[11:46:27] Propt: philip morrisin lisenssi philip morrisin lisenssi-saagan, jonka hän on nimennyt yksinkertaisesti Clash of Kings -nimellä.
Poimisin heliät hiekat, 1992, on myös erinomainen, joskin enemmän viihdepainotteinen runokokoelma.
Mitä tulee runoilijan poliittiseen näkemykseen, ei minusta hänen vasemmistolaisuutensa ollut lainkaan häiritsevää, päin vastoin.
On toki hyvä asia, jos runoilija on kiinnostunut politiikasta ja pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Minusta Pentti Saarikoski oli mitä suurimmassa määrin poliittinen runoilija. On sääli, ettei hänestä koskaan tullut kuuluisaa. Hänen runonsa puhuttelisivat myös tämän ajan nuorisoa aivan eri tavoin, kuin Saarikosken jälkeen syntyneiden.
Pentti Saarikoski kuoli 24.8.1983 ja oli juuri täyttänyt 54 vuotta.
Pentti Saarikoski oli vasemmistolaisesta perheestä, joten se selittänee hänen kiinnostuksensa vasemmistolaisuuteen, ja miksei myös runojensa yhteiskuntakriittisyyttä. Hän oli myös kulttuuripersoona ja alkoholisti. Vasemmistolaisuuteen kuuluu alkoholin suurkulutus, joten ei se mitään kummallista ole, jos myös runoilija juopottelee.
On aika mielenkiintoista, että Saarikoskelta julkaistiin postuumisti hänen paras runoteoksensa Aika Prahassa vuonna 2004, mutta ei koskaan tätä runoteosta Mitä tapahtuu todella? Sitä ei edes otettu julkaistavaksi, koska siinä arvosteltiin voimakkaasti Neuvostoliiton politiikkaa, eikä Neuvostoliittoa saanut arvostella. Neuvostoliitossa julkaistiin kyllä Saarikosken suomentama neuvostokirjailija Daniil Harmsin Sattumia-teos vuonna 1983.
Poimin siis heliät hiekat ei ole Saarikoskea parhaimmillaan, joten se oli aika pettymys. Löysin siitä vain yhden hyvän runon. Pidän hänen runoteoksistaan parhaana runoteoksena Euroopan reunaa , josta hän sai vuonna 1961 Kalevi Jäntin palkinnon. Siinä on hyvin paljon hänen henkilökohtaisia tuntojaan. Hän arvostelee siinä aikansa ahdasmielisyyttä. Tämä teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1984.
Pentti Saarikoski sai monia palkintoja, muun muassa Eino Leino- ja Aleksis Kivi-palkinnot, mutta jostain syystä Kalevi Jäntin palkintoa ei hänelle koskaan myönnetty. Tämä on outoa, sillä olihan hän aikansa tuotteliain runoilija Suomessa. Kalevi Jäntin palkinnon ovat saaneet muiden muassa sellaiset suuruudet, kuin Antti Hyry, Markku Lahtela ja Hannu Salama. Kalevi Jäntin palkintoa ei jaettu vuosina 1949–1964 ollenkaan. Ehkä palkinnon myöntämistä lykättiin juuri Pentti Saarikosken kohdalla.
Mitä tulee Saarikosken vasemmistolaisuuteen, se oli lähinnä hänen isänsä perua. Pentti Saarikoski ei kuitenkaan ollut poliittisesti tiedostava runoilija, vaan lähinnä boheemi, jonka ei tarvinnut ajatella toimeentuloaan ja työväkikin vaihtui joskus hänen ympärillään tiuhaan. Saarikoski ei halunnut ottaa vastuuta yhteiskunnasta ja maailman tilasta[11:52:00] 176.72.83.240: CONNECTION_ABORTED 492 s , mutta se ei tarkoita, etteikö hänellä olisi ollut mitään kantaa politiikkaan ja maailman tilaan.
Vasemmistolaiseen kirjallisuuteen kuului kuitenkin 60- ja 70-luvulla maailman kurjuuden ja epätasa-arvon kritisointi. Pentti Saarikoski kuului siihen. Se oli yleistä myös Pentti Saarikosken runotuotannossa ja hän oli siinä aikansa tyypillinen edustaja.
En ymmärrä miten hänen runonsa voivat olla niin merkittäviä. Ne eivät ole edes erityisen hyviä.