näkyy esimerkiksi ilmastonmuutoksen, maahanmuuton tai vaikkapa feminismin kaltaisten kysymysten käsittelyssä. Epärehellisiä kriittisyyden muotoja ovat myös väitteiden ja käsitteiden esittäminen ”absoluuttisina totuuksina” tai omien poliittisten ennakkoluulojen heijastaminen eri lähteisiin. Nämä eivät ole hyvän journalistin tapoja tehdä journalismia. Toimittajan on pyrittävä rehelliseen kriittisyyteen eikä hän saisi esitellä omaa maailmankuvaansa tukevia lähteitä ”ainoina totuuksina”, ”objektiivisina totuuksina”, ”puolueettomina” tai ”rehellisinä”, ellei kyseessä ole ilmiselvä tapaus. Epärehellisyys on haitallista paitsi journalismin uskottavuudelle myös yleisölle, jolle pyritään tarjoilemaan mahdollisimman monipuolista tietoa maailmasta. Puolueettomuutta korostavalla ja epärehellisellä journalismilla on monia muotoja, eikä toimittajien puoluekannan selvittäminen ole helppoa. Tutkimuksessani (2016) pyrin selvittämään, millaisia käsityksiä toimittajilla oli siitä, miten he sijoittuvat oikeisto-vasemmisto –akselilla, arvokonservatiivisuudessa ja liberaalisuudessa, oikeistolaisen talouspoliitiikan kannatuksessa, suhtautumisessa arvo- ja kulttuurirelativismiin sekä suhteessa feministiseen politiikkaan. Tässä yhteydessä keskityn toimittajien käsityksiin omista puoluekannoista. Tavoitteena on kuvata niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat toimittajien sijoittumiseen tällä ulottuvuudella, ja miten nämä tekijät ovat muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana. Tutkimuksessa selvitetään toimittajien näkemyksiä omasta sijoittumisestaan ja siinä tapahtuneista muutoksista vuosien 2011 (n=494) ja 2015 (n=391) välillä. Lisäksi selvitetään toimittajien suhtautumista heidän omaan sijoittumiseensa poliittisella ulottuvuudella sekä puoluekantaa ja käsityksiä sen muutoksesta vuosien 2011 ja 2015 välillä. Kysely lähetettiin vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen sähköpostitse kaikille Yleisradioon tai maakuntalehtiin vakituisille toimittajille sekä toimitusten avustajille. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli perussuomalaisia ja vihreitä Vuoden 2011 jälkeen toimittajien puoluekannan muutosta tarkasteltaessa suurin muutos tapahtui toimittajien siirtymisissä puolueesta toiseen. Eniten puoluekantaa vaihtaneita toimittajia oli vihreiden kannattajista (26%) kokoomuksen kannattajiksi siirtyneissä (19%). Näiden ohella puoluekanta vaihtui useimmin perussuomalaisten ja SDP:n kannattajilla. Puoluetta vaihtaneita oli eniten Helsingin Sanomissa, mutta puoluekanta vaihtui taajaan myös muiden suurten maakuntamedioiden, kuten Etelä-Suomen Sanomien (22%), Savon Sanomien (22%), Satakunnan Kansan (18%), Keskisuomalaisen (16%) ja Kalevan (16%) toimittajilla. Yhteensä 15 prosenttia toimittajien puoluekannoista vaihtui vuoden 2015 jälkeen. Tutkimuksessa ei tarkasteltu sitä, mikä oli kunkin toimittajan puoluekanta ennen eduskuntavaaleja. Perussuomalaisten ja vihreiden toimittajat useimmin politiikan parissa Kaikista kyselyyn vastanneista toimittajista 61 prosenttia (vuonna 2015 58 prosenttia) kuului joko keskustaan, kokoomukseen, sosialidemokraatteihin tai perussuomalaisiin. Vähiten politiikan parissa työskentelevät ne toimittajat, jotka kuuluivat joko vasemmistoliittoon, vasemmistoliittoon, vihreisiin tai vihreisiin. Yhteensä 12 prosenttia toimittajista ei ilmoittanut kyselyssä poliittista kantaa lainkaan. Vastanneista toimittajista 66 prosenttia (vuonna 2015 65 prosenttia) kuului keskustaan, kokoomukseen tai sosialidemokraatteihin, mutta 11 prosenttia (vuonna 2015 10 prosenttia) kuului vasemmistoliittoon, vasemmistoliittoon, vihreisiin tai vihreisiin. Kaikista vastanneista 12 prosenttia (vuonna 2015 12 prosenttia) ilmoitti, että heillä ei ole poliittista kantaa. Puolueiden ja niiden nuorisojärjestöjen toiminta kiinnostaa Tutkimuksesta ilmenee, että vaikka yli 60 prosenttia toimittajista ilmoittaa äänestävänsä vaaleissa, harva toimittaja kertoo toimivansa aktiivisesti missään poliittisessa järjestössä tai toimivansa muuten puolueiden parissa. Eniten toimittajia kiinnosti perussuomalaisten nuorisojärjestö (25%). Seuraavaksi eniten toimittajia kiinnosti Suomen keskusta, jonka nuorisjärjestöön halusi tutustua 14 prosenttia vastanneista toimittajista. Vähiten kiinnostusta herätti kokoomusnuoria koskeva tutkimustieto. Siihen halusi tutustua vain kymmenen prosenttia vastanneista. Toimittajien puoluekanta ei vaikuttanut kiinnostukseen tutustua erilaisiin poliittisiin järjestöihin. Puoluekanta vaikutti enemmän siihen, kuinka tarkasti toimittajat perehtyivät poliittisten nuorisojärjestöjen erilaisiin tavoitteisiin ja niiden vertailuun. Perussuomalaisten nuorisojärjestöön tutustuneista lähes kaikki (99 %) tutustuivat myös nuorisojärjestön emopuolueeseen, mutta perussuomalaisista vain 48 prosenttia tutustui muiden puolueiden nuorisojärjestöihin. Keskustan, vasemmistoliiton ja kokoomuksen nuorisojärjestöihin tutustuneista toimittajista valtaosa (64–82 %) perehtyi emopuolueiden lisäksi myös emopuolueisiin. SDP:n nuorisojärjestöön tutustuneista vain 31 prosenttia perehtyi emopuolueen lisäksi myös SDP:hen. Keskustapuolueen nuorisojärjestöön tutustuneista vain 52 prosenttia tutustui myös emopuolueeseen.
[10:26:56] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta vaikuttaa uutisten näkökulmiin, sillä he haluavat puolustaa oman poliittisen arvomaailmansa jakavien ryhmien etua ja samalla lytätä tai pilkata vastapuolta. Tätä tapahtuu niin sanomalehdissä kuin internetissä. Poleeminen kirjoittelu ei välttämättä johda laajaan julkisuuteen, mutta se herättää kiinnostusta, ja on sitä kautta väylä keskustelun eteenpäin viemiseksi. Poliittinen uutisointi Suomessa Suomen eduskunta Suomessa on ollut eduskunnan ulkopuolista poliittista toimintaa aina 1860-luvulta lähtien, jolloin Suomessa toteutettiin ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet vaalit. 1800-luvun lopulla perustettu työväenliike otti alusta saakka tehtäväkseen ajaa kansanvaltaa. Erityisesti poliittinen vasemmisto oli mukana vaikuttamassa Suomen eduskuntauudistuksen syntyyn. Eduskunnan alkutaipaleeseen mahtui useita voimasuhteiden vaihteluita. Itsenäistymisen jälkeen valta keskittyi oikeistovoimille ja vuosina 1930-1944 elettiin oikeistodiktatuurin aikaa, jolloin työväenliikkeen toiminta kiellettiin. Sotien jälkeen vasemmiston voima vahvistui. Eduskuntavaalit käytiin Suomessa vuonna 1948. Suomen eduskunta koostui aluksi yhdestä työväenpuolueesta, sosialidemokraateista, sillä oikeistopuolue Kokoomus oli pitkään oppositiossa. Tämä aiheutti keskustelua siitä, ettei eduskunta ollut todellinen poliittinen keskusteluareena, kun toinen suuri poliittinen toimija puuttui sieltä kokonaan. Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa Suomen poliittiset voimasuhteet mullistuivat ja maahan syntyi kansanrintamahallitus. Tämä muutti poliittisen keskustelun suunnan ja vasemmisto pääsi käyttämään parlamentaarisia oikeuksiaan. Vuonna 1995 Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi eduskuntatyöstä tuli yhä enemmän Euroopan asioiden käsittelyä. 2000-luvulla Euroopan yhdentymiskehityksen ja globalisaation myötä puolueiden on täytynyt asemoitua uudelleen. Äänestäjille on tarjottava vastauksia esimerkiksi eurokriisiin sekä työn, pääoman, ihmisten ja palveluiden vapaakaupan tulevaisuuteen. Suomen eduskuntapuolueet ovat olleet ja ovat yhä ideologisesti jakaantuneita. Suomen eduskunnassa vaikuttaa vasemmistolaisia, oikeistolaisia, keskustalaisia ja ympäristöarvoja painottavia puolueita. Esimerkiksi eduskunnan Vasen-ryhmässä ovat edustettuna vasemmistolaiset kansanedustajat Vasemmistoliitosta, Sosialidemokraateista ja Vihreästä liitosta. Myös Keskustapuolue ja Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) painottavat voimakkaasti maaseutuarvoja, ja näiden puolueiden tavoitteena on maatalouden harjoittaminen Suomessa jatkossakin. Vihreät ja perussuomalaiset ovat puolestaan ympäristöarvoihin keskittyviä puolueita, ja näiden puolueiden kannattajat vastustavat muun muassa ydinvoimarakentamista. Oikeistolaiset puolueet pyrkivät pitämään Suomen valtion taloudellisesti omavaraisena. Sosialidemokraattinen puolue ajaa puolestaan valtion roolin pienentämistä talouspolitiikassa ja uskoo enemmän vapaisiin markkinoihin. Sosiaalidemokraattisten puolueiden kannatus on vähentynyt Euroopassa ja tämä vaikuttaa myös Suomessa. Tällä hetkellä suurin oppositiopuolue Suomessa on Perussuomalaiset. Keskusta on oikeistolais-maalaispuolue, joka puolustaa vahvasti maaseutua, vaikka sen kannattajien määrä onkin laskenut 2000-luvulla. Poliittinen vasemmisto Suomessa Sosialidemokraatit ovat olleet pitkään Suomen suurin puolue, vaikka heidän kannatuksensa on laskenut huomattavasti 1900-luvun alusta lähtien. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Suomen poliittinen kartta on monipuolistunut. Vasemmistopuolueiden kannatuksen laskua kompensoimaan ovat nousseet Perussuomalaiset ja Vihreät, joista on tullut toiseksi ja kolmanneksi suurimpia puolueita. Kokoomuksen kannatus on lisääntynyt samaan aikaan kun puolue on ottanut paikkansa Suomen oikeistolaisten edustajana. Sosiaalidemokraattien historia juontaa juurensa vuoteen 1899, jolloin perustettiin Suomen Työväenpuolue. Aluksi puolueen toiminta oli erittäin passiivista eikä sillä ollut vaikutusta politiikkaan, mutta kun puolue sai ajettua läpi kahdeksan tunnin työpäivän vuonna 1907, puolue alkoi herättää yhä enemmän kiinnostusta. Se oli mukana hallituksessa vuosina 1917–1918. Se oli mukana Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Sisällissodan jälkeen perustettiin uusi työväenpuolue, joka oli lähellä Saksan sosialidemokraattista työväenpuoluetta, ja tätä puoluetta kutsutaan Suomessa nimellä Suomen Työväenpuolue. Se otti nimekseen Sosialidemokraattinen puolue vuonna 1919, jolloin puolueen nimeksi muutettiin Suomen sosialidemokraattinen puolue. Sosialidemokraattisen puolueen ensimmäinen puoluekokous järjestettiin vuonna 1899. Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto Suomessa perustettiin Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto vuonna 1920. Sosialistisen työväenpuolueen (STP) ja Sosialistisen pienviljelijäin ja maalaisköyhälistön liiton (SPS) tavoitteena oli ajaa maaseudun pieneläjien asiaa, sillä näiden väestöryhmien asema oli huono ja heitä syrjittiin. Sos.dem. työväki alkoi ajaa yhä aktiivisemmin työväen asiaa ja työväkeä alettiinkin pian pitää ”roskajoukkona”. Vuonna 1929 Suomessa alkoi talouslama ja sen seurauksena järjestettiin työlakkoja sekä mielenosoituksia ja lopulta lokakuussa 1930 alkoi talonpoikaismarssi, kun lapualaiset kyyditsivät sosiaalidemokraattisen kansanedustajan. Vuonna 1933 kommunistilait sulkivat Suomen kommunistisen puolueen. Puolueen omaisuus ja arkistot takavarikoitiin vuonna 1939. Neuvostoliitto oli uhka Jatkosodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa ja sen liittolaista natsi-Saksaa vastaan. Vuosina 1939–1940 käydyssä talvisodassa Suomi joutui antautumaan Neuvostoliitolle, mutta vuonna 1941 alkanut jatkosota päättyi vuonna 1944 Suomen tappioon, minkä jälkeen Suomi joutui luovuttamaan suuria alueita Neuvostoliitolle. Neuvostoliiton pelko aiheutti sen, että Suomesta tuli Neuvostoliiton naapurivaltio ja sen ystävyyspolitiikkaa ajava maa, jonka presidenttinäkin oli Neuvostoliiton ystävä. Presidentti Kekkonen ja Neuvostoliitto Neuvostoliiton ystäväksi tuli myös Urho Kekkonen, jonka toiminta ei ollut hyväksyttävää. Hän pyrki lisäämään suomalaisten hyvinvointia, mutta Neuvostoliiton miellyttäminen ja hänen tapansa pyrkiä Suomen presidentiksi teki hänen toimintansa kyseenalaiseksi. Neuvostoliitto esitti vaatimuksia ja vaikutti Suomen asioihin, mutta Suomi ei tehnyt elettäkään vastustaakseen Neuvostoliiton pyrkimyksiä. Kekkonen ei ollut kuitenkaan yksin, vaan Suomi myötäili Neuvostoliittoa esimerkiksi Pariisin rauhanneuvottelujen aikana vuonna 1947, jolloin Suomea ei pidetty edes neuvotteluväylänä vaan Neuvostoliiton miehittämänä maana, jossa neuvostojoukot olivat edelleen ja josta käsin ne hallitsivat Suomea. Suomen miehitys estettiin Neuvostoliiton, USA:n, Iso-Britannian ja Ranskan neuvotteluissa vuonna 1947. Vuonna 1952 Suomen piti tunnustaa valvontakomissio Neuvostoliiton edustajaksi, mikä ei ollut mahdollista ja Suomi joutui tämän seurauksena solmimaan Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen.
[10:37:24] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta Kaikki, mitä toimittajat ovat viime päivinä kirjoitelleet perussuomalaisista, on ollut täysin ala-arvoista, lähinnä henkilökohtaista kaunaa. Yksikään media ei ole kyennyt esittämään ainuttakaan sellaista väitettä tai asiaa, jota persut eivät olisi kiistäneet tai pyytäneet lähdettä nähtäväksi. - Anonyymi Ei ole kyse puoluekannasta, vaan siitä, että persujen joukossa on suuri määrä fasisteja ja äärioikeistolaisia hörhöjä ja myös kiihottajia. - Anonyymi Ei se ole persujen syytä että nämä hörhöt eivät malta olla lietsomasta vihaa. - Anonyymi Anonyymi kirjoitti: Ja sitten on tämä hörhöpuolue. - Anonyymi Ei ole kysymys puoluekannasta. Onko persuissa edes toimittajia? - Anonyymi Toimittajissa on paljon vasemmistolaisia. - Anonyymi - Anonyymi Niin, kuten sanottu. Ei ole olemassa puoluetta nimeltä "persu", vaikka joku niin kovasti yrittää uskotellakin. - Anonyymi Anonyymi kirjoitti: Tuo ei pidä paikkaansa, vaan on äärioikeiston levittämää valetta, jonka tarkoitus on pitää persuista esitetyt faktat poissa mediasta. - Anonyymi Anonyymi kirjoitti: Eivätkö nämä muka ole persuja? Persujen kansanedustajien määrä on 20. Miten monta heistä ei muka olisi? - Anonyymi Ei se mikään valhe ole, kun mediakin myöntää persuista esitetyn väitteen olevan totta. - Anonyymi - Anonyymi Toimittajat ovat kansan puolella. Kun taas persut ovat eliitin puolella, joka tahtoo hajoittaa ja hallita Suomea. - Anonyymi On totta että osa toimittajista on myös vasemmistoa. Mutta on myös niin että osa persuista on myös fasisteja, joiden ainoa tarkoitus on perustaa yksi äärioikeistolainen diktatuuri muiden vastaavien lisäksi. - Anonyymi - Anonyymi En usko. - Anonyymi Onko niin? Minusta he vaikuttavat kaikki ihan samalta sakilta, joilla on sama päämäärä. Eikö heitä voi mitenkään erotella? - Anonyymi Ei niitä erota persuista millään, kun eivät ole persuja, vaikka jotkut niin yrittävätkin. - Anonyymi Persut on suomen paras puolue. - Anonyymi Persuista puhutaan paljon ja ne jotka eivät äänestä persuja haukkuvat. - Anonyymi Mutta ne eivät kuitenkaan pysty todistamaan, että persuissa ei olisi fasisteja tai äärioikeistolaisia. - Anonyymi Ei pidä paikkansa. Jos joku haluaa fasistiselta näyttävän puolueen niin miksi hän äänestäisi persuja kun tarjolla olisi monta fasistista vaihtoehtoa? - Anonyymi Persut ovat saaneet jo enemmän aikaan kuin vihervassarit, joten se kertoo jotain. - Anonyymi Onhan persuissa paljonkin toimittajia. Yksi Ylen uutisten pääjuontajista ja monia muitakin, joista suuri osa kirjoittaa kolumneja tai on vakituisina kolumnisteina lehtien yleisönosastoilla. Se on vaan niin, että aina kun persujen fasismiin viittaava toiminta tulee julkisuuteen niin aina siellä on taustalla persujen toimintaa ja silloin toimittajat kirjoittaa. - Anonyymi Niin, onhan niitä fasisteja ja muita äärioikeistolaisia paljonkin. Ne eivät vain itse tajua sitä. - Anonyymi No jos ihan rehellisiä ollaan niin persujen suurin ansio on saada vihervasemmistolainen toimittajakunta itkemään sitä ettei heillä ole riittävästi valtaa. On todella säälittävää että vihervasemmisto joutuu alistumaan persuille eikä persuilla ole minkäänlaista poliittista ideologiaa jolla maata voisi rakentaa. - Anonyymi No sehän on hienoa. Saadaan me kunnon ihmiset naureskella taas näille itkupilleille. :-) - Anonyymi Miksi persut itkevät? Hehän saivat melkein 20 edustajaa läpi ja kaikki entisetkin edustajat. - Anonyymi Miksi et ota selvää asioista ennen kuin esität perättömiä väitteitä? - Anonyymi Ja nyt taas itkettää kun eivät ole vallassa ja on niin kovin yksinäinen olo... - Anonyymi En ole kuullutkaan mistään itkemisestä. - Anonyymi - Anonyymi Totta. - Anonyymi Ja vihervassarit taas itkee sitä, ettei kukaan usko heidän utopioihinsa. - Anonyymi Nytkin toimittajat itkeskelevät persujen kannatuksen kasvua. - Anonyymi Taas ne itki, että miksi persuista kirjoitellaan vain valheita. - Anonyymi Eihän niissä valeuutisia olekaan, mutta persut yrittävät mustamaalata ja halventaa kaikkia muita. - Anonyymi Toimittajat kirjoittavat totta persujen toilailuista ja niitä sitten vihervasurit yrittävät väittää valeuutisiksi, vaikka niissä on aina linkki mukana ja asia tarkistettu. - Anonyymi - Anonyymi Anonyymi kirjoitti: Ai? Mikä noista jutuistasi? - Anonyymi En tiedä onko näin, mutta en yhtään yllättyisi vaikka esim. Paavo Arhinmäen toimittajakollegat ja ystävät eivät uskaltaisi julkisesti liputtaa vihervasemmistoa. Siinä olisi sitten aika noloja hetkiä ja jopa potkut tiedossa jos erehtyy jotain sellaista julkisesti tekemään.
[12:14:26] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta vaihtelee huomattavasti, ja heidän sitoutumisensa voi näkyä jutun aihevalinnassa sekä käsittelytavassa. Tämä saattaa kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa juttuja tehdään liian yksipuoleisista ja suppeista näkökulmista, tai jätetään kokonaan kirjoittamatta joistain aiheista. Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho painottaa, ettei ole olemassa mitään journalismin mustaa listaa. Hän pitää huolestuttavana sitä, että median puolueellisuudesta on puhuttu Suomessa jo pitkään. “En osaa nähdä tätä poliittisena asiana, vaikka esimerkiksi maahanmuuttoaiheista kirjoittavat toimittajat ja muut toimijat saavatkin aika ajoin osakseen rankkaa arvostelua. Journalismi toimii mielestäni kuitenkin varsin puolueettomasti. Se on minulle itsestäänselvyys, eikä ole missään vaiheessa käynyt edes mielessä, että puolueellisuudessa voisi olla ongelmia.” Median puolueettomuus herättää aika ajoin keskustelua ja sen asemaa kritisoidaan. “Tuntuu, että Suomessa puolueettomuuteen kiinnitetään huomiota enemmän kuin monissa muissa maissa”, pohtii Ylen ulkomaantoimittaja ja ulkomaantoimituksen päällikkö Mika Mäkeläinen. Mäkeläinen näkee, ettei journalismin puolueettomuus ole lähtökohtaisesti huono asia. “Jos kuitenkin huomaa, että median oma puolueellisuus vääristää uutisoinnin objektiivisuutta tai monipuolisuutta, on asiasta tärkeää keskustella.” Puolueettomuus voi näyttäytyä myös erilaisuutena ja eriarvoisuutena, mikäli ei ymmärrä, ettei puolueettomuus tarkoita samanmielisyyttä tai myötäilemistä, sanoo Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila. “Se on tärkeää, että journalismi pystyy haastamaan omia mielipiteitään.” Myös Turkkila painottaa sitä, etteivät toimittajat voi toimia omien näkemystensä mukaisesti. Toimittajan pitää pystyä seisomaan tekemiensä juttujen takana. “Toimittajalla on vastuu omista näkemyksistään ja teoistaan. Siksi olisi tärkeää, että jokainen journalisti pyrkisi kirjoittamaan objektiivisesti”, Turkkila linjaa. Hän sanoo, että myös toimittajan oma ideologia ja puoluekanta näkyy hänen tekemässään työssä. “Ideologiaa voi ja saa tuoda esille, kunhan se tehdään avoimesti, rehellisesti ja uskottavasti”, Turkkila kertoo.
