[14:41:55] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus on aika kyseenalaista, jos vertaa sen tuloksia vaikka MIT:iin tai Princetoniin, ja ehkä erityisesti, kun sen opiskelijat ovat paljon rikkaammasta ja oikeistolaisemmasta perhetaustoistakin. MIT:n vasemmistolaisuus ei myöskään tarkoita välttämättä vasemmistolaista ajattelua tai edes poliittista mielipidettä, vaan myös sitä että siellä ollaan todella avoimia myös vasemmiston esittämälle kritiikille. Tästä esimerkkinä esim. eräs hyvin suosittu (myös oikeistolainen) proffa jonka luentoa en päässyt kuuntelemaan koska olin väärällä luennolla vääränä päivänä (sattumalta samaan aikaan, muuten), ja joka joutui suuren opiskelijayleisön edessä aika suoraan sanomaan miten väärässä tämä oli esittäessään hyvin oikeistolaista talouspolitiikkaa (jota opiskelijayleisö kannatti). Ei mennyt kauan kuin ko. proffan luentoja seurasi enää noin 5 oppilasta (vaikka aiemmin sitä kuunteli sadat) eikä proffa suostunut enää puhumaan ko. kurssilla. Kyseessä siis yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista proffista maailmassa, Robert J. Shiller, joka tunnetaan myös yhtenä talouskuplien suurimmista tutkijoista. Toisaalta, MIT:llä on ollut myös suuria vaikeuksia vasemmistolaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa. Mm. proffalle annettiin kenkää hänen sanottuaan että paras tapa ratkaista ilmastonmuutos on sijoittaa kehitysmaiden naisiin, ja vasemmistolaiselle tutkijalle annettiin kenkää koska tämä ei suostunut kertomaan minkälaisessa yhteiskunnassa hän haluaisi asua (hänen poliittinen näkemys tuli kuulemma liikaa esiin hänen tutkimuksessaan). Molemmat potkut annettiin ilman varoituksia, mutta niistä nousi iso mediakohu, joka myös toi esiin että proffat jotka saavat varoituksia ovat erittäin harvassa MIT:ssä ja että kyseessä oli täysin poikkeuksellinen toimenpide, ja molemmat proffat palasivatkin myöhemmin töihin MIT:n sisälle (toisen kohdalla tämä tapahtui heti kohun laannuttua). Mitä taas tulee poliittiseen vakaumukseen ja yliopiston vasemmistolaisuuteen, niin tämä on itseasiassa ihan tutkittu juttu: vaikka tiedeyhteisössä ja yliopistomaailmassa ei pitäisi olla puolueellinen, niin se itseasiassa on, eli yleensä ihmiset ovat puolueellisia siihen suuntaan missä ovat enemmän samaa mieltä (ja toki siihen mikä heitä kiinnostaa eniten). Eli MIT:n proffat saattavat keskimäärin olla vähemmän oikeistolaisia, ja on täysin selvää että oikeistolaisempi yliopisto saa sinne paljon oikeistolaisempia opiskelijoita. Itse en ole oikeistolainen enkä vasemmistolainen. Olen yrittänyt pysyä politiikasta poissa. En äänestä vaaleissa enkä muissakaan. Silti arvostan myös niitä tutkimuksia joiden tulokset tukevat omaa kantaani. Jos siis olen samaa mieltä tutkimuksen tuloksista. Tämä ei tietenkään ole tae sille etteikö tutkimus olisi tehty ”oikeaoppisesti”. Yliopiston ja tutkijoiden ja proffien politisoitumista vastustan. Jos se on tapahtunut se on tapahtunut vääristä syistä. Jos proffa saa potkut kun on eri mieltä asioista kuin enemmistö opiskelijoista/opettajista, ei hän voi olla objektiivinen. Silloin häntä ohjaavat muut kuin tieteellisen tutkimuksen tekeminen. Proffan pitää osata olla puolueeton, ei aina oikeassa. Ei myöskään poliittinen väri saa sokaista objektiivisuutta. Jos joku pitää sitä vasemmistolaisena toimintana että arvostaa objektiivista tiedettä, niin pidän minäkin. Sitaatti jutusta: Ei mitään lisättävää tuohon kommenttiin. Hyvä pointti ja pointti mitä ei ole tässä keskustelussa aikaisemmin tullut esiin, jos sitä ei lasketa, että jos kerran vasemmistolaisuus on yliopiston ”sisällä” niin miksi ei sitten yliopisto itse voisi olla vasemmistolainen? Yksi ongelma mitä on paljon tässä keskustelussa käsitelty, on yliopiston luonne instituutiona. Instituutio ei ole autonominen ja demokraattinen laitos. Jos on, se on kuollut. Se ei myöskään ole anarkistinen ja ”autonominen”. Se ei ole vapaa tai puolueeton. Instituutio on ihmisten luomus ja instituutiota määrittelee se kuinka ihmiset ovat sen järjestäneet, minkälainen valtarakennelma sen sisään rakentuu. Instituutio on valtarakenne. Siksi se miten yliopiston sisällä valtasuhteet on järjestetty ei kerro siitä mitä yliopisto on, vaan mitä se ei ole. Jos yliopiston sisälle ei rakenneta vallan keskittymiä, sen sisälle ei voi myöskään muodostua vasemmistolaisuutta. Kun tässä nyt on jo mainittu tämä vasemmistolaisopiskelijoiden suuri määrä yliopistolla, niin voisin mainita oman näkökulmani tähän keskusteluun: olen itse valmistunut maisteriksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2010. Opinnoissani tein sivuainekokonaisuuden Tampereen yliopistossa politiikan tutkimuksen laitoksella (tosin kävin välillä kääntymässä myös Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikan opinnoissa, koska Jyväskylässä valtio-oppia opetetaan ihmisläheisemmin kuin Helsingissä). Opintojeni aikana seurasin melko aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua, joten ei ollut yllätys, että opintojen loppupuolella ajauduin Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen. Minut valittiin myös edustajistovaalien ehdokkaaksi. Lähdin vaaleihin ehdokkaaksi sillä ajatuksella, että yritän kerätä itselleni mukavan määrän ääniä ja päästä vaaleissa läpi edustajistoon. Vaalien aikana kuitenkin selvisi hyvin nopeasti se, kuinka yksin olin näiden tavoitteideni kanssa. Jos minun oli vaikea löytää itselleni ystäviä yliopiston sisällä, niin oli niitä myös vaikeaa löytää yliopiston ulkopuolelta. Sain vaaleissa kokonaiset kolme ääntä (joista olin kyllä kaikista kiitollinen). Vaikka olen myöhemmin ymmärtänyt, että vaalitulos oli pitkälti omaa tyhmyyttäni, olen sitä mieltä, että vaalitulos on hyvä esimerkki siitä, minkälaista liikehdintää Tampereen yliopistolla on ollut. Olen edelleen kiitollinen äänestäjilleni ja siitä, että sain heiltä luottamuksen vaaleissa. Vaalimenestyksen myötä päädyin myös ylioppilaskunnan edustajistoryhmän puheenjohtajaksi, jonka takia myös ajauduin yliopiston edustajistoon. Näissäkin vaaleissa sain huomata, että olin edustajiston ainut vasemmistoliittolainen, mutta myös sen, että vaalien aikana en juurikaan löytänyt itselleni ystäviä muista puolueista. