[12:53:13] Prompt: Toimittajien ideologia Toimittajien ideologia vaikuttaa tietysti siihen, mitä he pitävät olennaisena tietona ja mihin he perustavat näkemyksensä. Toimittaja Ilkka Malmberg kertoo vuoden viimeisessä Kuukausiliitteessä omista kouluaikaisista kokemuksistaan: ”Keväällä 1967 päätin lopettaa keskikoulun. Luokastamme kukaan ei jäänyt jatkamaan sitä. Se tuntui häpeältä, kun luokkamme priimus lähti kauppakouluun. Minä olin pudonnut hänen rinnaltaan, mutta myös hänen seurapiiristään, josta en enää löytänyt samanhenkisyyttä.” Malmberg siirtyi lukioon. Luokalta jatkoi kahdeksan. Heistä neljä ryhtyi opiskelemaan yliopistossa, heistä kolmesta tuli lopulta professori. ”Muut olivat ryhtyneet kunnon ammatteihin.” Ilkka Malmberg jatkaa: ”Vuonna 2015 kävin Helsingin Normaalilyseon 125-vuotisjuhlassa. Siellä kerrottiin, että se vuosikurssi, jolla olin, oli koulun historian huonoimpia. Silloin tajusin, etten ollut ainoa. Meitä oli neljä, jotka emme päätyneet yliopistoon vaan teimme uran aivan muualla. Se oli musertava kokemus, mutta toisaalta lohdullinen. En ollutkaan epänormaali, olin osa jotakin.” Tämä ei ollut aivan sitä mitä itse haluan, mutta en myöskään väitä vastaan. Juuri tällä tavalla monet toimivat. Jotkut onnistuvat pääsemään hyviin hommiin, toiset joutuvat huonoille ja katkeroituvat. Useimmat putoavat välimaastoon. Eivät löydä omaa paikkaansa ja saattavat päätyä syrjäytyneiksi, jotka kokevat ettei heidän elämässään ole mitään järkeä. Nämä ihmiset muodostavat yhden yhteiskuntamme suurimmista uhista. En tunne yhtäkään ihmistä, joka ei olisi kokenut elämänsä varrella jotain vaikeaa. Olen itse menettänyt yhden perheenjäsenen liikenneonnettomuudessa, minulla on ollut hyvin vaikeaa kotona ja koulussa, olen saanut potkut työpaikasta ja minut on irtisanottu eräästä koulutusohjelmasta. Olen kohdannut lukuisia haasteita, joiden takia olen miettinyt että ei helvetti, en pääse tämän yli. Se on luonnollista. Vaikeudet ovat osa elämää. Olen myös selviytynyt useimmista ongelmistani. Olen opetellut tulemaan toimeen itseni kanssa. Olen saanut apua. Ja kun kohtaan vastoinkäymisiä, osaan olla antamatta niiden musertaa itseäni. Ymmärrän myös, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään, eikä niistä voi syyttää itseään tai muita. Vaikeaa kokevalle ihmiselle tämä voi kuulostaa siltä, että hänellä on vääränlainen asenne. Se, joka väittää ettei vaikeudet muserra häntä, valehtelee. Tai hän ei ole kokenut riittävän rankkaa asiaa, joka olisi todella saanut hänet ajattelemaan. ”Vastoinkäymisten on tapana opettaa ja kasvattaa, ne voivat tehdä jopa viisaammaksi ja vahvemmaksi”, kertoo toimittaja Maaret Kallio Kodin Kuvalehdessä. Hän jatkaa: ”Elämässä tapahtuu kuitenkin väistämättä joskus myös sellaisia asioita, joille ei mahda yhtään mitään. Niitä vastaan voi kyllä taistella, mutta aina niistä ei selviä. Se on elämän karuja realiteetteja. Silloin voi tuntea surua, vihaa tai pettymystä, jopa katkeruutta, mutta niistä ei pitäisi päästää kiinni elämäntarinaan.” Vaikeudet voivat vahvistaa ihmistä ja niistä selviytyminen on merkki ihmisen