[12:17:59] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta ja arvomaailma heijastuu tietenkin siihen, mistä uutisoidaan ja millä tyylillä. Kun talouselämämme eliitti on pääosin kokoomuksen ja kepun kannattajia, he haluavat ja heille on luontevaa olla näiden porvarillisten puolueiden puolella. Mediaeliitti, kuten talouseliittkin, ovat puolensa valinneet ja ovat siten samaa porukaa.
[12:21:48] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta "Toimittaja, jolla ei ole minkäänlaista poliittista taustaa tai vahvoja mielipiteitä, on mielestäni tarpeeton toimittaja", kertoo Tampereen yliopistossa työskentelevä toimittaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Heikki Luostarinen. "Mielipiteettömyys johtaa usein neutraaliuteen ja tasapaksuuteen." Luostarinen kertoo, ettei hän itsekään ollut aikoinaan kiinnostunut politiikasta tai yhteiskunnasta. Hänen kiinnostuksensa heräsi vähitellen iän ja elämänkokemuksen myötä. Luostarinen oli 22-vuotias, kun hänet valittiin toimittajaksi Aamulehteen. "Olen edelleen utelias ja tiedonjanoinen. Se on paras motivaation lähde toimittajan työssä", sanoo Luostarinen. Toimittajilla on Luostarisen mukaan edelleen taipumusta kuulua johonkin tiettyyn ryhmään ja samaistua voimakkaasti johonkin tiettyyn puolueeseen, esimerkiksi kokoomukseen. Tämä ei ole hänen mukaansa ongelma. Se ei saa olla. "Toimittajien puoluetaustat eivät kuitenkaan saisi näkyä, kun kirjoitetaan uutisia." "Toimittajien puoluekanta kuitenkin vaikuttaa. Kun on esimerkiksi kokoomuksen vaalivalvojaiset, kirjoitetaan ja ajatellaan kokoomuslaisemmin. Kun on muiden puolueiden vastaavat, ei ehkä olla niin kokoomuslaisia." Luostarisen mielestä toimittajien puoluekannan vaikutusta on kuitenkin liioiteltu. Hän kertoo esimerkin 1990-luvun loppupuolelta. Kokoomus oli Suomen pääministeripuolue. Luostarinen meni kokoomuksen vaalivalvojaisiin tekemään juttua. Paikalla ei ollut paljon ketään muita kuin kokoomuksen vaaliorganisaation porukkaa. Luostarinen mietti, kuinka moni läsnäolijoista oli kokoomuslaisia ja kuinka moni muiden puolueiden aktiiveja. Lopulta hän laski paikalla olijat yksitellen. Tuloksena oli, että paikalla oli 15 kokoomuslaista, 15 muiden puolueiden kannattajaa ja viisi tuntematonta, eli yksi ainoa ulkopuolinen ihminen. "Siinä olisi ollut mahdollisuus, että se olisi ollut aivan väärä paikka minulle. Jos se olisi ollut muiden puolueiden vastaava tapahtuma, olisin ollut siellä enemmän kotonani." Toimittajilla voi kuitenkin Luostarisen mielestä olla omia sokeita pisteitä. Esimerkiksi ympäristöasioissa toimittajat saattavat olla helposti vihreiden asialla ja päinvastoin.
[12:34:39] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta on hyvä ilmoittaa jutun alussa. Siksi esimerkiksi tämän kolumnin yhteydessä kerron sen itse, koska olen keskustan edustaja.
Puoluekannalla tai sen puuttumisella ei kuitenkaan ole väliä silloin, jos halutaan arvioida ehdokkaan pätevyyttä presidentin tehtävään.
Suomi saa erinomaisen ja kokeneen ehdokkaan Sauli Niinistöstä. Se on pääasia. Hän on jo ilmoittanut halustaan ottaa ehdokkuus vastaan. Tämä ilmoitus riittää ja takaa sen, että hänellä on koko kansakunnan tuki.
Presidentti Tarja Halosen kausi on ollut hyvä esimerkki siitä, mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ollaan viemässä. Niinistön kaudella jatketaan Halosen linjalla ja sitä täydennetään.
Suomi pitää jatkossakin yllä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, jos jäsenyysedellytykset aikanaan täyttyvät. On hyvä muistaa, että Suomen jäsenyys ei muuttaisi sitä tosiasiaa, että Yhdysvallat on Suomen merkittävin sotilaallinen yhteistyökumppani.
Presidentti Sauli Niinistö ei ole vain hyvä ihminen. Hän on poikkeuksellisen pätevä poliitikko.
Kun hän puhuu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vastuu on kuulijalla. Siksi se kannattaa kuulla.
[12:36:32] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta on tunnetusti jakautunut laidasta laitaan, eikä toimittajia saa leimata puoluekannan tai aatemaailman takia. Esimerkiksi YLE on vihervasemmistolaisten toimittajien suojatyöpaikka. Silti jotkut kuvittelevat, että toimittajissa olisi pelkästään vasemmistolaisia tai vihreitä. Ja jotkut jopa luulevat, että vain vihreät ja vasemmistolaiset ovat vasemmistolaisia ja vain vasemmistolaiset ja vihreät ovat vihreitä. Tosiasia kuitenkin on, että sekä vihreät että vasemmistoliittolaiset ovat äärivasemmistolaisia puolueita, joten vain he ovat äärivasemmistolaisia. Sen sijaan kokoomus ja keskusta eivät ole äärivasemmistolaisia. Nyt kun koronaviruspandemia on aiheuttanut maailmanlaajuisen pandemian, niin sen takia sekä äärivasemmisto että äärioikeisto ovat nousseet Suomessa esiin. Sekä vihreät että äärioikeistolaiset ovat jopa yrittäneet yllyttää kannattajiaan ja tukijoitaan kapinaan hallitusta vastaan. Jopa Kokoomuksen kansanedustajat Wille Rydman ja Heikki Vestman ovat alkaneet vastustamaan hallituksen linjaa, koska he pelkäävät sen lisäävän holtitonta maahanmuuttoa. Kokoomuksen sisällä onkin alkanut kamppailu, joka voi johtaa koko puolueen hajoamiseen tai ainakin jakaantumiseen. On vaikea ymmärtää, että miten ihmiset, jotka muuten vaativat yksilönvapautta ja vapautta tehdä itsenäisiä valintoja, haluavat nyt rajoittaa hallituksen päätöksiä. Onko se niin, että koska on ”cool” olla erilainen ja kapinoida hallitusta vastaan, niin jotkut alkavat tekemään niin ihan vain kapinoidakseen kapinoimisen ilosta. No, ei kai sitä muuta tarvitse kuin hieman erilaista ajattelua, jotta on eri mieltä hallituksen kanssa. Lisäksi täytyy muistaa, että koronavirus on paljon isompi asia kuin mikään maahanmuuttoon liittyvä. Kun esimerkiksi Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi, että Suomi selviää koronaviruksen aiheuttamasta taloudellisesta iskusta vain pitämällä yllä mahdollisimman monta työpaikkaa, niin moni kokoomuslainen luuli sen olevan hallituksen linja. Moni on jo alkanut kannattamaan hallituksen linjaa, vaikka he ennen olivat tiukasti eri mieltä. Miten niin moni ihminen on niin typerä? Juuri se, että Suomi selvisi 1930-luvulla äärioikeistolaisen Lapuanliikkeen aiheuttamista mullistuksista ja jopa Suomen historian yhdestä suurimmista sodista Neuvostoliittoa vastaan, on saanut monet pitämään Kokoomusta normaalina puolueena. Tosin Kokoomuksen sisälläkin on kaksi täysin vastakkaista linjaa: Oikeistolaiset ajattelevat, että valtion rooli ja sääntely on aivan liiallista ja he vastustavat vasemmistolaisuutta. Äärioikeistolaiset sen sijaan kannattavat sekä sosialismia että sääntelyn vähentämistä. Heille Kokoomus onkin se parempi vasemmistopuolue, jonka takia se onkin suosituin äärioikeistolaisten keskuudessa. Kummallakin tavalla ajateltuna Kokoomusta voidaan kutsua äärioikeistolaiseksi. Tätä kuvaa vahvistaa sekin, että Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja nykyinen konsultti Pauli Vahtera pitää äärioikeistolaisuutensa salaisuutena Kokoomuksen kannattamista. Siis sitä samaa puoluetta, jota myös äärioikes[12:41:14] 178.251.149.21 saapui paikalle itolainen Wille Rydman ja Heikki Vestman kannattavat. Liberalismiwiki ja erityisesti liberalismi.net määrittelee liberalismin seuraavasti: Liberalismi siis ei tarkoita markkinaliberalismia eikä arvoliberalismia vaan yksilövapautta. Eli vapautta muiden ihmisten ja valtion pakottavista säännöistä. Liberaalit eli liberaalit eivät ole mikään toimittajien poliittinen klikki vaan se on ideologia, johon kuuluu esimerkiksi ihmisten oikeus perustaa oma lehti ilman, että muut sitä omistavat tai sen sisältöä muokkaavat. Liberaalit kannattavat lehdistönvapautta, joka onkin yksi vapaan yhteiskunnan peruspilareita. Esimerkiksi Yleisradion hallintoneuvoston nykyinen puheenjohtaja ja Kokoomuksen entinen kansanedustaja Ilkka Viljanen kirjoitti Ylen riippumattomuuden puolesta ja sanoi, että Ylen pitää pystyä toimimaan niin, että se säilyttää puolueettomuutensa. Yleisradion riippumattomuudesta ovat kuitenkin huolissaan erityisesti Kokoomuksen kansanedustajat. Vuonna 2012 kansanedustaja Sanna Lauslahti ja silloinen varapuheenjohtaja Outi Mäkelä (nykyinen Kokoomuksen kansanedustaja ja liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen) jättivät kirjallisen kysymyksen, jossa he esittivät, että Yleisradion tehtävä olisi määriteltävä tarkemmin. He myös vaativat, että Yleisradion toimittajat eivät saa tuoda esille omia poliittisia tai uskonnollisia kantojaan. Mäkelä totesi, että Ylen toimittajat ovat tuoneet esille omaa aatemaailmaansa ja puolueellisuuttaan. Mäkelä sanoi Ylen hallintoneuvostossa olevan puolueellisuutta ja myös Ylen hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Kimmo Kivelä (nykyinen Kokoomuksen kansanedustaja ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja) on sanonut, että hallintoneuvostossa on poliittista painetta Ylen suuntaan. Myös Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen sanoi Ylen olevan selvästi puolueellinen. Ylen uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen sanoi vuonna 2013, että Ylessä toimittajat