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen vasemmistolaisena ihmisenä. Mielestäni olin jo opiskeluaikoina suhteellisen tasapainoinen ihminen. Vaikka pyrin olemaan hyvä opiskelija, en mielestäni ollut kuitenkaan sellainen henkilö, jonka ympärillä muiden opiskelijoiden olisi ollut ahdistavaa olla. Minulla oli kuitenkin aina jokin tietty asia, jonka takia olisin varmasti ajautunut jossain vaiheessa ongelmiin yliopistolla, sillä olin vahvasti aatteellinen ihminen. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli ehkä myös se suurin syy miksi ajauduin ongelmiin yliopistolla. Koska olin poliittisesti sitoutunut tiettyihin asioihin, ajauduin usein tilanteeseen, jossa minulla olisi pitänyt olla vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joihin kenelläkään muulla ei ollut. Mielestäni yliopistossa olisi hyvä olla paljon ihmisiä, jotka ovat poliittisesti sitoutuneita. Vaikka oma ajatusmaailmani on nykyään muuttunut paljon, oli yliopistossa paljon hyviä ihmisiä, jotka ovat varmasti löytäneet itsensä, koska eivät ole sopeutuneet liian hyvin vallitseviin olosuhteisiin. Jos olisin itse ajautunut johonkin tilanteeseen, jossa en olisi kokenut pystyväni puhumaan omaa mielipidettäni, olisin voinut ajautua johonkin toiseen tilanteeseen, josta olisin joutunut kärsimään vielä pitkään. Uskon, että näistä tilanteista kärsivät vieläkin monet opiskelijat, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa, vaikka eivät olisi koskaan olleetkaan poliittisesti aktiivisia. ”Opiskelijallakin on oikeus vaikuttaa yliopiston hallintoon” Ylioppilaskunta, politiikka ja yliopisto – miten nämä kolme asiaa liittyvät toisiinsa? Opiskelijoiden on helppo mieltää, että opiskelijat ja yliopisto ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa, joiden välinen sidos on ohut. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yliopisto ja yliopistolaiset ovat paljon muutakin kuin opiskelijat ja yliopistossa työskenteleviä ja opiskelevia. Opiskelijat ja yliopiston henkilökunta ovat myös osa yliopiston hallintoa, ja jokaisella hallinnon tasolla opiskelijaedustajat ovat hyvin edustettuina. Tässä blogikirjoituksessa kerron opiskelijaedustajana toimimisesta Tampereen yliopistolla, mutta samat säännöt koskevat myös muita yliopiston hallinnon tasoja. Opiskelijaedustajaksi Tampereen yliopistoon valitaan vuosittain vaihtuvat jäsenet, joihin kuuluu niin ylioppilaskunnan hallituksen edustajia kuin halloped-edustajina toimivia tiedekunta- tai tutkinto-ohjelmaedustajia. TREY toimii myös linkkinä Tamyn ja TAMKin välillä, minkä myötä opiskelijaedustajat pääsevät tekemään töitä sekä Tampereen teknillisen yliopiston, että Tampereen ammattikorkeakoulun hallinnon kanssa. Tiedekunta- ja tutkinto-ohjelmaedustajaksi haetaan oman yksikön ainejärjestön kautta, ja haun yhteydessä valitaan yksi edustaja oman yksikön opiskelijoista, joka toimii muiden oman yksikön edustajien äänitorvena yksikön suuntaan. Tämän lisäksi yksikköön valitaan opiskelijoiden joukosta niin kutsuttu ainejärjestötutori, joka auttaa opiskelijoita ja yksikköjä kohtaamaan toisensa ja jonka puoleen voi kääntyä, jos oman yksikön hallinnon suhteen herää kysymyksiä. Tiedekunta- ja tutkinto-ohjelmaedustajien tulee toimia linkkinä yksikköjen sekä yliopiston hallituksen välillä, ja opiskelijaedustajat käyvätkin säännöllisin väliajoin kuulemassa yksikön johdon näkemyksiä siitä, mihin suuntaan yksikön tulisi toimintaansa viedä. Opiskelijaedustajaksi valitaan usein henkilö, joka toimii aktiivisesti ja aktiivisesti opiskelijoiden edunvalvojana niin omassa ainejärjestössä kuin myös tutkinto-ohjelman tai tiedekunnan opiskelijoiden parissa. Aktiivisuus näkyy siinä, että opiskelijaedustajan on hyvä olla hyvin kartalla siitä, mitä opiskelijayhteisössä tapahtuu, ja minkälaisia näkemyksiä eri opiskelijaryhmillä on. Edustajien tulee siis olla kykeneviä kohtaamaan eri ihmisiä ja olla kiinnostuneita opiskelijoiden mielipiteistä. Vaikka opiskelijoiden ja yksikön välillä ei saisi olla raja-aitaa, se helposti muodostuu, kun opiskelijat pääsevät kertomaan näkemyksistään. On mielenkiintoista huomata, että opiskelijat ovat lähteneet kannattamaan puolueita, jotka perinteisesti ovat edustaneet työläisiä. Monet opiskelijoista kannattavat perussuomalaisia. Miksi vasemmistolaiset opiskelijat eivät ole lähteneet mukaan perussuomalaiseen opiskelijaliikkeeseen? Vasemmistossa on havaittavissa kahdenlaista ajattelua koskien suhtautumista perussuomalaisiin. Toisenlaista ajattelua edustava näkemys näkee, että perussuomalaisia on tuettava ja heidät on saatava valtaan, koska tällöin Suomi voisi välttyä tulevaisuudessa Unkarin ja Puolan kaltaisilta kehityskuluilta. Toisenlaista ajattelua edustaa näkemys, jonka mukaan on pyrittävä siihen, että perussuomalaisia ei päästetä hallitukseen. Syynä tähän on perussuomalaisten puolueohjelmaan sisältyvä periaateohjelma, jossa vastustetaan kaikkea sitä, minkä vasemmisto näkee hyvänä ja tavoiteltavana asiana. Esimerkkinä voi mainita mm. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen ja työelämän tasa-arvon lisäämisen. Perussuomalaiset pyrkivät heikentämään ammattiliittoja, rajoittamaan lakko-oikeuksia ja laskemaan työntekijöiden palkkoja. Perussuomalaisissa kannatetaan sosiaaliturvan alasajamista, yksityistämistä ja vallan keskittämistä harvojen käsiin. Perussuomalaisten tavoitteena on Suomen liittäminen sotilasliitto Naton jäseneksi. Perussuomalaisten mielestä Suomen tulee pysytellä erossa kaikesta siitä kansainvälisestä yhteistyöstä, joka voi olla haitallista Suomelle ja Suomen kansalle. Perussuomalaiset ovat olleet tukemassa useissa eri hallituksissa Suomen kansallisomaisuuden yksityistämistä, palveluiden siirtämistä yksityisen sektorin hoidettavaksi ja koulutuksen kaupallistamista. Perussuomalaiset ovat tukeneet hallituksessa ollessaan oikeistolaista talouskuripolitiikkaa. Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointi ja jaksaminen on jatkuvasti ollut esillä myös Vasemmisto-opiskelijoissa. Viime syksynä Vasemmisto-opiskelijoiden edustajistoryhmä teki aloitteen henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointineuvoston perustamiseksi Tampereelle. Aloite käsiteltiin Tampereen yliopiston hallituksessa 13. helmikuuta. Vastauksena aloitteeseen hallitus ilmoitti, että yliopistoon ei perusteta erillistä henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointineuvostoa vaan, että henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvää keskustelua lisätään yliopiston johtoryhmissä. Vastaukseen tyytymätön opiskelijaryhmä päätti jättää yliopistolakia ja yliopiston johtosääntöä kritisoivan kantelun oikeusasiamiehelle. Vasemmisto-opiskelijat on vaatinut myös Tampereen yliopiston johtosääntöön liittyvien epäkohtien korjaamista ja yliopiston ylimmän hallinnon uudistamista. Yliopistoa on hiertänyt Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistämishanke, josta syntyi uusi yliopisto nimellä “Tampereen yliopisto” vuonna 2019. Yliopistouudistuksen yhteydessä Tampereen yliopisto lakkautti vanhan laitosmallinsa ja perusti tilalle yksikköjä, joilla oli yhteinen johtaja. Muutoksen yhteydessä lakkautettiin myös opiskelijoiden mahdollisuus valita vapaasti sivuaineensa. Tampereen yliopisto ei kuitenkaan saanut yhdistymisvaiheessa Opetus- ja kulttuuriministeriön lupaa uudelle johtamismallilleen. Tämä tarkoitti, että johtamismalliin täytyi tehdä muutoksia ja tästä syystä johtosääntöön tehtiin lisäys, jolla opiskelijoiden mahdollisuutta sivuaineopintoihin heikennettiin. Opiskelijoiden mahdollisuus valita sivuaine oli pitkään Tampereen yliopiston opiskelijoiden oikeus. Opiskelijat saivat vapaasti valita pääaineensa ja vapaasti myös sivuaineensa. Yliopisto on tehnyt merkittäviä säästöjä myös poistamalla opiskelijoilta mahdollisuuden suorittaa vapaasti sivuainekokonaisuuksia. Vuonna 2019 yliopisto poisti tämän mahdollisuuden ensimmäisenä yliopistona Suomessa. Myös tämä on heikentänyt opiskelijoiden mahdollisuutta kartuttaa itselleen hyödyllistä osaamispääomaa. Yliopistolla on merkittävä vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan, joten olisi toivottavaa, että yliopisto noudattaisi vasemmistolaisia arvoja, joihin kuuluu tasa-arvo ja solidaarisuus. Tampereella 22.2.2020
[15:01:09] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus oli sitten jo sitä tasoa, että sen piiriin eivät oikein edes päässeet kuin kommarit, stallarit tai taistolaiset, ja myös sellaiset jotka muuten olivat jotain fundisuskovaishörhöjä, joita jostain syystä löytyi yliopiston opettajista ja tutkijoista varsin paljon. Nämä kaksi ryhmää muodostivat siis Tampereen yliopiston koko opiskelija-aineksesta noin 80%.
No sitten myöhemmin se sama 80% tuosta opiskelija-aineksesta toimi siinä Tampereen punamediassa joka suolsi sitä punapropagandaa koko muulle yhteiskunnalle, ja sen myötä saatiin sitten aikaan mm. tämä nykyinen homomyönteisyys, mikä taas on ihan selkeästi näiden Tampereen yliopistossa opiskelleiden kommareitten aikaansaannos. Eli he olivat niitä jotka pyrkivät normalisoimaan homouden, vaikka sitä ei silloin edes tunnettukaan. Ja näitä samoja ihmisiä oli siis myös punamediassa, joka[15:02:37] 178.251.149.21 saapui paikalle [15:03:17] 178.251.149.21 saapui paikalle [15:03:34] 178.251.149.21 saapui paikalle [15:06:01] 178.251.149.21 saapui paikalle [15:15:07] 178.251.149.21 saapui paikalle [15:15:29] <178.251.149.21> !llama Helsingin Yliopiston vasemmistolaisuus [15:15:29] LLAMALLA ON JO TOINEN TOIMEKSIANTO [15:16:00] <178.251.149.21> !llama Kognitiivinen dissonanssi [15:16:00] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi ja moraalipsykologiset vinoumat Aristoteleen mukaan onnellisuus ja oikeudenmukaisuus ovat saman asian kaksi puolta, eikä kumpaakaan niistä ole ilman toista. Vaikka onnellisuuden merkitys onnellisuuden ja hyvän elämän kannalta onkin kiistaton, on siitä onnellisuuden tutkimustieteenä (positiiviset yhteiskuntatieteet, positiivinen taloustiede, positiivinen psykologia) tullut niin ikään yhä tärkeämpi tieteenala viime vuosikymmenten aikana. Vaikka onnellisuus itsessäänkin on varsin vaikea määriteltävä, se ei kuitenkaan ole niin vaikea ja moniulotteinen käsite kuin mitä esimerkiksi oikeudenmukaisuus on (ks. esim. Kahneman 2011, 59–61). Onnellisuustutkimuksen näkökulmasta yksi tärkeimmistä onnellisuutta tuottavista tekijöistä on juuri oikeudenmukaisuus (esim. Edlund 2016, 89). Ja nimenomaan koettu oikeudenmukaisuus. Käsittelen tätä teemaa tässä tekstissä nimenomaan oikeudenmukaisuustutkimuksen näkökulmasta ja jätän siksi vähemmälle tarkastelulle niin positiivisen taloustieteen, positiivisen psykologian kuin positiivisen oikeudenkin, joihin kaikkiin kuuluu olennaisena osana juuri koetun oikeudenmukaisuuden tutkiminen. Nostan sen sijaan esille nimenomaan niitä mekanismeja, jotka mahdollistavat ja mahdollistavatko ne onnellisuuden saavuttamisen – ja millä ehdoilla se on mahdollista. Kysymys on siis siitä, miten voimme tutkia ja mitata onnellisuuden ja hyvän elämän edellytyksiä. Nämä ehdot voivat toki muuttua yhteiskunnan, kulttuurin ja yksilön elämäntilanteen mukana. Tässä tutkimuksessa hyödynnän myös aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta ja erityisesti edellä mainittujen alojen perusoppikirjoja. Näistä ehkä kaikkein hedelmällisin on Eriksonin (1997; 2011), joka määrittelee onnellisuuden muun muassa yksilön subjektiivisena arviointina elämästään tyytyväisyydeksi siihen, mitä hän on saavuttanut elämässä sekä hyvinvoinniksi (well-being), johon kuuluvat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Lisäksi se tarkoittaa positiivisten ja negatiivisten tunnetilojen (esimerkiksi ahdistuneisuus ja suru) puuttumista. Koetun onnellisuuden tutkiminen on toki mahdollista, vaikka ihminen ei olisi tyytyväinen siihen, mitä hänellä on tai mitä hänelle tapahtuu (tai ei tapahdu).