vahvuudesta, mutta kuten sanoin, kaikki eivät selviydy. Minun mielestäni on huolestuttavaa, jos ihminen ei näe omia heikkouksiaan tai puutteitaan ja elää koko elämänsä illuusiossa. Esimerkiksi silloin kun ihminen pyrkii tietoisesti tukahduttamaan omat mielipiteensä, arvonsa, tapansa ja tarpeensa. Mitä haittaa voi olla omien heikkouksien tunnistamisesta ja tunnustamisesta? Voiko niitä tunnustaa liikaa? Mielestäni omia puutteitaan ja heikkouksiaan ei pidä tukahduttaa. Omia puutteitaan ja heikkouksiaan kannattaa pitää silmällä. Niiden ei pidä antaa määrittää kaikkea, eikä niille pidä antaa liikaa tilaa. Sen takia pidän erittäin huolestuttavana kehitystä, jossa yhteiskunnan, median ja erilaisten ihmisten kustannuksella pilailevien nettihumoristien taholta nostetaan koko ajan esiin sitä kuinka erilaisia ihmisiä Suomessa syrjitään. Tämä on saanut jo aikaan vastareaktion. Ihmisten erilaisuus koetaan uhaksi. ”Ihmisten erilaisuuden pelko ja inho on yhä selvemmin näkyvä ilmiö”, kirjoitti tutkija Leena Malkki Helsingin Sanomien artikkelissa viime lokakuussa. Se että eri ihmiset eivät tule toimeen keskenään on ongelma ja uhka. Sen sijaan se ei ole uhka että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja arvoja.
[17:54:49] Prompt: Toimittajien ideologia Toimittajien ideologia, toimittajien koulutus, toimittajien puoluetausta ja toimittajien omat mielipiteet ja uskomukset tulevat esiin aina kun he puhuvat ja kirjoittavat jostakin aiheesta. Toimittajan omat mielipiteet eivät kuitenkaan koskaan saisi näkyä heidän työssään siten että heidän omat mielipiteensä tulevat lukijoiden tai katsojien mielipiteiksi. Silloin kyse ei ole enää journalistisesta tiedonvälityksestä. Silloin on kyse propagandasta. Toimittajat itse käyttävät sanaa usein hyvin huolimattomasti ja ylimielisesti ja tarkoittavat sillä vain vastapuolen propagandaa mutta eivät koskaan omaansa. Kun esimerkiksi perussuomalaiset poliitikot arvostelevat toimittajien omaa asennetta ja propagandaa niin silloin on kyse aina perussuomalaisten omasta propagandasta. Kun toimittajat puhuvat esimerkiksi Donald Trumpin tai Jussi Halla-ahon propagandasta he eivät puhu heidän omista mielipiteistään vaan heidän vastustajiensa propagandasta. Toimittaja ei kuitenkaan koskaan kritisoi itseään, omaa puoluettaan eikä oman aatteensa mielipiteitä koska toimittajat ovat aatteellisesti sokeita eikä heillä ole omaa aatetta eivätkä he halua muuttaa mielipiteitään. Kun toimittaja on ideologisesti täysin sokea niin se tekee toimittajasta kykenemättömän arvioimaan mitään ideologiaa objektiivisesti ja siksi toimittaja pystyy yleensä näkemään vain ideologioiden huonot puolet, ei niiden hyviä puolia ja toimittajat yleensä myös arvostelevat omien aatteidensa mielipiteitä kaikkein ankarimmin. Siksi toimittajan mielestä oman aatteen propagandassa on kaikkein ankarin arvostelu. Kaikki ne, joiden aatteista löytyy toimittajan mielestä jotakin arvosteltavaa ovat toimittajan silmissä täysin pahoja ja vaarallisia ihmisiä vaikka toimittajien omissa aatteissa on täsmälleen samoja asioita mutta niitä toimittaja ei