voivat arvostella päättäjiä, jos siihen on perusteita. Jääskeläisen mukaan Ylen johto voi kuitenkin arvostella yksittäisiä toimittajia vain, jos tämä on välttämätöntä työn hoitamisen kannalta. Jääskeläinen ei kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että suuri osa Ylen toimittajista edustaa puoluekenttää, josta tulee paljon valtaa Suomessa. Esimerkiksi kokoomus ja keskusta ovat Suomen suurimmat puolueet. – On mielestäni hyvä asia, että he seuraavat laajasti ja tarkasti asioita ja heillä on vahva ymmärrys yhteiskunnan toiminnasta. Ei sillä ole mielestäni väliä, mihin he suhtautuvat myötäsukaisesti tai vastasukaisesti, kunhan ovat kiinnostuneita ja tekevät parhaansa. Onko toimittaja objektiivinen, kun hän uutisoi poliitikkojen toiminnasta? – Toimittajat voivat olla puoluepoliittisesti sitoutumattomia, mutta se on ihan yhtä vaikea toteuttaa käytännössä. En lähtisi arvottamaan toimittajia sen suhteen, kuinka lähellä tai kaukana heidän puoluekantansa ovat omasta puoluekannastani, koska ei minulla ole siitä mitään objektiivista käsitystä. Toimittajilla on taipumus raportoida tapahtumia omista arvo- ja asennemaailmoistaan käsin ja siitä lähtökohdasta, mikä heidän mielestään on uutisoinnin arvoista. Toimittajat haluavat nostaa esiin epäkohtia ja yhteiskunnallisia ongelmia ja korostaa asioita, jotka tukevat heidän omia poliittisia näkemyksiään. Mitä jos poliitikko tekee jotakin, josta olet eri mieltä? – Minä katson maailmaa omasta arvomaailmastani käsin ja toimin sen mukaan, että pystyisin muuttamaan maailmaa mahdollisimman oikeudenmukaiseksi. Oletko ollut eri mieltä puolueesi kanssa asioista? – Puolue tekee oman linjauksensa ja minä teen oman linjaukseni. Kuinka hyvin pystyt erottamaan oman puoluekantasi ja ammattisitoutumuksesi? – Minä pystyn tekemään uutisia kaikille suomalaisille riippumatta siitä, että minulla on tällainen sitoutumus. – Tässä ammatissa olen oppinut tekemään uutisia katsomatta sitä, onko henkilö, jota haastatellaan, toimittaja, opettaja, rehtori tai vaikka vahtimestari. Pitäisikö toimittajien ilmoittaa puoluekantansa? – En ole kokenut tarpeelliseksi, mutta se ei ole mikään este sille, etteikö voi tehdä hyvää uutisaihetta. Oletko tehnyt tai ollut mukana tekemässä uutisia, jotka ovat loukanneet tai vahingoittaneet muita ihmisiä tai yrityksiä tai yhteisöjä? – Minä pyrin välttämään sellaisia, että ne loukkaisivat muita ihmisiä. – Se riippuu aina tapauksesta. Yleensä silloin kun olen tehnyt juttuja niin ne eivät ole loukanneet ketään, mutta tässä ammatissa kun kirjoittaa niin aina pitää katsoa sitä, että kaikki faktat ovat kohdallaan eikä rupea mitään mutu-tietoa esittämään. Onko sinun mielestäsi väärin olla toimittajan töissä jos on poliittisesti eri linjoilla kuin lehden lukijat tai tilaajat? – Minusta se on erittäin tärkeä, että tekee sen, mihin on saanut koulutuksen. Tärkeintä on se, että osaa tehdä niitä uutisia. Minä pyrin aina siihen, että minä osaan tehdä uutisia enkä ole poliittisesti sitoutunut. Olen sitoutunut vain tekemään hyvää ja luotettavaa uutistyötä ja katsomaan, että asiat ovat kunnossa. Minä en pyri olemaan puolueellinen. Onko toimittajien ammattikunta niin yhtenäinen joukko, ettei siellä suvaita eri puolueisiin kuuluvia? Pitäisikö heidän sietää eri puolueisiin kuuluvia? – Olen kokenut, että me tulemme hyvin toimeen keskenämme. Mielestäni olisi aika mahdoton ajatus, että joku puoluekirja määräisi sen, mitä kirjoitetaan. Tietysti silloin, jos joku toimittaja lähtee johonkin toiseen mediaan tai haluaa ryhtyä poliitikoksi, niin se on hänen ratkaisunsa eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Minun puolestani hän voi jatkaa samaa työtään ja mielestäni olisi toivottavaakin, että toimittajalla säilyisi kriittisyys ja hän olisi vähän joka suuntaan kriittinen. Minun mielestäni on parempi, että toimittajilla on oma puoluekanta, koska silloin on helpompi suhtautua asioihin. Minä luulen, että meidän toimittajillamme se on hyvin yleinen suhtautuminen eli me haluamme, että meillä olisi puolueeton lehdistö. Siinä on meidän etumme. Haastattelussa käytiin läpi myös kokoomuksen viime viikonlopun puoluevaltuuston kokouksen kannanottoja. Kokoomusnuoret esitti puoluekokoukselle mm., että kiintiöpakolaisia ei tulisi ottaa vastaan lainkaan. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman sanoi, että hän oli kyllä kokouksessa, muttei käyttänyt asiasta puheenvuoroa. - Kyllä, näin olin kuulevinani. Kokoomuksen puoluevaltuusto hyväksyi kuitenkin aloitteen. - Se ei ole missään nimessä kokoomuksen linja. Kokoomuksessa ei olla sitä mieltä. Mielestäni kokoomuslaisten poliitikkojen pitäisi tuoda selkeästi esille, ettei kokoomuslaisten kanta ole tuollainen. Tuo on aivan tarpeetonta populismia, mitä kokoomusnuoret harrastavat, sanoi Zyskowicz." Eli tästä päätellen meillä on siis vain kaksi puoluetta? "Äärioikeistolaiset" ja "äärivasemmistolaiset" http://uutiset.perussuomalaiset.fi/category/toimitus/ Ja missähän tuo toimituksen puoluekanta muka näkyy? http://uutiset.perussuomalaiset.fi/category/toimitus/ Näkyyhän tuo. Miksi ei näkyisi, onhan noita ollut ihan mediassa asti esillä. Puoluekantansa esille tuovat ovat kyllä niitä pahimpia. http://uutiset.perussuomalaiset.fi/category/toimitus/
[13:50:23] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta vaikuttaa
Selkeän tuloksen lisäksi tutkimus herättää monia kysymyksiä. Erityisen paljon hämmästelyä aiheutti tutkimuksen toinen keskeinen tulos: toimittajat näyttävät äänestävän samaa puoluetta kuin valtaosa suomalaisista.
Politiikan ja taloustoimittaja Kyösti Jurvelin kirjoitti tutkimuksesta oman näkemyksensä. Hänen mielestään tutkimuksessa on vedetty turhan suorat yhtäläisyysmerkit toimittajien ja kansalaisten mielipiteiden välille.
Jurvanen kirjoittaa, ettei tutkimus kerro siitä, miksi toimittajat ovat valinneet saman puolueen, jota kannattavat. Se kertoo siitä, kuinka eri tavalla toimittajat suhtautuvat omaan poliittiseen vakaumukseensa verrattuna siihen, mitä he ajattelevat kansalaisten ajattelusta.
- Kansalaisten joukossa on varmasti yhtä suuri ellei suurempi joukko ihmisiä, jotka kokevat olevansa kallellaan kokoomukseen tai keskustaan. Osa on varmasti aivan avoimesti näiden puolueiden kannattajia, ja osa äänestää heitä vain protestina. Lisäksi mukana on varmasti niitäkin, jotka äänestävät esimerkiksi vihreitä ympäristöaatteen perusteella, vaikka ovat kaukana vaikkapa talouspoliittisesta vihreydestä, Jurvelin kirjoittaa.
Tutkimuksen tulosten mukaan suurin osa suomalaisista kuuluu punavihreisiin puolueisiin, ja vain pieni osa äänestäjistä äänestää Kokoomusta, Keskustaa tai Perussuomalaisia.
- Miksi toimittajat näyttävät äänestävän aivan toisella tavalla kuin suuri osa suomalaisista? Jurvelin kysyy.
Toimittajien puoluekannan vaikutusta poliittisiin kannanottoihin on tutkinut aiemmin myös Helsingin yliopiston valtio-opin professori Kyösti Pekonen .
Hänen tutkimuksensa mukaan toimittajan poliittinen kanta vaikuttaa vahvasti heidän kirjoituksiinsa. Pekosen mielestä toimittajien omat mielipiteet saavat näkyä uutisoinnissa ja esimerkiksi vaalitenteissä. Pekonen uskookin toimittajien käyttävän asemaansa väärin ja osallistuvan sitä kautta vallankäyttöön.
[13:53:14] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta ja sitoutuminen työhönsä on lähes poikkeuksetta oikeistolainen. Tällä ei ole merkitystä silloin, kun vasemmistolaisistakin kirjoitetaan, koska kyse on usein poliittisista kannoista riippumattomasta ideologiasta. Kun sitten tulee uutisia, joissa toimittajat ottavat kantaa, vasemmistolaisuus kyllä muistetaan.
Mutta kuten itsekin totesit, oikeiston mielestä heidän kannatuksensa pitäisi aina ja kaikkialla ylittää sata prosenttia ja vastaavasti vasemmistolaisten mielestä heitä pitää olla vähintään 99 prosenttia, vaikka ei olisikaan.
Nämä ovat pelkkiä tilastoja ja niissä ei oteta huomioon ihmisten mielipiteitä. Kun lasketaan gallupeja ja otetaan mukaan vain niiden tulokset, saadaan hieman eri tuloksia. Suomessa esimerkiksi Kokoomuksen kannatus on laskenut ja Vihreiden ja Vasemmiston noussut. Kun lasketaan gallupeja ja otetaan huomioon vain ihmisten mielipiteet, tulos on toisenlainen.
No miksi näin on?
Syitä voi vain arvailla. Yksi on se, että vasemmistolaisia on Suomessa vähemmistö ja siksi heidän äänensä eivät tule riittävästi esiin. Jos näin ei ole, heidän on otettava itselleen enemmän valtaa.
Toinen on se, että oikeisto on ottanut mediassa vallan itselleen. Tämä tarkoittaa, että mediassa ei juuri ole muita kuin oikeistolaisia mielipiteitä esillä ja näin ihmisille muodostuu sellainen mielikuva, että myös oikeistolaiset ovat oikeistolaisia. Tämän vuoksi vasemmistolaiset joutuvat kirjoittamaan vasemmalla kädellä oikeistolaisen median paineessa, minkä vuoksi heidän mielipiteensäkin ovat usein oikeistolaisia. Oikeistolaisilla ei tällaisia paineita ole.
Kolmas syy on se, että toimittajat ovat pääasiassa nuoria ihmisiä ja he ovat siksi kokemattomia ja epävarmoja, jolloin heillä on tapana peesata ja seurata vallitsevia muotivirtauksia.