[15:19:08] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus on hieman kuin viherhippipuolueen. Se on ottanut päävihollisekseen kansallismieliset perussuomalaiset. Miksikö? Siksi, että vihervasemmistolaisen liikkeen johtohahmoilla on jokin omituinen ja mystinen päähänpinttymä siitä, että perussuomalaiset ovat fasisteja, rasisteja, homofoobikkoja tai muita vastaavia ihmisvihaajia ja paholaismaisia otuksia. Tällä kaikella ei ole mitään todellisuuspohjaa, sillä persut on poliittisesti konservatiivinen keskusta-oikeistolainen liike. Vihervasemmistolainen media (Yle, Hesari) kuitenkin elää aivan omaa todellisuuttaan, eikä siellä piitata mistään tosiasioista tai siitä, mitä tavallinen kansa asioista ajattelee. Siksi vihervasemmistolla ei ole mitään uskottavuutta. On vaikea ottaa todesta jotain sellaista poliittista liikettä, jolla on tällainen todellisuudentaju. Koska vihervasemmisto elää jossain aivan omassa ja todellisuudesta vieraantuneessa utopiassa, se näkee märkiä päiväunia siitä, että vihervasemmistolaiset nousisivat valtaan. Kun näin ei ole koskaan vielä tapahtunut, vihervasemmistolaisen liikkeen johtohahmoilla on jotain todella pahasti vialla. He kuvittelevat, että utopia muuttuu todeksi sillä, että tarpeeksi kauan hoetaan sen olevan totta. Sen takia vihervasemmisto haluaa pakottaa muut ihmiset elämään omassa utopiassaan, jonka se kuvittelee olevan totta. Tämän takia vihervasemmisto vihaa kansallismielisiä niin suunnattomasti. Persut nimittäin eivät usko utopioihin, ja sen takia heidän kanssaan ei voi neuvotella. Niinpä vihervasemmiston ainoaksi keinoksi jää persuviha. Se on vihervasemmiston vihan ideologia. Tämä vihervasemmiston vihan ideologia on viime aikoina tullut esille persujen ajojahdissa. Tämän takia persut on ollut pakko eristää. Tätä tarkoittaa poliittinen eristäminen. Sitä tarkoittaa persujen jättäminen hallituksen ulkopuolelle. Tämä eristäminen ja eristäminen tapahtuu juurikin näiden "arvomaailmojen" takia. Tätä samaa metodia käytetään Pohjois-Koreassa ja Neuvostoliitossa. Toisinajattelijoiden suut tukitaan keinolla millä hyvänsä. Tätä metodia persut käyttävät hyväkseen, mutta vihervasemmisto ei ymmärrä, että kyse ei ole mistään muusta kuin vihervasemmistolaisen liikkeen omasta heikkouden ja tyhmyyden tunnustamisesta. Tästä syystä vihervasemmistolaiset haluavat tuhota persut, sillä persut edustavat kaikkea sitä mitä vihervasemmisto haluaa tuhota. Vihervasemmistolaisen liikkeen johtohahmot ovat kyvyttömiä ajattelemaan itsenäisesti ja ottamaan vastaan kritiikkiä. Tämän vuoksi he elävät vihervasemmistolaisessa utopiamaailmassa. Sen takia vihervasemmiston "arvopohjat" eivät kestä tosiasioiden kohtaamista, vaan ne johtavat täydelliseen kyvyttömyyteen käsitellä ja analysoida faktoja, jotka eivät vastaa omaa vihervasemmistolaista unelmaa. Tämä on se perimmäinen syy sille miksi vihervasemmisto on kyvytön vastaamaan perussuomalaisten asia-argumentteihin ja kritiikkiin. Juuri tämän kyvyttömyytensä takia vihervasemmisto ei myöskään voi harjoittaa yhteistyötä. Yhteistyön edellytys kun on tosiasioiden hyväksyminen ja faktojen hyväksyminen. On mahdotonta tehdä yhteistyötä sellaisten kanssa, jotka elävät vihervasemmistolaisessa utopiassa. Ei kommentteja: Lähetä kommentti
[15:23:52] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Helsingin Yliopiston oikeistolaisuus Jos ei löydy sopivia kursseja, niin ainahan voit yrittää itse päästä opettamaan aihetta. Ilmoita asiaton viesti – Ehkä se, että tämä on maan pääyliopisto, lisää ”maan” vaikutusta… Ilmoita asiaton viesti
[15:24:23] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus ei tee vasemmistolaisesta ihmisestä hyvää tai huonoa. Kuten ei tee vasemmistolaisuudesta, kokoomuslaisuudesta tai mistään muustakaan aatejärjestelmästä hyvää tai huonoa. Kysymys on aina yksilöistä. Avauksen kysymys on täysin lapsellinen ja typerä, vaikka olen siitä aiemminkin huomauttanut. Juha Hämäläinen 27.6.2018 21:36 Vastaus kommenttiin #95 #95. Kyse ei ollut aatejärjestelmästä vaan yliopistosta ja sen henkilökunnasta. Jos et kykene erottamaan yksilöä järjestelmästä niin keskustelu on turhaa. Akateeminen maailma ja politiikka on hyvä erottaa, jos haluaa olla objektiivinen. Politiikassa puolueet edustavat itseään eikä sitä muuta mitkään virat. Jos yliopisto toimii väärin ei siitä voi syyttää aatemaailmaa vaan henkilöä itseään. Jyrki Tikkakoski 28.6.2018 00:52 Vastaus kommenttiin #96 No nyt meni aika metsään. Kuten totesin, että kun nyt niin innokkaasti julistat tätä Tampereen Yliopisto / punavihreää mantraasi. Ja miten voi olla mahdollista että se, mikä oli