Pankinjohtaja Jääskeläinen
Pankinjohtaja Jääskeläinen oli Pohjois-Savossa asuva pankinjohtaja. Hän päätti eräänä päivänä tahtoa itselleen rantapalstan ja huvilan. Olihan hän sentään johtaja. Johtaja ilman huvilaa on melkein kuin Pastori ilman upseerin arvoa. Hän löysi mieleisensä tontin, lahden poukamineen ja kallion kielekkeineen, mutta sen valitettavasti omisti muuan veteraani Veikko Tiihonen. Tiihonen ei tahtonut myydä tonttiansa Jääskeläiselle.
Jääskeläinen ei lannistunut, vaan riensi Pankinjohtaja Uolevi Jalkaselle valittamaan huonoa onneaan. Pankinjohtaja Jalkanen oli kiero metsäliiton mies, joka osti puuta itseltänsä ja kaikki temput ties. Hän lausui lohduttavat sanat Jääskeläiselle: Äläpäs huoli jääskeläinen, Tiihosen tila on kiinnitetty meijän pankille. Pankki myö mehtän sinulle ja sinä myöt minulle ja minä poika myön sen mehtäliitolle harvennushakkuuseen. Kaupanpäälliseksi saat sen niemen ja poukaman, jossa kaislat huojuu ja laskeva aurinko kauniisti ruskottaa
He riemastuivat suunnitelmastaan ja sen kunniaksi ryypättiin ja lausuttiin runoja, ja lopulta Jääskeläinen sammui kylpyhuoneeseen.
Tiihos-Veikon pankkivelka irtisanotaan ja Veikko huomaa olevansa puilla paljaillaan. Häneltä päättyi isännyys niemeen ja poukamaan, hän veneellä lähti katosi sitten pyssyineen koirineen. Ei jäännyt pystyyn puutakaan, kun kaikki hakattiin ja pöllit vietiin metsäliiton sellutehtaisiin, Pankinjohtaja Jääskeläisen hirsimajalla rapuja syötiin ja ryypättiin ja lausuttiin runoja!
Syksyn saavuttua eräänä yönä rantaan souti Tiihonen, hän saapui kiilto silmissänsä pyssyineen koirineen. Pankinjohtaja Jääskeläinen istui saunassa, kun Veikko häntä otsaan ampui yksipiippuisellaan. Tiihonen joutui vankilaan ja Jääskeläinen taivaaseen, lopulta huvilan osti kauppaneuvos Uolevi Jalkanen.
Nykyään hirsimajassa kesäilloin ryypätään ja lausutaan runoja. Välillä Jääskeläisen haamu istuu saunan lauteilla.
Kuuntele itse
<videoflash>Bgpt94GWjXE</videoflash>