Neljäs syy voi olla se, että oikeistolainen ajattelu ja kulttuuri on yhteiskunnassa vallitseva normi, jolloin on vain luonnollista, että toimittajat ajattelevat samalla tavoin kuin muutkin ihmiset.
Viides syy voisi olla se, että media on kaupallinen yritys. Sen tehtävänä on myydä, eikä esittää puolueettomia ja poliittisesti värittämättömiä uutisia, kuten median kuuluu, jos se mielii säilyttää yleisönsä, jonka määrä laskee jatkuvasti. Näin median täytyy kilpailla mainostajista, joita houkuttelee kaupallinen mainonta ja joita oikeistolaisten lehtien, kuten Iltalehden, mainostajat myös pääasiassa ovat.
En tiedä. Jos joku tietää, olisin iloinen, jos hän jakaisi tietonsa muidenkin kanssa. Itse en tiedä, enkä pysty selittämään asiaa, vaikka olen miettinyt asiaa jo vuosikymmeniä, ja lukenut sen tiimoilta lähes kaiken mahdollisen.
Mikä ihmeen normi? Olen itse huomannut ihan saman ja olenkin miettinyt onko oikeistolaisuus median itsensä luoma ja ylläpitämä "ismi"? Voiko olla että jos ihminen lukee oikeistolaista mediaa (Iltalehti, HS, Yle ym.), hän myös alkaa pikkuhiljaa muuttua oikeistolaisemmaksi, jolloin oikeistolaisuuden voi tavallaan sanoa "tulevan häneen". Vai johtuuko tämä jostain muusta? Vai ovatko toimittajat jo alunperin oikeistolaisia?
Minä veikkaan tuota jälkimmäistä. Toimittajien ja päätoimittajien keskuudessa kokoomus on ylivoimaisesti suurin puolue. On vaikea uskoa, että he äänestäisivät vihreitä.
Onko tässä joku pointtikin? Miten ihmeessä nämä kysymykset liittyvät blogin aiheeseen, tai yleensä yhtään mihinkään?
Blogistin tarkoituksena tuskin oli todistaa että "toimittajat ovat kaikki porvareita, kokoomuslaisia tai ainakin vihreiden kannattajia." Blogistin tarkoituksena ei ollut myöskään "olla puolesta tai vastaan jotain".
Blogisti pyrki ehkä sanomaan, että jos nyt toimittajiin yleensä ottaen, siis ihmisryhmään, voidaan liittää joitakin poliittisia, maailmankatsomuksellisia ym. asenteita niin toimittajilla voi olla ihan samanlaisia, -laatuisia tai -määräisiä, mielipiteitä kuin kellä tahansa, hänen viiteryhmästään ja puoluekannastaan huolimatta.
Ei kait siinä mitään kovin kummallista ole. Ja hyvä kai niin että on edes joitain joiden näkemykset voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Minä en ainakaan tarvitse muita, vaikka välillä on vaikea sanoa mihin itse kukin on jäänyt kiinni ja mihin ei...
Yksi hyvä syy, minkä vuoksi toimittajat eivät välttämättä kannata vasemmistoa, on se, että heillä ei ole varaa siihen. Vasemmiston kannattaminen edellyttää melko korkeaa elintasoa ja tämä taas edellyttää hyvää asemaa työelämässä.
Jos ei ole töitä ja on köyhä, on vaikeaa äänestää vasemmistoa. Se kun vaatii aika paljon. Lisäksi kun vasemmisto puhuu köyhistä, työttömistä ja asunnottomista, niin tällainen puhe luo ihmisille mielikuvia, joita nämä sitten itse yrittävät toteuttaa omassa elämässään.
Toimittajan taas täytyy tehdä juttuja, joista saa helposti aikaan uutisia. Yleensäkin on parempi, että tekee juttuja, joita lukijat haluavat. On parempi, että tehdään paljon huonoja juttuja kuin muutama hyvä juttu, sillä ei ole varmaa, että hyviä juttuja tehtäisiin, vaikka niitä haluttaisikin tehdä.
Lukija voi tietysti valittaa, mutta toimittajan tehtävänä on olla puolueeton ja kirjoittaa mitä lukijat haluavat. Näin ollen lukijat voivat syyttää toimittajaa huonosta jutusta, mutta hän ei voi olla puolueeton.
Kun siis toimittajilla ei ole varaa kannattaa vasemmistoa, ja jos he kannattavat sitä, he joutuvat kannattamaan sitä salaa. Siksi vasemmiston kannattaminen onkin yleisempää ns. eliitin kuin tavallisen rahvaan parissa.
Vasemmisto ei ole hyvä aate. Se on aate, joka vaatii toimiakseen totalitäärisen yhteiskunnan. Se taas on totalitäärinen juuri siksi, koska se haluaa estää kaikkien muiden aatteiden kannattamisen, ja rajoittaa muiden ihmisten vapautta. Se vaatii myös laajamittaista vainoamista toisinajattelijoita kohtaan. Se vaatii, että kaikki pakotetaan ajattelemaan samoin kuin vasemmisto, tai ainakin olemaan hiljaa asioista, joista se on eri mieltä kuin vasemmisto.
Jos joku vastustaa vasemmistolaista toimintaa, on hän tietysti totalitarismin vastustaja, ja hänen vastustajansa siis totalitaristi, vaikka itse kannattaisikin totalitäärisyyttä, jos totalitarismilla vain on sama väri kuin vasemmistolla.
On tietysti myös niitä toimittajia, joiden puoluekantaa on vaikeampi määritellä, koska he kannattavat lähes kaikkia puolueita.
En itse kannata mitään puoluetta. Mutta ymmärrän, että puoluekannan ottaminen on toimittajillekin välttämätöntä, jotta heidän juttuihinsa voi ottaa kantaa.
[17:16:48] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta vaikuttaa enemmän siihen miten heidän kanssaan kommunikoi kuin heidän juttujensa laatuun. 5 Hannu Koho sanoo Suomessa on olemassa paljon tärkeämpiäkin asioita kuin toimittajan puoluekanta, joten keskittykääpä olennaiseen eli Suomen hallituksen ja median yhteistyöhön kansan harhauttamiseksi. 5.1 Petri Sakkinen sanoo Ainakin olisi tärkeää tietää, mistä puolueesta tämä toimittaja on. 6 HTK sanoo Toimittaja Riikka Uosukainen ei ole ihan ensimmäinen henkilö, jolle esittäisin journalismin ja propagandan välisen eron tunnistamista, ja jonka en usko ymmärtävän propagandan merkitystä nykyisessä suomalaisessa mediailmastossa, jossa koko media on täysin propagandan väline. Tosin en tiedä hänen poliittista suuntautumista, koska ei kerro sitä. Ei kai kukaan luule, ettei esimerkiksi Yleisradio ole poliittisesti värittynyt propagandatuutti ja nimenomaan Nato-myönteinen, ja ettei Ylen poliittinen ohjaus näy selvästi Yleisradion uutisoinnissa. Ylen nykyinen uutis- ja ajankohtaistoimitus on kokoomuksen johtama, mutta kokoomushan on tunnetusti Naton ja läntisen imperialismin kannalla. Yleisradion nykyisen kokoomusjohdon politiikka ja sen linja näkyy selvästi Ylen Nato- ja länsimielisessä uutisoinnissa. Ylen toimittajien poliittinen vakaumus näkyy myös selvästi Ylen uutisoinnissa. Myös heidän koulutuksensa näkyy ja tuntuu Ylen uutisoinnissa. Koska Ylen toimituspolitiikka on muuttunut nykyisen johdon alaisuudessa, Ylen uutisoinnista on vaikea saada oikeaa kuvaa yhteiskunnallisista tapahtumista. Yle ei enää ole puolueeton, vaan avoimesti läntisten suurvaltojen, imperialistien ja oikeistopuolueiden asialla. Kun toimittaja Uosukainen kirjoittaa, ”että (Uosukainen kirjoittaa) ”suomalainen yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä eivät kestäisi (Uosukainen kirjoittaa) sitä, että…”, hän tulee vahvistaneeksi käsitystä siitä, että nykyinen propaganda ei kestä ”totuusjulkisuutta” eli ”totuutta” siitä miten asiat todellisuudessa ovat. Toimittaja Uosukainen näyttää elävän edelleen jossain 70-luvun ”suomettumiskaudella”, jolloin propaganda ja politiikka olivat sopusoinnussa keskenään. Mutta nykymaailma ei elä enää 70-luvun maailmassa. Nykyajan propagandakoneisto, jota myös valtamediaksi kutsutaan, käyttää läntisten suurvaltojen ja Nato-maiden suurpääoman kehittämää uus-liberaalia kapitalistista propagandaa. Kapitalismia tukeva propagandistinen tiedonvälitys on siis sama kuin totuus. Toimittaja Uosukainen, joka on selvästi poliittisesti oikeistolainen ja Naton kannattaja, voisi perustella sitä miksi hän vaatii ”puolueetonta mediaa”. Jos ”puolueeton media” tarkoittaa vain porvarillisen yhteiskuntanäkemyksen ja porvarillisten poliittisten tavoitteiden esittämistä, se on porvarillista propagandaa. Jos ”puolueeton media” tarkoittaa sitä, että media esittää ainoastaan tosia tai ainakin lähes tosia väitteitä, se ei voi olla puolueetonta, koska median tulee aina olla poliittista ja sillä tulee olla poliittisia tavoitteita, jotta se toimisi edes jotenkin tehokkaasti ja uskottavasti. Porvarillinen propaganda ei voi koskaan olla puolueetonta. Porvarillisen ideologian omaksuminen edellyttää sitä, että toimittaja uskoo myös sen mitä porvaristo kertoo. Mutta myös ”porvarillisen hegemonian” sisäistänyt toimittaja on sitoutunut ja sitoutunut porvarillisen järjestelmän palvelukseen ja tavoitteisiin, eikä voi siten olla puolueetonta. Toimittajan on aina otettava poliittisesti kantaa. Siten myös ”porvarillisen hegemonian” omaksunut toimittaja on aina poliittisesti sitoutunut. Siksi toimittaja Uosukainen voisi hieman avata, mitä ”puolueettomalla medialla” tässä yhteydessä tarkoitetaan. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä toimittajien koulutustaustaa eikä muita pätevyysvaatimuksia. Niistä ei myöskään tehdä tämän kirjoituksen yhteydessä päätelmiä, joiden mukaan toimittajalla tulisi olla tietyn värinen jäsenkirja tai ”sopiva koulutus”, koska siitä ei tässä kirjoituksessa tehdä johtopäätöksiä. On hyvä, jos toimittaja ymmärtää yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että ymmärtäisi sitä miten yhteiskunnassa pitäisi toimia, miten tulisi menetellä eri tilanteissa, mitkä ovat yhteiskunnalliset valtasuhteet, mitä pitäisi tehdä tai tulisi olla tekemättä. Sitä ymmärrystä ei voi olla ellei tunne oman yhteiskunnan toimintaperiaatteita ja yhteiskuntakehitystä sekä yhteiskunnan lainalaisuuksia. Mutta mitä merkitystä toimittajalla on, jos hänen tavoitteenaan on vain kerätä juttupalkkioita? Siitä voidaan esittää kysymyksiä. Ovatko ”toimittajat” vain yhteiskunnan sylkykuppeja, joita tulee käyttää hyväksi, jos haluaa vain rahastaa ja olla oman itsensä herra? Toimittajakunta koostuu kuitenkin pääsääntöisesti henkilöistä, joilla on ainakin jonkin asteinen käsitys yhteiskunnan lainalaisuuksista. Kuitenkin olisi suotavaa, että toimittajilla olisi ainakin jonkilainen käsitys politiikasta ja yhteiskunnallisesta elämästä. Toimittajien pitäisi seurata yhteiskuntaa aktiivisesti, ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja ottaa huomioon kaikki näkökulmat. Silloin myös uutisointi olisi laadukasta ja monipuolista. Ei vain ”journalististen periaatteiden” mukaista, jotka on laadittu jo valmiiksi toimituksessa. Poliitikot ovat itse luoneet nämä ”journalistiset periaatteet”, jotka rajoittavat yhteiskunnallista sananvapautta. Siksi ne joutaisivat romukoppaan. Media ei ole vallan vahtikoira, vaan vallan sylikoira. Jos toimittaja on vain vahti, hänellä pitää olla terävät hampaat. Sananvapaus ei ole absoluuttista vapautta. Sananvapauden rajoja asettavat kansainväliset sopimukset. Rajoja ei kuitenkaan tule asettaa niin ahtaiksi, että ne rajoittavat totuuden ja tasapuolisuuden etsimistä. Media ei saisi olla myöskään yhden asian tai yhden ideologian propagandatuutti, vaan monipuolinen media. Moninaisuus tuo moninaisuutta yhteiskuntaan, moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta. Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