vasemmistolaisuutta ennen on tänään muuttunut vihreydeksi ja päinvastoin. Onko aika vaihtanut paikkaa? Kuten tiedät että vihervassu politiikka ei ole muuta kuin yhtä aatetta ja se aate ei ole kovin kaukana tästä kommunismista. Toki sinun kannalta se on hienoa jos Tampereen yliopisto on sinun aatemaailman mukaan. Mutta ei se tee siitä vielä tiedettä tai uskottavaa. Koska se on yhtä ja samaa. Kuin oli kommunistinen Kiina ja Neuvostoliitto aikoinaan. Itse olen opiskellut Tampereen Teknillisessä Yliopistossa (TAMK) ja siellä ainakin opetus perustui faktoihin eikä propagandaan. Tai siis faktoihin perustuen saatiin propagandasta totuutta. En toki ole varma että näin ei ole vielä Yliopistolla. Joten pyydän että ei yleistettäisi asioita koska se antaa aina väärän kuvan asioista. Jyrki Tikkakoski 28.6.2018 00:17 Vastaus kommenttiin #95 No nythän se syykin löytyi sille, että miksi Tampere ei pärjää pisa tutkimuksessa, koska opettajat ja oppilaat eivät ole kyvykkäitä. Nyt en ole enää yhtään hämmästynyt Tampereen pärjäämättömyydestä. petteri ritala 27.6.2018 10:19 Joo ei siellä varmaan saa olla eri mieltä, eikä sanoa mitä haluaa :) Eikös se niin ole, että joka haluaa olla aina eri mieltä, on aina oikeassa? Ville Ylitalo 27.6.2018 10:34 Kaipa sinne yksi änkyrä mahtuu joukkoon. Erkki Latvala 27.6.2018 12:24 Eli jos olet erimieltä jostain asiasta olet väärässä ja sen takia et sovi porukkaan? Hyvin on asiat Tampereella. Eikös Tampereella ole myös se sukupuolineutraali koulu. Jorma Myyryläinen 27.6.2018 14:37 Vastaus kommenttiin #13 Tuon Ritalan mainitseman lisäksi siellä on myös lysenkolaisuus vielä kunniassaan, kuten muissakin tiedekunnissa: Pekka Iiskonmaki 27.6.2018 10:27 Jos saa arvata, niin vasemmistolaisten tutkijoiden tutkimuksen mukaan köyhyys ja syrjäytyneisyys johtuvat liian pitkistä ruoka-ajoista. petteri ritala 27.6.2018 10:40 Sitä odotellessa. :) Pekka Iiskonmaki 27.6.2018 11:29 Köyhyys johtuu liiasta ruuasta ja Suomessa liian pitkistä työajoista. Suomalaiset syövät ja tekevät työtä yötäpäivää. Matti Jussi Korhonen 27.6.2018 10:51 Niin... kyllähän yliopistolla ja yliopistolaisissa on sekä vasemmistoon että oikeistoon kallellaan olevia. Niin, onhan Tampereen yliopisto osa yliopistoa, eikä mitään erillisyksikkö tai yritys (?). Kyllä yliopistot ja siellä opiskeleminen (siis opiskelu eikä pelkkä tenttiminen) on antanut meille "vasemmistolaisille" enemmän eväitä ajatteluun - ei sen puoleen. - Mutta eipä yliopisto ole ainoa, jossa saa opetusta ajatteluun, sillä sitähän voi saada myös itse elämää elämällä. Mutta jos ajattelee elämää vain opiskelun tai tentin näkökulmasta, ei välttämättä löydä itselleen sopivaa "polkua". Toki yliopiston voi ottaa "vain" ponnahduslautana ja oppia kaiken muualta. Pekka Iiskonmaki 27.6.2018 11:33 Jos Suomi olisi edelleen suljettu valtio ja se eläisi luontaistaloudessa. Vasemmistolainen voisi tehdä 8 - 12 tuntia työtä, että perhe pärjäisi. Jorma Myyryläinen 27.6.2018 14:36 Niin, kun katsotaan yhteiskuntaa ja sen toimijoita, voi hyvin usein todeta: "Tässäkö kaikki", kun se on niin vähän. On siis perusteltua olla vasemmistolainen. Kun katsoo vaikka sitä mikä on politiikan sisältönä ollut viimeiset kaksi ja puoli hallituskautta, on vasemmiston todellakin syytä olla vasemmistolaisia. Kokoomuksen ja sen apupuolueiden oikeistolaisuus on ollut niin puistattavan karmeaa. Sen lisäksi, että se on ajanut itsensä ja samalla kannattajansa kiville. Petri Perta - 12.5.2018 Tässä on esimerkki siitä, miksi Suomen olisi parempi pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana: Suomalaiset ovat unohtaneet, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2014, maamme joutui kohtaamaan kaksi uutta uhkaa, joita emme aikaisemmin olleet kohdanneet, toteaa kirjoittaja. Ensimmäinen oli laajamittainen pakolaisaalto... Suomalaisten pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää, ettei Natoon voi hakea ja sitten miettiä uudestaan jos ja kun kutsu jäseneksi käy. Ja kuten ylläkin joku hyvin asian totesi: "Venäjän...
[18:26:51] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus
On ollut aika hämmentävää seurata yliopistoväen ja muiden vasemmistolaisesti suuntautuvien keskustelua ja asennoitumista Jussi Halla-Ahon tapaukseen.
Tampereen Yliopiston proffa Vesa Puuronen ja Tampereen Ylioppilaslehti Aviisin päätoimittaja Aino Heikkonen kirjoittavat Halla-ahon saamasta jumalanpilkkatuomiosta pääkirjoituksissaan aivan kuin ne olisivat täysin oikeudenmukaisia. Heidän mukaansa tuomion takana on “oikeiston poliittinen valta-asema Suomessa”, “äärioikeistolainen ulkomaalaisvastaisuus” ja “ajojahdin ilmapiiri”.
