[14:38:18] Prompt: Valtiohallinnon suuruus Valtiohallinnon suuruus on noin 36 miljardia dollaria. Summa sisältää osavaltioiden ja provinssien menot sekä liittohallinnon tulot, joista lähes kaikki tulevat liittovaltiolta. Jos Yhdysvallat muutettaisiin liittovaltioksi Suomen tavoin, maan pinta-ala nousisi 643 433 neliökilometriin eli noin kahdeksan kertaa Suomea suuremmaksi. Suomessa on vain 19 maakuntaa, mutta Yhdysvalloissa niitä on peräti 502. Suomen tavoin Yhdysvallat ei ole yhtenäisvaltio vaan federaatio, joka koostuu 50 osavaltiosta sekä yhdestä liittovaltion hallintoalueesta, Washingtonista. Yhdysvalloissa osavaltioilla on suuri itsemääräämisoikeus, eikä liittovaltion lakeja yleensä hyväksytä kongressissa sellaisenaan, vaan osavaltiot saattavat haluta tehdä lakeihin muutoksia, joiden sisältö poikkeaa liittovaltion ehdotuksista. Maakunnat toimivatkin Yhdysvalloissa osavaltiotasoa vastaavien hallintoelinten tavoin. Suurin osa liittovaltion laeista tulee voimaan ilman muutoksia, mikäli sekä Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone että senaatti hyväksyvät ne. Käytännössä myös tällaiset muutokset vaativat osavaltioilta ainakin jonkinlaista tukea. Yhdysvallat onkin jaettu 51 eri osavaltioon, joilla kaikilla on hieman muista poikkeavat erityisoikeutensa. Suurimmat osavaltiot, joissa asuu noin 37 prosenttia yhdysvaltalaisista ovat Kalifornia ja Texas. Jos maan kaikki viisi osavaltiota yhdistettäisiin, syntyisi noin 500 miljoonan ihmisen liittovaltio. Maakuntien talous Maan yli 20 miljoonan neliökilometrin alue vaatii runsaasti työvoimaa, ja se näkyy myös maakuntien talouksissa. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä 476 miljoonaa asukasta. Noin joka kuudes yhdysvaltalainen elää köyhyysrajan alapuolella, kun EU:n alueella köyhiä on noin joka kymmenes. Etelä-Dakotan työttömyysprosentti on Yhdysvaltojen pienin, 4,1. Michigan on ainoa osavaltio, jonka työttömyysprosentti on alle neljän. Vähiten työtunteja asukasta kohti tehdään Montanassa. Työllisyysaste on suurin Marylandissa. Sen asukkaista 42 prosenttia on työelämässä. Yhdysvalloissa on 1,4 miljoonaa valtion virkamiestä, joista noin puolet työskentelee puolustusvoimissa. Kun Yhdysvallat liittyi mukaan ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917, tarvittiin liittovaltion hallinnolle lisää työvoimaa. Yli puoli miljoonaa nuorta miestä päätyi liittovaltion palvelukseen ja monet heistä saivat sodan jälkeen pysyvän viran liittovaltion tehtävissä. Moni nuori mies sai liittovaltion tehtävissä koulutuksen, jota ilman heidän olisi vaikea saada töitä vapailta markkinoilta.
[15:03:59] Prompt: Valtiohallinnon suuruus Valtiohallinnon suuruus johtuu paljolti siitä, että on haluttu varmistaa palvelujen tasa-arvoinen saanti ja turvata palvelujen taso koko maassa.
Valtionosuuksien osalta tilanne on kehittynyt jatkuvasti kuntien kannalta epäedullisesti ja johtanut siihen, että valtionosuuksien ja verotulojen välinen erotus on kunnissa kasvanut.
Tämän kehityksen seurauksena monet kunnat ovat ajautuneet yhä suurempiin talousvaikeuksiin, mikä on johtanut palvelujen supistumiseen ja myös veroäyrin hintojen korotuksiin, mikä puolestaan heikentää elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia. Samalla eriarvoisuus kasvaa ja syrjäytyminen lisääntyy.
Verotuksella tulisi pyrkiä vahvistamaan ja monipuolistamaan kuntien tulopohjaa, niin että kunta pystyisi entistä enemmän vastaamaan itse peruspalveluiden tuottamisesta. Verotuspohjaa tulee vahvistaa ohjaamalla yhteisöveron tuotto nykyistä voimakkaammin suoraan kuntien hyväksi ja näin antaa kuntien elinkeinopolitiikalle paremmat edellytykset menestyä.