kritisoi. On vain toimittajan oman ideologian kannalta vääriä aatteita, joita on syytä haukkua. Mutta silloin kun toimittaja arvostelee ideologisia aatteitaan, niiden aatteellisuutta tai aatteisiin uskojien arvostelemisen oikeutusta niin hän ei koskaan voi tehdä sitä puolueettomasti. Jos toimittaja esimerkiksi arvostelee Jussi Halla-ahon mielipidettä että islamin uskoa tunnustavilla maahanmuuttajilla pitäisi olla vain islamin uskon mukainen oikeus saada apua viranomaisilta niin se ei tarkoita sitä että hän suhtautuisi Jussi Halla-ahoon vihamielisesti tai vastustaisi islamia vaan että hänen oma ideologiansa ei hyväksy islaminuskon aatteellista kritiikkiä. Samalla tavalla se, että toimittaja arvostelee Donald Trumpin toimintaa on ideologista propagandaa koska toimittajan ideologia on eri kuin Donald Trumpin ideologia. Sama pätee myös muihin poliitikoihin ja toimittajiin, jotka kritisoivat Donald Trumpia tai Jussi Halla-ahoa. Toimittaja voi tehdä sitä koska hän haluaa että muut toimittajat kritisoisivat Trumppia tai Halla-ahoa, mutta hän ei voi tehdä sitä puolueettomuuden vuoksi. Tämä sama asia koskee toimittajien ideologisuutta aina. Aina. Sen vuoksi heidän olisi hyvä miettiä pari kertaa ennen kuin kirjoittavat yhtään mitään tai sitten he eivät saisi kirjoittaa yhtään mitään. Vain he, joilla ei ole yhtään mitään aatteita pystyvät olemaan objektiivisia, ja siihen toimittajakuntaan kuuluu ehkä muutama ihminen. On todella omituista että toimittaja saa ihan rauhassa puhua omasta ideologiastaan tai ideologioistaan ilman että siitä voi mitenkään huomauttaa mutta jos toimittaja kritisoi toisen toimittajan ideologista tekstiä niin se on muka "vihapuhetta". Se on kuin antaisi luvan käyttää väkivaltaa koska kritisoi väkivallalla kritisoimista. Se ei kuitenkaan tarkoita että Trump olisi täydellinen. Jos Trumpilla ei olisi minkäänlaista ideologiaa, niin hän voisi olla täysi ääliö, jolla ei olisi minkäänlaisia ajatuksia päässään. Siksi on hyvä että hänellä on edes joitakin ajatuksia päässään vaikka hänen ajatuksensa olisivat kuinka typeriä tai hänen toimintansa olisi kuinka ääliömäistä. Vaikka hän ei olisi mitään muuta kuin ääliömäinen ääliö. On hyvä että maailmassa on edes joitakin ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan idioottimaisella tavalla, jos sillä pystyy aikaansaamaan idioottimaista ääliötoimintaa. Olen kuullut sellaisen teorian että Donald Trumpin toiminta olisi niin ääliömäistä ettei se enää toimisi. Donald Trumpin pitäisi vain jotenkin muuttua, mutta kun se on jo muuttunut. Sitä on mahdotonta saada muutetuksi enää. Tästä voi kuitenkin päätellä ettei se ole mikään hyvä asia. Sen voi päätellä esimerkiksi siitä että maailmassa on tapahtunut useita ääliömäisellä tavalla ääliömäisiä asioita, koska Donald Trump ei osaa hoitaa tehtäviään, mikä taas johtuu hänen ääliömäisistä ajatuksistaan. Tästä voisi vetää sellaisenkin johtopäätöksen että Trumpin ääliömäinen käytös ei ole hyväksi ihmisille. Ei se voi olla. Ei ääliömäistä toimintaa voi pitää hyvänä. Eikä Trump pysty enää edes muuttumaan, mikä tarkoittaa ettei hänestä