On jotenkin hyvin pelottavaa huomata, kuinka monet vasemmistolaisesti suuntautuneet näkevät tapauksen “oikeudenmukaisuutena”, aivan kuin Suomessa ei olisi enää sananvapautta, joka kuuluu erottamattomasti myös länsimaiseen demokratiaan. Myös Aamulehden toimittaja Matti Pitko kirjoitti pääkirjoituksessaan tapauksesta näin:
Halla-Ahon tuomio ei siis hänen omasta mielestään ole rangaistus “rikoksista” vaan “oikeuden päätös”.
Kuitenkin Puurosen, Heikkosen ja Pitkon teksteistä voi rivien välistä lukea, että Halla-ahon mielipiteet ja niiden sanominen on “väärin”, ja he näkevät niiden esittämisen “ajojahtina”, aivan kuin heillä ei itsellään olisi oikeutta kritisoida islamia ilman, että “saa rasistin maineen” tai “saa islamofobisen maineen”.
He siis näkevät asian niin, että vain vasemmistolaisten itsensä harjoittama “kritisointi” on oikeaa “kritiikkiä”, mutta oikeistolaisen on esitettävä kritiikki “oikealla tavalla”. Tällä he osoittavat suoraan olevansa vasemmistolaisia fasisteja. Fasistien mielestä “toisinajattelijoita” tulee “palkita” “kunnioituksella”, “palkinnolla” tai “oikeuden päätöksellä” siitä hyvästä, että nämä “ajattelevat väärällä tavalla”.
He myös sanovat Halla-ahon olevan “vaarallinen äärioikeistolainen”, mutta eivät tajua että heidän itsensä harjoittama “kritiikki” Halla-ahoa kohtaan on samanlaista äärioikeistolaisuutta.
Tampereen Yliopistolla on ilmeisesti ollut stalinistisen ongelmajätteen puhdistusoperaatio. On toki ihan mahdollista, että kyseessä ovat vain yksittäiset äärivasemmistolaiset hörhöt. En kuitenkaan usko tätä. Vasemmistolaisia “intellektuelleja” vaivaa sama kuin heidän esikuviaankin, Leniniä ja Stalinia. He eivät voi tunnustaa sitä tosiasiaa, että sosialismi ei toimi, että se ei toimi, se ei toimi.
Se ei toimi siksi, koska ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä paskiaisia ja tykkäävät siitä että itsellä on hyvin. Jos jollain on paremmin, tämä toinen saa kateuden pistoksen. Kateus taas aiheuttaa katkeruutta.
Näin ollen, sosialistisessa järjestelmässä on oltava kontrollijärjestelmä. Jos sosialistit kuvittelevat, että kaikki ihmiset ovat hyviä ja että kukaan ei ole kateellinen tai katkera, että kaikki haluavat jakaa tasan, että kaikki rakastavat lähimmäistä kuin itseään, niin silloin sosialistit ovat aivan samanlaisia kuin ihmiset joita he syyttävät “rasisteiksi” tai “äärioikeistolaisiksi. Hekään eivät voi sietää sitä, että jollakin toisella on paremmin. Niinpä heidän täytyy rakentaa systeemi, jossa kateus ja katkeruus minimoidaan, jotta kaikki voivat jakaa tasan ja rakastaa lähimmäistä.
Se vain on täysin mahdotonta.
Ainoa keino tähän on ihmisten täydellinen kontrollointi.
Tätä on vasemmistolainen “anarkismi”. Anarkismissa kontrolli ja valvonta on 100%:n tiukkaa, ja vasemmistolaiset uskovat olevansa niin moraalisia ihmisiä että he kuvittelevat, että kaikkien tulee totella heitä ja alistua 100%:n kontrolliin ja 100%:n valvontaan ja 100%:n kyttäilyyn. Näin ollen he ovat totalitarismin kannalla. Ja juuri tällainen oli Neuvostoliitto, joka oli äärivasemmalla (lue: stalinistinen) mutta aivan yhtä lailla ultrafasistinen ja kontrolloiva kuin mitä olivat myös Saksa, Italia ja Japani.
On myös muistettava, että Frankfurtin koulukuntaan kuuluivat Herbert Marcuse, Theodor Adorno ja Max Horkheimer. Ja mikä on tämän porukan ideologia? Se oli tietystikin “marxilaisuus” -[18:33:18] 85.76.35.158 saapui paikalle kommunismi eli stalinismi. Jos jokin ideologia on kommunistinen ja totalitaristinen, se ei muutu hyväksi ja oikeaksi vain siksi[18:33:30] 85.76.35.158: CONNECTION_ABORTED 12 s että sillä on yksi ainoa oikea profeetta.
Ei pidä erehtyä luulemaan, että vasemmistolaisuus ja humanismi ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Jos humanismi määritellään vaikkapa niin, että humanismia ovat kaikki ne ajatukset, joilla on jotakin arvoa ja joita voidaan perustella loogisesti ja jotka ovat moraalisesti oikeita, silloin jokainen vasemmistolainen ja jokainen marxisti on väistämättä myös humanisti. Tämä pätee tietysti myös feministeihin. Ei ole olemassa sellaista humanistia, joka kannattaisi miesten teloittamista, naisten fasistisia kaasukammioita tai muuta fasistis-rasistista sontaa. Mutta jos on olemassa yksikin vasemmistolaisittain suuntautunut humanisti, joka kannattaa noita edellämainittuja, silloin hän ei ole humanisti. Ja kun vasemmistolaisuus ja humanismi ovat toisensa poissulkevia aatteita, jokainen vasemmistolainen ja jokainen humanisti ei voi samanaikaisesti olla humanisti. Tästä on olemassa ainoastaan yksi poikkeus. Sellainen henkilö, joka ei ole humanisti, voi olla humanismia kannattava vasemmistolainen. Jos esimerkiksi Stalin oli humanisti, silloin jokainen Stalinia vastustava vasemmistolaisittain suuntautunut humanisti on humanismia kannattava stalinisti. Tai jos Saddam Hussein on humanisti, silloin jokainen hänen vastustajansa humanismia kannattava Husseinisti. Jos siis maailmassa on ollut olemassa yksi humanismia kannattava vasemmistolainen ja hänen vastustajistaan yksi on ollut humanismia kannattava Husseinisti, silloin maailmassa on ollut yksi humanisti, joka on puolustanut humanismia ja toinen, joka on ollut humanismin puolustaja. Tällöin humanismi ei ole koskaan hävinnyt, sillä jos olisi niin, että kaikki humanistit häviäisivät, silloin häviäisi koko maailma ja sen jälkeen kaikki muutkin häviäisivät.