[17:25:31] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta tulee yleensä hyvin esille. Ylen gallupissa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästä toimittajien puoluekannoista. Puoluekanta-ulottuvuudessa perussuomalaiset olivat nyt kolmanneksi suosituimpia 17,8 prosentin kannatuksellaan. Kokoomuskin ohitti vihreät. SDP:n ja keskustan suosio jäi 15 prosentin pintaan. Vihreät oli vielä syyskuussa toiseksi suosituin puolue toimittajien keskuudessa 18,7 prosentin kannatuksellaan, mutta nyt Ylen kannatuskyselyssä vihreiden kannatus on pudonnut 15 prosenttiin. Vielä viime vuoden keväällä toimittajien keskuudessa suosituin puolue vihreät oli gallup-kannatuksessa suurin puolue 20 prosentin kannatusluvullaan. Ylen kyselyssä kokoomus ja perussuomalaiset olivat kannatukseltaan suurin piirtein yhtä vahvoja. Se tarkoittaa, että myös vihreät ja keskusta kamppailevat ainakin osittain samoista äänestäjistä. Vihreiden ja keskustan kannattajien arvot poikkeavat eniten toisistaan. Vaikka toimittajat ovat erittäin liberaaleja arvoiltaan ja vihreät on myös heidän keskuudessa suosituin puolue, toimittajien keskuudessa keskusta ja myös kokoomus ovat vihreiden kanssa melko suosittuja puolueita. Tämä viittaa siihen, että vihreitä äänestävien joukossa on jonkin verran myös keskustaan ja kokoomukseen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä, vaikka kannatus ei puoluevaaleissa kovin korkea olekaan. Keskustan suosio toimittajien keskuudessa on nyt Ylen gallupissa 13,1 ja kokoomuksen 13,8 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että keskustan suosio toimittajien keskuudessa on suunnilleen samalla tasolla kuin vuosi sitten. Viime eduskuntavaaleissa kannatus toimittajien keskuudessa oli 8,9 prosenttia ja vuosi sitten se oli 12,2 prosenttia. Vuoden sisällä kannatus on siten mennyt alas, mutta keskustan suosio ei ole romahtanut, kuten vihreiden on. Ylen gallup ei näytä heijastuvan vielä millään tavoin poliittisiin puoluekannatusgallupeihin. Puolueiden kannatusmittaustoimisto Kantar TNS:n tutkimusjohtaja Sakari Nurmela huomauttaakin Ylelle, että kyselyn otos ei riitä antamaan luotettavaa kuvaa siitä, miten puolueiden kannatus on kehittynyt. Hän kuitenkin arvioi, että keskustan nousu alkaa jo nyt heijastua Ylen gallupeissa. Tämä on huomattu myös muissa gallup-toimistoissa, mutta niiden kannatusmittaukset eivät ole vielä antaneet viitteitä keskustan kannatuksen noususta. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juha Rahkonen sanoo Ylelle, että Ylen kannatusmittaus kertoo enemmän tämänhetkisistä tunnelmista. Se näkyy perussuomalaisten kannatuksen nousuna ja vihreiden kannatuksen laskuna, kun puolueen puheenjohtajan Touko Aallon avioeroon liittyvä uutisointi oli huipussaan. Sen sijaan Rahkosen mielestä kokoomuksen kannatusta gallup ei juurikaan nosta. Gallupin virhemarginaali on suurimpien puolueiden kohdalla 2,3 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin, mutta Rahkonen sanoo, että sekään ei poista sitä tosiasiaa, että vihreät ja kokoomus kamppailevat osin samoista äänestäjistä, jos kannatus on vain riittävän lähellä toisiaan. Tämä selittää varmasti sitä, että Yle ei saa vihreiden kannatuksen nousulle mitään tukea muista puoluegallupeista. Sen sijaan Yle voisi varmasti uutisoida enemmän ja tasapuolisemmin puolueiden kannatukseen ja toimittajien puoluekantoihin liittyvää asiaa.
[17:32:15] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekantahan tiedetään: lähes koko vasemmisto, ja puolet vihreistä. Eli kun tehdään poliittisia päätöksiä niin toimittajien puoluekanta otetaan huomioon. Näinhän se menee. Toimittajakunnassa on suuri enemmistö vihervasemmistolaisia ja muita vihreitä. Sen lisäksi moni toimittaja on julkivihreä, jopa vihreä kaupunginvaltuutettu. Tässä on myös se, että vihreät ovat erittäin aktiivisia toimijoita mediassa. Vihreät ovat myös suurin yksittäinen median omistajapuolue, ja sillä on valtava yliedustus niin Yleisradiossa kuin Helsingin Sanomissa. Eikä tuo Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus nyt muutenkaan mitenkään hirveän objektiivista uutisointia ole. Ja mikä sitten on puolueellista uutisointia ja mikä vain mielipiteitä on kyllä hyvä kysymys. Aina on vaara, että joku loukkaantuu jonkun mielipiteestä. Niin kauan kuin toimittajiksi hakeutuvat eivät pysty pitämään omaa maailmankatsomustaan ja asenteitaan erossa työnsä tuloksista, niin mitään objektiivisia ja puolueettomia uutisia on turha odottaa. Ja toisaalta, se on aivan sama mihin toimittajat ovat suuntautuneita, jos uutisointi ei ole asiallista, monipuolista ja totuudenmukaista. Yle on niin poliittisesti ohjailtu laitos, ettei siellä osata mitään muuta kuin pönkittää vihervasemmistolaisten maailmankuvaa, joka on tullut jo tutuksi. Ja tuo puoluekanta on hieman hämärä käsite. Onhan esimerkiksi vihreiden Jyrki Kasvi entinen Kokoomuksen jäsen. Onhan toimittajissakin ollut niitä jotka eivät osaa pitää maailmankatsomustaan erillään uutistensa sisällöstä, vaikka ehkä haluaisivat. Näin oli ainakin takavuosina. Joskus luin Hesarin pääkirjoituksia. Ne olivat pääsääntöisesti vasemmistolaisviritteisiä, joskus harvoin ehkä neutraalin oikeistolaisia, mutta pääsääntöisesti siis punavihertävän tunkkaisia. Poliittisesti ohjailtu tai ei, ei se kuitenkaan vaikuta millään tavalla uutisoinnin oikeellisuuteen, objektiivisuuteen tai edes paikkansapitävyyteen. Vihervasemmistolaisviritteinen uutisointi ei ole koskaan tuottanut oikeita tai paikkansapitäviä uutisia. Eikä ole kyllä oikeistolainenkaan. Tästä nyt ei pitäisi olla epäselvyyttä. Niin paljon vihervasemmistossa ja muussa mediassa on harrastettu vääristelevää propagandaa. Jos uutinen on ollut oikeansuuntainen, siihen on sitten yritetty lyödä vihervasemmistolaista leimaa. Eli esimerkiksi oikeistolaisten tekemää uutista on väitetty vasemmistolaisten tekemäksi. "Oikeistolainen" ja "vasemmistolainen" on vähän harhaanjohtava määre. Pitäisi ennemmin puhua oikeistokonservatiiveista tai -liberaaleista. "Oikeistolainen" ja "vasemmistolainen" on vähän harhaanjohtava määre. Niin ovat, ja siksi niistä on parempi puhua niin, kuin miten yleensä puhutaan. Kun nyt esimerkiksi puhutaan jostain "äärioikeiston uhasta", niin viitataan usein vaikka Anders Breivikiin, tai Suomessa lähinnä Halla-ahoon tai johonkin muuhun. Oikeasti Breivik ja muut "oikeistoradikaalit" ovat vasemmistolaisia. Breivikin manifesti on täynnä vasemmistolaisia näkemyksiä. Samoin oli Pekka-Eric Auvinen ja muut kouluampujat. Tämä on ihan yleistä tietoa nykyään. Sama koskee vaikkapa monikulttuurisuutta. Todellisuudessa "oikeistokonservatiivit" eli kansallismieliset ovat kaikkein kiivaimmin vastustamassa sitä, vaikka siis jostain syystä puhuvat muka "äärioikeiston uhasta". Itse asiassa lähes koko Suomen valtamediassa ja suuressa osassa vasemmistoa ja muuta mediaa on ihan yleisesti tunnustettu ja tiedostettu, että suurin osa toimittajista on punavihreitä ja että heidän poliittinen näkemyksensä on punavihreä. Esimerkiksi Hesarissa on aivan julkisesti tuotu toimittajien poliittisia näkemyksiä esille, ja siitä on myös vitsailtu ja kuittailtu. Media on muutenkin täynnä vihervasemmistolaisuutta ja sen arvoja, kuten homoutta, liberalismia ja monikulttuurisuuden ja maahanmuuton ja liberaalien arvojen ihannoimista. Olen ihan samaa mieltä siitä, että jos puhutaan "oikeistoradikaaleista" niin silloin viitataan nimenomaan oikeistolaiseen toimintaan eikä vaikkapa vasemmistolaiseen toimintaan tai oikeistoliberalismiin, jossa on aivan erilaisia poliittisia päämääriä, eikä vasemmistolaisuudelle tyypillistä kansallismielisyyttä tai arvokonservatismia. Vasemmistolaiseen ja oikeistolaiseen ajatteluun liittyy kuitenkin samanlaisia elementtejä kuten esimerkiksi liberalismi, vapaa markkinatalous, yksilökeskeisyys ja talousliberalismi. Ei oikeistoliberalismi tarkoita, etteikö siinä olisi samalla myös vasemmistolaisia piirteitä, ja etteikö olisi ihan oikeita ja järkeviä syitä vastustaa "oikeistolaista radikalismia". Kyse on siitä, että kun joku leimataan "oikeistoradikaaliksi" niin sillä yleensä tarkoitetaan kansallismielisyyttä ja konservatiivisuutta ja näitä arvoja nimenomaan pidetään äärioikeistolaisina. Minusta se on hyvä mittari, kun sanotaan että jokin toimittaja on puolueeton. Mutta kyllä toimittajilla voi olla omat poliittiset mielipiteensä ja se vaikuttaa siihen millaisia juttuja hän tekee. Toisaalta on ihan ymmärrettävää, että toimittajillakin on poliittiset mielipiteet ja minusta se kuuluu journalismiin että saa tuoda omat poliittiset näkemykset esille. Toimittajan työssä tärkeää on olla kiinnostunut eri asioista ja muodostaa sitten niistä oman mielipide. Toimittaja Olen toimittajana Kalevassa ja minulla ei ole puoluekantaa. Kyllä ne jutut kuitenkin aina valikoituu, koska näkökulma. Mutta yritän välttää, että se tulisi selvästi esille, vaikka ei minulla mitään puoluekantaa ole.