voi koskaan tulla hyvää presidenttiä. Eikä ole koskaan pystynyt. Toimittajat, toimittajat, toimittajat! Mikä heitä riivaa? Toimittajat ovat nykyajan suurin uhka länsimaisille arvoille. Miksi? No tietenkin sen takia, että toimittajien ideologia ja heidän poliittinen ajattelunsa ja heidän asenteensa länsimaalaista ihmistä, länsimaista demokratiaa ja länsimaalaista journalismia ja länsimaista sananvapautta kohtaan ei ole länsimaisten arvojen mukaista. Ja tästä päästäänkin takaisin otsikkoon. Länsimaisten arvojen mukainen toimittaja? Toimittaja joka tekee juttuja länsimaisen yhteiskunnan ja demokratian näkökulmasta. Ei länsimaisten arvojen mukaan. Ei toimittajien ja länsimaisten yhteiskuntien mukaan. Vaan länsimaisten toimittajien ja länsimaisten yhteiskuntien toimittajien ja länsimaisten yhteiskuntien arvojen mukaan. Toimittajat eivät halua nähdä itseään länsimaisina. Toimittajat eivät halua, että heitä pidetään länsimaisina. Toimittajat ja länsimaalaisten yhteiskuntien toimittajat eivät halua, että heitä pidetään länsimaisina, koska länsimaisilla ihmisillä ei ole heidän kanssaan yhteistä arvopohjaa. Koska länsimaiset arvot ovat heille vieraita ja jopa vastenmielisiä. Koska länsimaiden arvot ovat heidän mielestään vääriä. Länsimaissa on erilaisia arvomaailmoja. Se on päivänselvää. Jos toimittaja väittää edustavansa länsimaista arvomaailmaa, niin hänen pitää vastustaa niitä arvoja joita länsimaalaiset vastustavat ja puolustaa niitä arvoja joita länsimaalaiset kannattavat. Muuten toimittaja ei ole länsimainen, eikä länsimaalainen toimittaja. Koska toimittaja edustaa länsimaisia arvoja, niin toimittajan täytyy hyväksyä länsimaiden arvojen mukaan toimiva länsimaalainen ihminen. Se ei ole suvaitsevaisuutta vaan se on länsimaisen demokratian perusperiaate, että jos maassa asuu länsimaisia ihmisiä, niin heidän arvonsa on otettava huomioon. Toimittaja, joka ei hyväksy länsimaista ihmistä ja hänen arvojaa, ei ole toimittaja, vaan hänen paikkansa on jossakin muualla. Olkoon se vaikka se paikka jossa pippuri kasvaa. Tämän päivän Suomessa ei voi puhua siitä, että ihmiset olisivat samanarvoisia. Ja tätä eivät kaikki halua edes nähdä. Lähettänyt Tom Kärnä klo 4.54
[20:39:15] Prompt: Toimittajien ideologia Toimittajien ideologia vaikuttaa tietysti osaltaan, mutta silti olen sitä mieltä, että esimerkiksi Yleisradion tai Hesarin uutisissa on havaittavissa ideologisesti värittyneitä näkökulmia, eikä ainoastaan Venäjän suhteen.
Sitä on mielestäni vaikeampi arvioida, onko Yle:n tai HS:n uutiset sitten kuinka "riippumattomia".
Hesarista saa silloin tällöin lukea varsin asenteellisiakin mielipiteitä, ja Yle:nkin toimittajien kirjoituksista välillä tulee läpi toimittajien oma arvomaailma.
Mielestäni Ylen uutisissa ja A-studiossa on viime aikoina käsitelty Venäjän toimia hyvin objektiivisen tuntuisesti.
Esimerkkinä vaikka Ylen ja Moskovan kirjeenvaihtajan Marja Mannisen viimeaikaiset jutut Ukrainan tapahtumista.
Mannisen jutuista on voinut jopa päätellä sen, että Venäjä toimii täysin oman arvomaailmansa mukaisesti, vaikka kaikki ei aivan oikein menisi.