2) Tämä toinen ryhmä, johon sinä ilmeisesti kuulut, on siis sellainen ryhmä, johon minä en kuulu. Ja tähän ryhmään kuuluvien vasemmistolaisuus ja vasemmistolaisuus yleensäkin on aina ollut minulle erittäin vaikeasti ymmärrettävää.
3) Niin kuin tiedät, jos sinä kuulut vasemmistolaisuuteen tai sen sellaiseen ryhmään, sinä olet sitä mieltä, että tämä on vasemmistolainen ja sen sellainen ryhmä. Jos sinä siis et ole samaa mieltä minun kanssani siitä, että minä kuulun vasemmistolaisuuteen, niin sinä et kuulu minun ryhmääni. Jos sinä et kuulu minun ryhmääni, sinun ei pitäisi olla lainkaan huolissasi tästä asiasta. Minä voin jatkaa ihan kaikessa rauhassa niin kuin olen ennenkin jatkanut.
4) Koska et siis kuulu ryhmääni, et tietenkään ole lukenut tätä kyseistä juttua. Olet siis siinä mielessä samassa ryhmässä kuin muutkin tähän ryhmään kuulumattomat, ettet lue sitä.
5) Sinun kannattaisi siis lopettaa huolestuminen tästä asiasta ja siirtyä keskustelemaan minun kanssani vaikkapa jostain muista aiheista, esimerkiksi sellaisista aiheista kuin maahanmuutto, ilmastonmuutos, monikulttuurisuus ja mitä kaikkea niitä nyt olikaan.
[19:39:49] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus, tai sanotaanko suoraan stalinismi oli ongelma jo 1970-luvulla. Muistan vielä kuinka meitäkin valistettiin luennoiden marxismi-leninismistä. Niin ikään yliopistolla vaikuttanut dogmaattinen ja autoritäärinen taistolaiskommunismi oli ongelmallinen. Tosin taistolaisia ei juuri koskaan päässyt syyttämään suoranaisista valheista, propagandasta ja disinformaation levittämisestä, vaikka toki taistolaisliike niin teki. Mitä taistolaiskommunistit sitten tekivät? Ensinnäkin he masinoivat erilaisia massaluentoja ja keskusteluja. Lisäksi taistolaiset kirjoittelivat erilaisia julkilausumia. Taistolaisopiskelijat olivat yleensä niin sanottuja kympin tyttöjä. He halusivat näyttää kauniilta. He halusivat näyttää hyvältä. Ja ennen kaikkea he halusivat miellyttää. Niinpä he opiskelivat hyvin ahkerasti. Mutta itse asiassa he opiskelivat vain sitä kuinka miellyttää opettajaansa. Kun taistolaiskommunisti sitten kehui oppilasta ja julisti tälle ystävyyttä, niin kympin oppilas kiitti ja hymyili. Mutta sydämessään hän mietti: ”Voi vittu kun mun piti tehdä noin paljon työtä miellyttääkseni tuollaista mulkkua!” Ja opettaja tietenkin nautti kun hänen opetustaan kehuttiin. Se oli tietenkin kaiken tarkoitus. Olihan kyseessä hyvä kommunisti. Niinpä Tampereen yliopistossa taistolaiset oppivat nopeasti. Ja heistä tulikin hyviä opettajia ja luennoitsijoita. Heitä ei kiinnostanut pätkääkään opiskelijoiden mielipiteet, ajatukset, arvot eikä ylipäätään heidän inhimillinen kehityksensä. Heille tärkeintä oli oma ”edistyksellisyys”. Tampereen yliopistolla ei vielä 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuoliskolla ollut minkäänlaisia vaatimuksia opiskelijoille siitä, mitä mieltä he saivat asioista olla. Itse asiassa oli vain yksi mielipide: neuvostomielinen edistyksellisyys. Niinpä myös toimittajat, taiteilijat, näyttelijät, kirjailijat ja kaikenlaiset kulttuuripersoonat halusivat opiskelijoiksi. Yliopistolla alkoi olla väkeä jo kaikista puolueista ja kaikista yhteiskuntaluokista. Mutta taistolaiskommunisteja siellä oli enemmän kuin missään muualla. Heidän mielestään Neuvostoliiton malli oli maailman edistyksellisintä, mitä maapallolta löytyy. He uskoivat myös että se toimii kuin kello, eli aina samalla tavalla. Yliopistolla opin, että kaikki oli Neuvostoliiton vika. Heidän mielestään neuvostoyhteiskunta toimi täydellisesti. Sitä ei saanut kritisoida. Siitä ei saanut valehdella, tai levittää disinformaatiota. Koska me kaikki opiskelijat opimme ajattelemaan samalla tavalla, niin silloin yliopisto muuttui vähitellen pelkäksi keskinäisen kehun kerhoksi. Itse asiassa siitä tuli Neuvostoliiton propagandakoneisto, jolla ei enää ollut mitään tekemistä totuuden kanssa. Ja kaikkein parasta oli että myös Tampereen Yliopisto alkoi tuottaa propagandaa. Miten taistolaiskommunismi sitten kukistettiin? Koska taistolaiset olivat pääasiassa tyttöjä, niin se vaati meiltä miespuolisilta opiskelijoilta jatkuvaa taistelua taistolaiskommunismia vastaan. Koska olimme kympin poikia ja tyttöjä, niin taistolaiset olivat meille aina yhtä helppoja. Heitä piti vain muistuttaa tosiasioista. Niinpä meidän ei tarvinnut edes keksiä mitään, vaan toistaa vain jo olemassa olevia totuuksia. Niin yksinkertaista se oli. Tämä johti siihen, että meistä kaikista opiskelijoista tuli jossain määrin vasemmistolaisia. Koska taistolaisia oli Tampereen Yliopistossa enemmän kuin missään muualla, niin enemmistö oli kuitenkin taistolaisia. Enemmistö teki mitä enemmistö tekee, ja siihen aikaan se tarkoitti että taistolaisten näkemykset voittivat aina. Sitten tuli vuosi 1986. Olin juuri aloittanut toisen lukuvuoteni Tampereen Yliopiston sosiologian opiskelijana ja sosiologian opiskelijain ainejärjestön SoPUn puheenjohtajana. Sain heti tehtäväkseni SoPUn oman kannanoton kirjoittamisen Tampereen yliopiston Sosiologian Laitoksen linjasta. Koska laitos oli varsin vasemmistolaisen professori Erkki Lähteen johtama, niin oli selvää ettei SoPu voinut laitoksen linjaa hyväksyä. Koska Tampereen yliopisto oli hyvin