[08:25:33] Prompt: Median objektiivisuus Median objektiivisuus ei tarkoita, ettei se voisi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin. Kun Yle sai vuonna 2013 langettavan päätöksen Julkisen sanan neuvostolta pääministeri Juha Sipilää ja Terrafamen kaivokseen liittyneitä tapahtumia käsitelleestä uutisoinnista, sen silloinen toimitusjohtaja Atte Jääskeläinen sai selittää ratkaisua eduskunnan käytävillä. JSN:n langettava koski Jääskeläisen Ylelle antamia ohjeita, jotka olivat ristiriidassa Journalistin ohjeiden ja niiden hengen kanssa. Objektiivisuutta pidetään usein journalistisen uskottavuuden synonyyminä, vaikka sitä on käsitteenä kritisoitu harhaanjohtavaksi ja hämäräksi. Tampereen yliopiston mediatutkija, filosofian tohtori ja yliopistonlehtori Mikko Hautakangas on samaa mieltä siitä, että objektiivisuuden käsitettä käytetään usein epätäsmällisesti. Objektiivisuus on ennen kaikkea lukijan ja katsojan luottamusta siihen, että heille tarjottu tieto ja mediasisällöt ovat puolueettomia, asiallisia ja todenmukaisia. On esimerkiksi journalistin eettinen velvollisuus tuottaa tällaista luottamusta. Se, ettei näin ole, paljastuu usein vasta jälkikäteen. ”Voidaan kysyä, oliko objektiivisuus joskus menneinä vuosikymmeninä nykyistä helpommin saavutettavissa. Tiedonkulku ja uutisointi eivät olleet nykyistä sirpaloituneempia. Myös toimittajien ammatti-identiteetti rakentui toisella tavalla. Ei ollut erikseen toimittajan ja toimittajan töitä”, Hautakangas sanoo. Objektiivisuus on sitä, mitä journalismissa ja mediatutkimuksessa usein sanotaan totuudenmukaisuudeksi. Journalistin ohjeiden mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin. Jos ne on aiemmin julkaistu jossakin lähteessä, myös alkuperäinen lähde pitää tuoda esiin. Objektiivisuus tarkoittaa myös, että journalistiset valinnat perustellaan ja niistä kerrotaan lukijalle. Journalistisiin valintoihin voi kuitenkin sisältyä myös tietoista subjektiivisuutta tai näkökulmaa, ja tämä tulee esiin juuri siinä, mistä valinnoista lukijalle kerrotaan. Jos journalisti tekee subjektiivisen päätöksen esimerkiksi jättämällä uutisoimatta yhteiskunnallisesti tärkeästä asiasta, hänen tulisi kertoa tästä lukijoille ja katsojille. ”Silloin yleisö tietää, ettei se voi odottaa journalistilta tietynlaista tiedonkäsittelyä ja objektiivisuutta. Jos nämä oletukset eivät toteudu, voi käydä niin, että luottamus katoaa, kun ihmiset ymmärtävät, etteivät he saakaan mediasta sellaista tietoa kuin he odottavat ja haluavat”, Hautakangas sanoo. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa yleisö usein reagoi nopeasti, jos journalistisia valintoja ei ole tehty journalistisesti kestävästi. ”On kuitenkin journalistisen yhteisön oma asia linjata ja selventää yleisölle, mitä se objektiivisuus tai todenmukainen tiedonvälitys tarkoittaa”, Hautakangas sanoo. Julkisen sanan neuvosto antoi tammikuussa 2018 Ylelle langettavan päätöksen koskien uutista pääministerin mahdollisesta jääviydestä Terrafame-tapauksessa. Uutisen jälkeen Yle oli yrittänyt saada kommenttia pääministeriltä, mutta tämä ei ollut vastannut haastattelupyyntöön. Tapauksen käsittelyn yhteydessä on noussut esiin kysymys, tulisiko toimittajien olla nykyistäkin herkempiä sille, vastaavatko heidän haastattelupyyntönsä haastateltavien toiveita ja näkemyksiä. Hautakankaan mukaan on hyvä kysymys, missä menee raja: milloin toimittajilla on oikeus valita, milloin he puhuvat kenellekin. ”On myös ihan ymmärrettävää, että poliitikko tai yritysjohtaja toivoo, ettei hän joudu kommentoimaan aihetta julkisesti, kun hän ei tiedä siitä vielä mitään”, Hautakangas sanoo. Usein haastattelutilanteen olosuhteet vaikuttavat siihen,[08:31:11] 217.140.201.113: CONNECTION_ABORTED 365 s mitä haastateltava kertoo. Journalistien olisi hyvä tiedostaa tämä ja tunnistaa esimerkiksi se, missä määrin erilaiset ulkoiset seikat vaikuttavat haastateltaviin, kuten se, kuka soittaa, millaisessa paikassa haastattelu tehdään tai ketä on paikalla. Myös se, milloin ja mitä kautta haastattelu tulee ulos ja millaiseen mediatilaan ja ympäristöön haastateltava päätyy, vaikuttavat siihen, mitä haastateltava vastaa. ”Kun ollaan perinteisessä mediatilassa ja paikalla on suuri joukko mediaa, jossa oma kommentti saa valtavasti tilaa ja tulee nähdyksi isolle yleisölle, niin voi olla aika kova paikka poliitikolle kertoa, että olen tehnyt jotain, vaikka en ole tiennyt tekeväni sitä. On paljon helpompi olla kommentoimatta”, Hautakangas sanoo. Hautakangas uskoo, että sosiaalisen median yleistyminen voi lisätä median objektiivisuuden merkitystä ja journalismin läpinäkyvyyttä. ”Se voi auttaa tuomaan esille niitä tilanteita, joissa media toimii vallankäyttäjänä. Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden kommentoida julkisesti sitä, mitä media julkaisee, ja antaa äänen myös niille, jotka ovat valta-asemassa[08:33:00] 217.140.201.113 saapui paikalle ja joutuvat joskus käyttämään mediaa omiin tarkoituksiinsa.” Myös journalistien itsesääntelyelimen eli Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Eero Hyvönen tunnistaa sosiaalisen median tuoman muutoksen, josta on ollut sekä hyviä että huonoja seurauksia. ”Sosiaalinen media on luonut mahdollisuuden reaaliaikaiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Samalla se on lisännyt niin sanottuja valemedioita, joista jotkut pyrkivät tahallaan vääristämään tietoa ja lietsomaan ennakkoluuloja, pelkoja ja vastakkainasettelua”, Hyvönen toteaa. Hyvönen peräänkuuluttaa myös median omaa vastuuta, sillä objektiivisuuden ja faktojen on säilyttävä. Journalistin on tarkasteltava myös kriittisesti omaa työtään ja sen vaikutusta yhteiskuntaan ja yksilöihin. Esimerkiksi sensaatiohakuinen uutisointi, vihapuhe tai valeuutiset vaikuttavat negatiivisesti moniin ihmisiin. Median tehtävä on olla ihmisten puolella Sekä Hyvösen että Mustosen mielestä media voi tehdä paljon edistääkseen objektiivista keskustelua. ”Medialla on yhä valtava vaikutusvalta yhteiskunnassamme, mutta se voi käyttää[08:34:45] <217.140.201.113> !paikalla [08:34:45] 178.251.149.21 178.251.149.21 178.251.149.21 217.140.201.113 217.140.201.113 vaikutusvaltaansa myös väärin. Jos se vain pyrkii tyydyttämään yleisön tarpeita ja luomaan tietynlaista mielikuvaa maailmasta, on riskinä, että ihmiset eivät enää luota mediaan. Median onkin pysyttävä myös vallan vahtikoirana, eli valvottava valtaapitäviä ja yhteiskunnan tilaa. Sen pitää kuitenkin pysyä ihmisten puolella. Esimerkiksi valeuutiset leviävät nopeammin ja helpommin kuin mikään muu viesti”, Hyvönen toteaa. ”Journalistinen media ei voi myöskään koskaan toimia täysin puolueettomasti, sillä sen toimintaan vaikuttavat aina sen oma kulttuuri, yhteiskunta sekä se, mistä asioista kirjoitetaan ja puhutaan. Objektiivisen tiedon merkitys on kuitenkin kasvanut erityisesti viime aikoina. On yhä tärkeämpää, että kansalaiset saavat objektiivista tietoa monista asioista, kuten erilaisista poliittisista prosesseista”, Mustonen jatkaa. Mitä on objektiivisuus? Journalismitieteessä objektiivisuus ymmärretään usein journalistisen toiminnan ihanteena. Tämä tarkoittaa, että toimittajat eivät saisi esimerkiksi asettaa omia mielipiteitään tai näkökulmiaan etusijalle. Mediateoriassa objektiivisuus tarkoittaa sitä, miten media vaikuttaa yleisöön. Tällöin huomio kiinnittyy esimerkiksi yleisön tiedon määrään ja heidän toimintaansa sosiaalisessa mediassa. On kuitenkin hyvä huomata, että myös objektiivisiksi miellettyjen medioiden tuottama tieto voi olla subjektiivista ja vääristynyttä. On hyvä myös muistaa, että objektiivisuus ei tarkoita, että toimittaja tai julkaisu olisi puolueeton suhteessa käsiteltäviin aiheisiin ja näkökulmiin. Esimerkiksi toimittajien puoluekantojen julkistamisessa ei välttämättä ole kysymys pyrkimyksestä puolueettomuuteen vaan avoimuudesta. - Sananvapaus Sananvapaus on demokratian keskeinen ihmisoikeus, jota rajoittaa esimerkiksi kunnianloukkaus.
[08:37:53] Prompt: Median objektiivisuus Median objektiivisuus ei ole uhattuna, päinvastoin, se voi entistä paremmin” On surullista huomata miten kapea käsitys useimmilla mediaihmisillä on median tehtävästä demokratiassa. He ovat täysin harhautuneita omassa pienessä piirissään ja näkevät oman alansa vain osana jotain ihmeellistä ”yhteiskunnan koheesiota”. Kuitenkin heidän työnsä on pitää silmällä juuri tätä ”koherenssia”, ettei se vain horjuisi. Sitä varten heillä on silmät päässä, korvat, aivot, kynä, tietokone ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat vempeleet joilla he voivat tämän ”koherenssin” tilaa ja sisältöä tarkastella. He tekevät siis aivan muuta työtä, kuin sitä minkä moni median ulkopuolinen ymmärtää ”yhteiskunnallisella koheesiolla”. He ovat sen ”koheesion” tarkkailijoita, eivät sen tekijöitä. Heidän pitää pysyä täysin neutraaleina tarkkailijoina. Heidän tulee jatkuvasti olla huolissaan ja epäillä, että ”koherenssia” pyritään heikentämään ja pitää tämä asia jatkuvasti esillä julkisuudessa, mutta he eivät itse saa osallistua tämän ”koherenssin” heikentämiseen millään tavoin. Juuri tästä syystä nämä ”koherenssin” tarkkailijat ovat erittäin tärkeitä demokraattisen järjestelmän kannalta. Siksi myös tämän tehtävän merkitys on koko ajan kasvamassa.