[17:50:15] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta on noussut jälleen keskustelun kohteeksi. Kuten tiedämme, toimittajan puoluekannan kysyminen on joidenkin mielestä edelleen erittäin epäkorrektia. Näin oli ainakin ennen. Se johtuu siitä, että puoluekantaa ei yleensä kerrottu tai se jopa kiistettiin, koska ajateltiin, että se kertoisi enemmän kyselijästä itsestään kuin siitä, ketä toimittaja kannattaa. Toimittaja, jolla on puoluekanta, ei yleensä ollut uskottava. Sama ajattelutapa päti toimittajien koulutukseen ja taustapuolueisiin. Niistäkin vaikeni moni, sillä ajatus puolueisiin sitoutuneista toimittajista tuntui kummalliselta. Tämä asenne oli ymmärrettävä, koska suurin osa toimittajista ei ollut puolueisiin sitoutunut, eikä moni halunnut myöskään tunnustaa olevansa. Tilanne muuttui dramaattisesti 1990-luvulla, ja toimittajat ryhtyivät entistä avoimemmin puoluekannalle. Enää ei kyselty, mikä on sinun puolueesi. Kyseltiin, mitä mieltä olet. Näin syntyi jaottelu puolueettomiin, sitoutumattomiin, vihreisiin ja vasemmistoon, ja vähän myöhemmin puolueisiin sitoutuneisiin. Kehitys on kulkenut eteenpäin, eikä puoluekannalla enää ole merkitystä. Toimittaja, jolla on puoluekanta, on toki edelleen epäilyttävä, koska silloin hän asettuu muiden yläpuolelle. On myös tapauksia, joissa hän on jäänyt kiinni puolueuskollisuudestaan.
[17:52:20] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta ei vaikuta uutisoinnin puolueettomuuteen, kertoo tutkimus. Sen mukaan media ottaa poliitikot vakavasti.
Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista luottaa uutisointiin ja pitää toimittajia ammattitaitoisina.
– Uutisointiin luottavat varsinkin paljon seuraavat, korkeasti koulutetut ja iäkkäämmät henkilöt, kertoo professori Risto Kunelius.
Tutkimuksessa ei selvinnyt selkeää syytä toimittajien ammattikuntaa kohtaan koettuun luottamukseen.
Toimittajat suhtautuvat poliitikkoihin vakavasti
Journalistit pyrkivät Kuneliuksen mukaan uutisoimaan tasapuolisesti sekä poliitikkojen onnistumiset että epäonnistumiset. Kuneliuksen mukaan myös poliitikot ymmärtävät, että media uutisoi kaikesta muustakin ja vertaavat itseään muuhun uutisointiin. Media otetaan myös tosissaan.
– Ei voi olla niin, että yksi toimija saa täysin muista poikkeavan kohtelun, Kunelius toteaa.
Poliitikkoihin suhtauduttiin tutkimuksen mukaan jopa vakavasti. Lähes kaikki suomalaiset (98 prosenttia) katsovat, että media kohtelee poliitikkoja tasapuolisesti. Eniten tätä mieltä ollaan maaseudulla.
– Toisaalta yli 70 prosenttia katsoi, että poliitikkojen tulisi ottaa paremmin huomioon median näkökulma uutisoinnissa. Eli mediakin voi vaikuttaa poliitikkojen toimintaan. Se ei välttämättä ole aina hyvä asia.
Myös toimittajat voivat joutua arvostelun kohteeksi. Neljä kymmenestä suomalaisesta ajattelee, että toimittajilla on liian vähän valtaa ja he ovat liian riippuvaisia poliitikoista.
Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta journalismiin toteutettiin osana kansainvälistä International Social Survey Programme -kyselytutkimusta. Viime vuoden lomake kerättiin viidellä eri kerralla ja siihen vastasi yli 7 800 suomalaista. Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan ensi syksynä.
[18:13:40] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta näkyy heidän työssään. Vaikka suuri yleisö ei aina uskoisikaan, niin näin todellakin on.
Vasemmistolehdet ovat jo pitkään julkaisseet näitä ”tutkimuksia”, joiden mukaan Kokoomuksen kannattajat ovat selvästi muita hyvätuloisempia. Niinpä Kokoomusta voidaan huoletta syyttää ”itsekkyydellä” perustellusta veroasteen alentamisesta.
Nyt, kun ”itsekkyydellä” perustellut veroalennukset ovat alkaneet tuottaa tulosta, on aika alkaa syyllistämään niitä, jotka ovat kantaneet huolta myös huonompiosaisten asemasta ja halunneet turvata myös keskituloisille ja keskituloisille palkansaajille hyvät taloudelliset mahdollisuudet ”itsekkyydellään”.
Tuloerojen kasvu johtuu ensisijaisesti harjoitetusta talouspolitiikasta. Vasemmistolla on ollut pitkä ”trauma” tästä tosiasiasta vaikenemisesta. Siksi se ei halua millään luopua omasta selitysmallistaan.
[18:15:05] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta on vahvasti esillä lehtien jutuissa. Jopa puoluelehdistössä on perinteisesti esitelty toimituksen poliittinen kanta lehden etusivulla, joten puolueettomana itseään mainostavissa lehdissä ei voi välttyä huomaamasta, mitkä puolueet ja ketkä poliitikot saavat paljon palstatilaa. Poliitikot, puolueet ja toimittajat ovat siis jatkuvassa kanssakäymisessä keskenään. Se on tietenkin täysin luonnollista. Silti toimittajan ei tulisi esiintyä puolueettomana asiantuntijana vaan esittää kantansa selkeästi ja rehellisesti, sillä hän ei voi sellaista väittääkään. Lukijoilla ja katsojilla on oikeus tietää, miten tiedotusvälineet suhtautuvat politiikkaan. Poliittisista lähtökohdista kumpuava uutisointi ei aina miellytä kaikkia. On myös aiheellista kysyä, miten puolueellista mediaa ihmiset haluaisivat kuluttaa. Vaikka lehdet, radio ja tv pyrkivät puolueettomuuteen, toimittajat ovat vain ihmisiä, joiden mielipiteet heijastuvat myös uutisointiin. Ei kuitenkaan ole lukijan ja katsojan tehtävä selvittää toimittajien motiiveja ja ottaa niihin kantaa, sillä median puolueettomuus on sen vastuulla. Kun lukijat ovat epäluuloisia, myös lehtien on pakko miettiä, millä perusteella ne julkaisevat uutisiaan. Toimittajat voivat vedota Journalistin ohjeisiin, joihin on kirjattu tietyt periaatteet ja arvot. Toisaalta myös esimerkiksi poliitikoilla, puolueiden jäsenistöllä ja poliitikoksi haluavilla voi olla erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka tiedotusvälineiden tulisi hoitaa tehtävänsä. Nämä näkemykset saattavat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Poliittisesti aktiivisen yleisön, poliitikkojen ja toimittajien tulisikin keskustella siitä, millaisia odotuksia näillä osapuolilla on tiedotusvälineiden suhteen. Lähteet:
[20:30:39] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta tulee selvästi esiin esimerkiksi silloin, kun he ovat perehtyneet asioihin kunnolla tai tekevät tutkivaa journalismia. Joskus toimittaja on itse jäävi kirjoittamaan asiasta tai jopa osallinen käsiteltävään asiaan. Jos hän kirjoittaa oman yhteisönsä väärinkäytöksistä, ne tulevat julki todennäköisemmin kuin muiden yhteisöjen vastaavat asiat.
- Yhteisöön kuuluvien ei ole mahdollista hallita median toimintatapoja ja ymmärtää, että kyse on siitä, mitä he ovat itse tehneet tai olleet tekemättä, koska he tuntevat yhteisön tavat.
- Median toimintaa ohjaa sananvapaus. On hyväksyttävä se, että joku saattaa käyttää sananvapauttaan ikävällä tavalla, mikä rikkoo myös yhteisön pelisääntöjä ja etiikkaa.
- On mietittävä, onko oikein, että toimittajat päättävät, kuka pääsee ääneen mediassa?
[20:31:54] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta on selkeästi kokoomuslaisen oikeistolaisia.
Miksi sitten pitäisi ottaa osaa tuohon puolueelliseen, porvarilliseen mediasirkukseen. On ihan totta että suomalainen media ei ole riippumaton eikä puolueeton. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kokoomuslaisen maailmankatsomuksen omaavat ovat keskimäärin aika tyhmää ja yksinkertaista väkeä.
Tämä tosiasia pitäisi myös toimittajien tajuta.
Olen itse työskennellyt median kanssa parikymmentä vuotta enkä enää ihmettele ollenkaan, että toimittajapiireissä liikkuu niin paljon mt-potilaita ja muuten sairaita ihmisiä. On täysin käsittämätöntä että toimittajat suostuvat vapaaehtoisesti esittämään itseään tyhmempiä.
Onko kyse siis toimittajien typeryydestä, vaiko kenties sittenkin ahneudesta. Se että toimittajien palkka on aivan naurettava, ja että heille vielä maksetaan "jostain käsittämättömästä syystä" bonusta jos tekevät juttunsa puolueettomasti. On tietenkin selvä että toimittaja, joka on yhtä viisas ja älykäs kuin minä, ei tuollaiseen pelleilyyn suostu.
[20:33:43] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta oli yhteydessä näkemyksiin. Medioiden arvostus jakautui kahtia, ja nuoret arvostivat muita enemmän sanomalehtiä. Medialle kansalaiset esittivät sekä perinteisiä että uudenlaisia tehtäviä.
Kansalaisyhteiskuntatutkimus perustuu laajaan haastattelu- ja kyselyaineistoon, jota on koottu vuosien 1989–93 välisenä aikana. Aineistot edustavat sekä suomalaista väestöä että kansalaisjärjestöjä ja valtion virastoja. Tutkimuksen ovat rahoittaneet kauppa- ja teollisuusministeriö, ulkoministeriö ja oikeusministeriö.