vasemmistolainen yliopisto ja SoPu poliittisesti suuntautunut ainejärjestö, niin katsoin parhaaksi kääntyä taistolaisen opiskelijakaverini puoleen. SoPu julkaisi kannanoton ja Taisto Sinisalolla oli jo ennestään hyvä suhde yliopiston tiedotusopin laitokseen. Sinisalon Taisto tuli tapaamaan minua Tampereen Yliopiston alakuppilaan, koska olin jo silloin hyvä keskustelija. Keskustelimme varsin pitkään SoPUn ja laitoksen välisistä ristiriidoista. Taisto kuunteli mitä sanottavaa minulla oli ja totesi sitten: ”Kuule Pekka, vaikka sinä olet marxilais-leniniläinen, niin ei se tarkoita sitä etteikö marxilais-leniniläistäkin näkökulmaa voitaisi käsitellä sosiologisesti.” Ja minä tietysti myönsin. Sitten Taisto meni, mutta minulla alkoi päässä surrata. Tajusin yhtäkkiä, että vaikka minun ja minun ystävieni näkemykset eivät ole oikeistolaisia, niin me saatamme kuitenkin olla oikealla puolella. Minä, Taisto ja meidän kaverit. Ei sen kummallisempaa. Mutta siinä oli. Siinä oli meidän ”vallankumouksemme” ja meidän ”me”, eikä muita. Ymmärsin myös sen, että en tule koskaan saamaan akateemista koulutustani vastaavaa työtä, sillä yliopiston käytävillä kulkiessani minulle tuli jatkuvasti sellainen tunne, että olen ”väärällä” puolella, sillä suurin osa opiskelijoista kulki käytävillä ja oli käytävillä vain siitä syystä, että heistä tulisi joskus opettajia. Näin jälkikäteen ajateltuna minä olin koko ajan ihan väärässä. Se oli hienoa aikaa. Vielä kun sen voisi elää uudestaan. Voi voi. Tuli oikein kyynel silmään kun muistelin niitä ihania aikoja kun minä ja toverini yhdessä Taisto Sinisalon, Jouko Kajanojan ja Kalevi Kivistön kanssa pidimme Tampereen yliopistoa tiukasti omassa komennossamme. Voi voi sentään sitä ihanuutta kun kaikki vasemmistolaiset opiskelivat Tampereen Yliopistossa ja kaikki opettajatkin olivat samaa joukkoa. Voi sitä auvoista onnen ja ihanuuden aikaa, joka nyt on takanapäin, mutta jonka saamme taas kohta uudestaan, kun me saamme valtaa ja voimaa. Voi tätä onnen aikaa ja autuutta. Vai oliko se niin? Olivatko opettajat sittenkin oikeistolaisia, sillä minulla on se mielikuva, että muutama opettaja oli joskus oikeistolainen. Ei se silloin niin haitannut, koska me olimme kaikki kommunisteja. Voi niitä ihania aikoja, voi voi.
[21:15:32] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus näkyy esim. heidän historiassaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tampereen_yliopist ... sen_yliopisto Tampereen Yliopisto on punaisempi kuin Suomen Kommunistinen puolue. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tampereen_yliopisto http://tampereenylioppilaslehti.fi/ Mitä taas tulee siihen että yliopiston hallitus on asettanut yliopistolle uudet päämäärät: "Tavoitteena on nostaa Tampereen yliopisto maailman johtavien monialaisten yliopistojen joukkoon ja saavuttaa 200 kansainvälisen yliopiston raja vuoteen 2020 mennessä." Se mitä yliopistoväki on mieltä on varmasti oma asiansa. Ja vielä tiedoksi että yliopistouudistuksen myötä, vaikka ei heti niin jatkossa yliopistojen ei ole enää mikään pakko kuulua "Tampereelle", eli valtionrahoitusta on jatkossa mahdollista saada muualtakin kuin tampereen alueelta.
[21:16:55] Prompt: Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus Tampereen Yliopiston vasemmistolaisuus näkyy vain opiskelijoiden keskuudessa.
Akatemialaisista on aika vaikea puhua. Harva opiskelija kuuluu edes vasemmistolaisiin puolueisiin ja niistäkin joilla on poliittista kantaa, valtaosa on ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostusta ryhtyä politikoimaan opiskelijajärjestöjen ulkopuolella.
TYYssä sen sijaan poliittinen värittyneisyys on aivan selvää. Ylioppilaskunta on täynnä poliitikkoja, jotka pyrkivät politiikkaan ja jotka myös aktiivisesti politikoivat. Tämä ei tietenkään rajoitu mihinkään yhteen puolueeseen tai yhteen ainoaan ryhmittymään. Puoluekantojaan kertomattomien opiskelijoiden keskuudessakin on selvä enemmistö poliittiselta väriltään vihreitä tai kokoomuslaisia.
Mitä tuohon viimeiseen pointtiin tulee, niin toki yliopiston hallintoelinten ja ainejärjestöjen kokousten pöytäkirjat ovat avoimia kenelle tahansa niitä haluavalle, jos ei nyt aivan laitosneuvostotasolla asti niin viimeistään laitosjohtoryhmätasolla, ellei jossain pienemmässä putiikissa, niin että jokainen voi niitä käydä lukemassa. Toki TYYn eri elinten, erityisesti edustajiston, pöytäkirjat ovat yleensä suljettuja, ellei niihin sisälly mitään sellaista mikä aiheuttaisi haittaa ylioppilaskunnan jäsenille tai edustajistolle. Ylioppilaskunta kuitenkin hoitaa opiskelijoiden asioita, ei omiaan.
Kiitos. Hyvä kirjoitus. Itse opiskelen humanistisia aineita yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ja allekirjoitan monta noista kohdista.
Kuitenkin on pakko mainita, että kyllä ne humanistiopiskelijatkin ovat hyvin politisoituneita, vaikka heidän poliittinen värityksensä eroaakin yhteiskuntatieteilijöiden vastaavasta. Humanistisessa ainejärjestössä Humanitas esimerkiksi on hyvin vihreä ja sillä on käsittääkseni melko tiiviit välit vasemmistoliittoon.
En silti pidä tätä pahana, koska opiskelijajärjestöt ajavat opiskelijoiden asioita eikä niiden ole tarkoituskaan olla täysin puoluepolitiikasta vapaita.