[16:17:16] Prompt: Valtiohallinnon suuruus Valtiohallinnon suuruus on osoitus maan mahdista, vaikka sillä ei olisi lainkaan tuotantoa ja sen verotulot ovat mitättömän pienet verrattuna rikkaimpiin valtioihin. Siksi valtio on mahtitekijä maailmankaupassa. Kiina on esimerkiksi Yhdysvaltain suurin yksittäinen lainoittaja. Kiinan valtio omistaa suoraan tai välillisesti niin valtavan osuuden suurista ja menestyvistä kiinalaisista yrityksistä, että sillä on merkittävää sanavaltaa näiden yhtiöiden päätöksiin. Kiinan valtion hallitsemalla omaisuudenhoidolla ja rahoituksella on huomattava vaikutus kansainvälisiin pääomavirtoihin, vaikka tämä ei ole kaikille selvää. Kiinan valtiolla on lisäksi omat näppinsä mukana kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä. Kiinan valtio omistaa suurimman osan kiinalaisista eläkerahastoista ja valtion omistamista yhtiöistä ja rahoitusinstituutioista. Tämä rahoitus ei näy valtion velkana tai varantona valtion taseissa, vaikka sillä voi olla suurikin merkitys valtion ulkomaansuhteille. Lisäksi Kiinan valtionyhtiöt ovat suuria ja äänekkäitä toimijoita maailman finanssimarkkinoilla. Jos valtion hallitseman Kiinan rahoitusjärjestelmän koko mitataan tuhansissa miljardeissa, se on todennäköisesti maailman suurin rahoitusjärjestelmä. Sen vaikutukset kansainvälisiin pääomavirtoihin ovat suuret, vaikka ne eivät näy valtion ulkomaanvelkaan suhteutetussa velkakirja- tai osakemarkkinoiden hinnoissa. Se voi myös lisätä epävakautta, jos jokin kriisi lisää pelkoja Kiinan rahoitussektorin ongelmista. Silloin Kiina ja kiinalaiset pankit voisivat olla pääomittamisen ja pankkituen tarpeessa. Valtio-omisteiset yhtiöt toimivat lisäksi suoraan ja välillisesti tärkeinä neuvonantajina Kiinan politiikassa. Siksi valtioyhtiöiden toimet eivät ole vain liiketaloudellisten syiden ajamia, vaikka niitä perustellaan usein tällä perusteella. Kiina on maailman suurin raaka-aineiden ja öljyn maahantuoja. Maahantuonti rahoitetaan enimmäkseen dollareilla, joka on myös ulkomaankaupan ja valuuttavarannon vaihtoväline. Siksi Kiinan valtio pystyy ohjailemaan valuuttavirtoja ja vaikuttaa valuuttansa ulkoiseen arvoon, jos niin haluaa. Kiinan valtionvelan määrästä esitetään usein erilaisia arvioita, jotka eivät perustu luotettaviin lähteisiin. On totta, että valtio ei julkaise velkatilastoa. Kiinan valtion velkatilastot eivät ole myöskään vertailukelpoisia muihin maihin. Osa velanotosta tapahtuu yritysten kautta ja osa paikallishallintojen kautta, jotka raportoivat velastaan itse. Myös tilastojen käsittely ja käyttö vaihtelevat. Esimerkiksi velan takaisinmaksua ja sen rahoitustavat lasketaan tilastoissa eri tavalla kuin ne yleensä lasketaan. Nämä kaikki vaikuttavat arvioihin valtionvelan kokonaismäärästä, jota ei oikeastaan voi verrata suoraan muihin maihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa paikallishallintojen velat tilastoidaan valtionvelkoihin ja tämä velka kasvaa siksi usein paljon suuremmaksi kuin sen osuus koko velasta antaisi aihetta olettaa. Kiinan tilastot ja arviot ovat aina yksinkertaistettuja. Kiina on myös velkaantunut huomattavasti, ja velka kasvaa edelleen. Velan määrän arviointi on silti paljon monimutkaisempaa kuin pelkkien numeroiden arviointi. Jos arvioidaan valtion velkatilastoa, valtion yhtiövelkoja ja paikallishallintojen velkoja, saadaan Kiinan valtionvelaksi noin 160–170 prosenttia BKT:sta. Kiinan kansantuloon nähden se tarkoittaisi noin 190–205 prosentin velkaantumista. Velan kasvun lisäksi myös velkaantuminen kasvaa. Vuonna 2012 Kiinan velkaantumisaste oli noin 140 prosenttia. Vaikka luku ei ole edes puolet Yhdysvaltojen velkaantumisasteesta, Kiina on huomattavasti Yhdysvaltoja velkaantuneempi. Maailman maiden joukossa Kiina on tällä hetkellä viidenneksi velkaisin, Japanin edellä. Velasta on monenlaista haittaa. Ensinnäkin velka rasittaa aina talouskasvua ja kykyä maksaa velkoja takaisin, jos kasvu jää ennusteita hitaammaksi.