Tutkija Tero Mamian tutkimuksessa on yli 300 sivua. Se julkaistaan myös englanninkielisenä versiona.
[20:35:06] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekantahan on selvä, ja jos sen ei ole, on sen ainakin oltava selvillä lukijoille, eikö? ; )
Kyselytutkimukseen vastanneiden toimittajien puoluekantojen jakauma noudattaa Journalistiliiton jäsenistön puoluejakaumaa, mutta on hiukan lievempi. Puolueen jäseniä oli kyselyyn vastanneista 7 prosenttia, mikä on lähellä Journalistiliiton jäsenkunnassa olevaa 8 prosenttia.
Keskustalaisia oli 15 prosenttia vastanneista, sosiaalidemokraatteja 11 prosenttia ja vihreitä 4 prosenttia. Vasemmistoliiton ja RKP:n kannattajia löytyi 3 prosenttia.
Journalistiliiton jäsenistä demareita on 35 prosenttia, vasemmistoliittolaisia ja kommunisteja 11 prosenttia, keskustalaisia 7 prosenttia, vihreitä 8 ja kokoomuksen kannattajia 3 prosenttia. Muiden puolueiden jäseniä löytyy 6 prosenttia.
Vasemmistoliiton ja demareiden osuus vastanneista oli hivenen suurempi kuin journalistiliitossa keskimäärin, kun vihreiden osuus oli taas hitusen alhaisempi.
Kyselyyn vastanneiden toimittajien puoluekanta on kuitenkin varsin samanlainen kuin journalistiliitolla, ja ammattikunnan voidaan todeta olevan hyvin vasemmistolaisesti ja jossain määrin vihreästi orientoitunut. Tämä antaa aihetta pohtia sitä, heijastuuko se jotenkin lehden toimituspolitiikassa.
Yleislinjaltaan Vihreä Lanka koetaan puoluekantansa ilmoittaneista myönteiseksi (30 prosenttia), neutraaliin suuntaan painottuneeksi (18 prosenttia) tai kielteiseksi (45 prosenttia). Neutraalia tai kielteistä arviota luonnehtivissa vastauksissa toistuivat erityisesti viittaukset ”vihreään propagandaan” sekä ”vihervasemmistolaisen agendan levittämiseen”.
”Vihreän Langan toimituksellisen linjan ja pääkirjoitusten linjaukset ovat selkeästi viher-vasemmiston suuntaan. Lehti antaa palstatilaa vihreille näkemyksille suhteettoman paljon. Lehden tulisi pyrkiä objektiiviseen asioiden käsittelyyn ja olla riippumattomampi poliittisista ideologioista.”
”Vihreiden puoluetoimistosta masinoidaan mielipidekirjoituksia, jotka menevät täydestä ilman mitään kritiikkiä.”
Toisaalta Vihreä Lanka on monien vastanneiden toimittajien mielestä ”moniääninen”.
”Vihreää lankaa pitää arvioida journalistiselta pohjalta, kuten muitakin puoluelehtiä, ei puoluepoliittisten silmälasien läpi”.
Lehden nähdään myös ottavan tasapuolisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
”Mielestäni lehti ei ole ollenkaan oikealla eikä vasemmalla.”
”Vihreä Lanka on erittäin objektiivinen, jopa puolueellisempi kuin Yle keskimäärin.”
”Minusta lehti on selkeästi asemoitunut vasemmiston puolelle, mikä on tietenkin aivan ok, mutta samalla toivoisin, että lehti olisi entistä kriittisempi vasemmistoa kohtaan ja kyseenalaistaisi rohkeammin myös sen harjoittamia toimintatapoja ja sen kannattamia aatteita.”
[20:55:34] Prompt: Toimittajien puoluekanta Toimittajien puoluekanta ja ideologia ovat tiedossa, eikä niihin ole koskaan syytäkään uskoa. Toimittajat kirjoittavat toimittajien lailla. Kuten huomaamme, tässä asiassa media on kuin rikkinäinen puhelin tai rikkinäinen kovalevy. Tämä on suuri ongelma, koska medialla on kuitenkin vaikutusta. Mediaan kuuluu, että toimittajien näkemyksiä pidetään yleisesti ottaen luotettavimpina kuin lukijoiden näkemyksiä. Ja näin asian tietenkin pitäisikin olla, koska toimittajat tietävät ja tuntevat asiansa. Juuri nyt mediassa ei kuitenkaan ole ollut tapana käyttää mitään lähdekritiikkiä. Median valtavirta on suhtautunut Venäjään erittäin kriittisesti ja täysin ilman lähdekritiikkiä. Kriittinen asenne on tietenkin sinänsä hyvä ja oikea, mutta sen ei saa johtaa siihen, että kriittinen asenne tulee niin vallitsevaksi, että lähdekritiikin taso laskee samalla kuin kriittisyys Venäjän toimintaa ja kannanottoja kohtaan kohoaa pilviin. Olisi hienoa, jos media nyt osoittaisi itsekritiikkiä ja arvioisi omaa toimintaansa. Media on tällä hetkellä erittäin voimakas mielipidevaikuttaja. Ei ole mitään syytä olla käyttämättä tuota valtaa niin, että median uutisointi olisi luotettavaa. Jos valtamedia haluaa toimia demokraattisesti, median olisi pyrittävä toteuttamaan tehtäväänsä demokraattisesti eli yleisön, ei jonkin pienen piirin, näkökulmasta. Valtamedian tulisi arvioida toimintaansa kriittisesti eikä pitää itseään erehtymättömänä ja objektiivisena. Vallan vahtikoira ei saa muuttua puudeliksi, joka nuolee valtaa käyttäviä poliitikkoja ja puolueita. Vallan vahtikoiralta on voitava odottaa tiukkaakin kritiikkiä. Se, mitä nyt tarvitaan, ei ole Venäjän vaan median kritisointia. Valtamedian ei tarvitse ottaa kaikkea Venäjän kritiikkiä tosissaan eikä olla samaa mieltä. Mutta valtamedia on otettava vakavasti. Se on suuri vallankäyttäjä ja sillä on suuri vastuu, paljon suurempi kuin yksittäisillä toimittajilla. Median ei pidä myöskään ryhtyä itse Venäjän puolestapuhujaksi tai ”myötäjuoksijaksi”, sillä tämä on myös hyvin vakava ongelma demokratian näkökulmasta. Venäjästä tulee kirjoittaa kriittisesti, ja tulee kirjoittaa myös Venäjän kritisoimisesta. Se ei ole mitään russofobiaa eikä Venäjä-trollien harjoittamaa informaatiosotaa, vaikka valtamedia sitä kuinka yrittäisi sellaiseksi selittää. Jos ja kun Venäjä tekee jotain sellaista, mitä länsimedian ei pidä hyväksyä, tämä ei vielä tarkoita sitä, että media on Venäjä-vastainen tai Venäjä-trollien hallussa. Se, mikä tässä on tärkeintä ymmärtää on se, että Venäjän kritisoinnin takana ei välttämättä ole pyrkimys vastakkainasetteluun. Mediaa voidaan arvostella myös hyvistä syistä, sillä medialla voi olla jokin agenda tai sillä voi olla sidonnaisuuksia. Tämän ymmärtäminen on välttämätöntä. Valtamedia on tällä hetkellä yksiääninen eikä se tarjoa yleisölle sitä valinnanvaraa, jota medialta voitaisiin odottaa. Koska tämä on median suuri ongelma, on syytä olettaa, että sama agenda vaikuttaa myös muihin toimijoihin, jotka pyrkivät ajamaan omaa agendaansa valtamediassa. Tässä mielessä tilanne on jopa paljon ongelmallisempi kuin Venäjällä, koska media on niin tärkeä mielipiteen muokkaaja, eikä meillä ole samanlaista mediaa valvovaa elintä kuin Venäjällä, jossa valtio ohjaa mediaa ja media on poliittisesti sitoutumaton.
Tehdyistä selvityksistä kävi myös ilmi, että toimittajat olivat enimmäkseen vasemmistolaisia ja vihreitä, joiden mielipiteet heijastuivat uutisointiin. Puoluekantojen tarkastelu toi esille sen, että valtaosa toimittajista oli puoluekannaltaan vihreitä tai vasemmistolaisia.
Tutkimuksessa kysyttiin toimittajilta puoluekantoja sekä toimittajien näkemyksiä politiikan ja median välisistä suhteista.
Kyselyyn vastanneista toimittajista 28,7 prosenttia ilmoitti äänestäneensä vihreitä viime vaaleissa ja 22 prosenttia vasemmistoliittoa. Myös kokoomuksen ja perussuomalaisten suosio toimittajien keskuudessa oli huomattavasti keskimääräistä korkeampaa.
Toimittajilta kysyttiin myös sitä, ovatko he poliittisesti sitoutumattomia, kuinka tärkeänä he pitävät työssään sitä, että ovat poliittisesti sitoutumattomia sekä sitä, onko toimittajan tausta ja asenteet heidän mielestään tärkeitä toimittajan työssä.
Noin kolmannes vastaajista koki olevansa ainakin jossain määrin sitoutunut johonkin poliittiseen puolueeseen ja olevansa myös itse poliittisesti sitoutunut. Osa ilmoitti, ettei heillä ole minkäänlaista poliittista sitoutumista.
Suurin osa toimittajista katsoi kuitenkin olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton. Vain pieni osa toimittajista (17,2 %) näki toimittajan taustan ja omat poliittiset näkemyksensä tärkeiksi.
Vastaajista 60 prosenttia koki, että heidän poliittiset näkemyksensä eivät ole tärkeitä työssä. Enemmistö (80,3 %) koki myös, etteivät omat puoluekanta ja muut poliittiset sidonnaisuudet vaikuta siihen, miten he kirjoittavat ja kommentoivat asioita.
- Näyttääkin siltä, että valtaosa toimittajista on sisäistänyt työssään jonkinlaisen tasapuolisuuden ihanteen[21:02:51] 178.251.149.21 saapui paikalle , tutkimuksen toteuttanut Mikko Hautakangas arvioi.
Toimittajien näkemyksiä ja kokemuksia työssään kohtaamasta painostuksesta sekä häirinnästä tutkittiin Tampereen yliopistossa vuonna 2014.
- Median tulisi suhtautua myös poliitikkojen epäasiallisiin yhteydenottoihin ja ehdotuksiin asiallisesti, vaikka niiden sisältö koettaisiinkin asiattomaksi tai uhkaavaksi. Toimittajat saattavat joskus säikähtää tällaisia viestejä ja kokea velvollisuudekseen vastata niihin. Toimittajat kokevatkin poliitikkojen yhteydenotoissa esiintyvän epäasiallisen kielenkäytön ja painostuksen ongelmallisena, Hautakangas toteaa.
Journalismia ohjaaviin ihanteisiin tulisi lisätä vaatimus siitä, ettei toimittaja saa antaa painostuksen ja epäasiallisten ehdotusten vaikuttaa journalistiseen päätöksentekoonsa. Toimittajia pitäisi myös kouluttaa ja opastaa entistä paremmin siihen, kuinka epäasialliseen palautteeseen ja ehdotuksiin tulisi suhtautua.
Journalistiikan tieteenalayksikkö ja Viestinnän, median ja teatterin yksikkö