[08:50:53] Propt: Matti Apunen Matti Apunen[08:51:17] 84.231.43.149 saapui paikalle [08:52:14] 213.28.226.81: CONNECTION_ABORTED 123 s [08:52:37] 84.231.43.149: CONNECTION_ABORTED 80 s (AL 17.10.), Suomen paras yliopisto on Helsinki, jos asiaa arvioidaan kansainvälisillä mittareilla – näin totesi amerikkalainen asiantuntija Bengt Holmström. Holmströmin ja eräiden muidenkin viime vuosina kuulemieni tutkijoiden mukaan Suomessa pitää panostaa vahvasti kansainväliseen opiskelijarekrytointiin niin sanottujen PISA-maiden ulkopuolelta; Kiina tulee olemaan tärkeä yhteistyökumppani suomalaisten kannalta tulevina vuosina myös opetuksen laadun arvioinnissa (Yle 7.10.). Helsingin yliopiston vararehtori Arto Mustajoki oli hiljattain haastateltavana A-studiossa (2.11.) yliopistojen tilanteesta todeten muun muassa: ”Jos puhutaan kansainvälisten opiskelijoiden määristä, me olemme kaukana kansainvälisestä tasosta”. Apunen sanoo Suomen Kuvalehden kirjoituksessaan 14. lokakuuta Helsingin ylipiston kasvattavan sisäänottoaan 9 500:lla nykyisestä 17 000:sta 20 000:een seuraavien vuosien aikana, joten se tulee hänen mukaansa olemaan kirkkaasti Euroopan suurimpia yliopistoja opiskelijamäärällä mitattuna (yliopistojen rahoitusmallin perusteella HY:n vuosirahoitus kasvaa 3 % vuosina 2017–2020 ja valtion antama vastinraha voi olla yhteensä jopa 200 miljoonaa). Tämä kaikki perustuu epärealistiselle ajattelulle Helsingin yliopiston kansallisesta roolista. Olen myös hyvin pettynyt siitä tavasta jolla yliopistolaiset ovat nielleet tämän suurstrategian mukisematta. Ei tarvitse katsoa kovinkaan paljon taakse päin historiaan havaitakseen kuinka eri kansallisuuksiin ja uskontoihin jakautuva joukko saman katon alle koottu yliopisto-opiskelijoiden ryhmä pahimmillaan toimii – jo pelkkä vilkaisu Keski-Euroopan viimeaikaiseen poliittiseen kehitykseen riittää tähän. Itse näen sen suurena vaarana kansalliselle eheydellemme, minkä takia vastustan Helsingin yliopiston suunniteltua laajenemista hyvin perustein. Pidän tärkeänä Suomen kansallisen eheyden säilymistä mahdollisimman pitkään sellaisena kuin olemme tottuneet sitä ajattelemaan. Näen maamme kansainvälisen menestyksen erittäin suuressa määrin rakentuneen suomalaisen sivistyksen ja kansankulttuurin pohjalta: täällä ei ole juurikaan puhuttu indoeurooppalaisia valtakieliä – vain muutama tuhat ruotsalaista jäi pysyvästi asumaan rannikkoseudullemme 1200–1400-luvuilla. Mitä enemmän meillä on opiskelijoita jotka eivät osaa suomenkieltä tai tunne sen historiaa, kulttuuria tai perinnettä (näitä seikkoja voi toki tuoda esille englanninkielen taitoinen), sitä todennäköisemmin ajaudumme pois suomalaisuuden ytimestä ja yhä kauemmas muista länsimaista kulttuurisesti sekä poliittisesti. Samalla kansallinen perintömme ja identiteetti väistämättä kuihtuvat hitaasti mutta varmasti näkymättömiin. Haluan vielä muistuttaa, että suomalaiset olivat koko 1800–1900-lukujen vaihteen Euroopan tiedemaailman ytimessä, aikana jolloin yliopistot muuttuivat enemmän nationalistisiksi valtioiksi. He toimivat pioneereina maailman yliopistoverkostojen rakentamisessa; Pariisissa pidettiin 1900 kokous yliopistojen rajat ylittävän kanssakäymisen lisäämiseksi (Universitatum). Suomalaisen Tiedeakatemian puheenjohtaja Eliel Aspelin-Haapkylä valittiin tuolloin perustetun ”Pariisin akatemioiden” kirjaston ylikirjastonhoitajaksi – tästä tapahtumasta on kulunut ensi vuonna 110 vuotta, joten juhlavuosi sopisi erinomaisesti HY:n profiilinkohotukseksi! Maamme koulutuspolitiikan tulee turvata koulutuksen laatu eikä se voi toimia kansainvälisen opiskelijarekrytoinnin ja rahoituksen kasvattamisen välineenä. Kehottaisin vakavasti pohtimaan muita keinoja suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi sekä hyvinvoinnin takaamiseksi tulevaisuudessa. Lopuksi totean vielä kerran etten näe Helsingin yliopistoa valtiomme peruskivenä (enkä edes ”kruununa”, joka kuuluu itseoikeutetusti Suomen kansallismuseon kylkeen!) kuten jotkut yliopiston edustajat näyttävät edelleen haluavan pitää tiukasti kiinni – mistä lie vanhoista mielikuvistaan! Mielestäni kyseessä ei enää ole kansallisen olemassaolomme elinehto vaan ainoastaan eräs muiden julkisten laitosten ja toimijoiden rinnalla. PS. Koska maamme hallituksen kokoonpano näyttää muodostavan uhan edellä mainitsemilleni päämäärilleni suomalaisen sivistyksen hyväksi (”Suomi suomalaisille”, ”maahanmuutto seis kokonaan kunnes suomenkieltä taitamattomia on enemmän maassa kuin äidinkieltään puhuvia!) kirjoitan alla olevat sanat lopuksi omalla kielelläni eli näin: Suomalaisen Suomen puolesta!