[14:34:34] Prompt: Julkisen sektorin suuruus Julkisen sektorin suuruus riippuu ihan laskentatavasta. Siinä ei ole mitään järkeä, että esim. joku HUS ja muut sairaanhoitopiirit ovat jättimäisiä. Järkevää olisi pilkkoa niitä pienemmiksi.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
En usko. Kunnat ovat joka tapauksessa kusessa väestön ikääntymisestä ja vähentyneestä syntyvyydestä johtuen.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Kuntien on pakko yrittää tulla toimeen niillä resursseilla mitä valtio kunnille antaa.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Esimerkiksi erikoissairaanhoidon kuluja voi tasata siten, että jokainen kunta maksaa tietyn könttäsumman, jonka valtio maksaa könttäsummana takaisin. Sairaanhoitopiireissä pitää olla tietty väestöpohja, joten tällä tavoin kustannukset jaetaan tasaisesti eri kunnille.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Nyt tilanne on se, että ihmiset ovat jo joutuneet muuttamaan työn perässä Helsinkiin, koska maalla asuminen tulee kalliiksi. En kannata sellaista, että Helsinki saa elättää koko Suomea ja Helsingin tulee maksaa siitä, että maalla eläminen on niin halpaa.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Työpaikkojen hajasijoitus maakuntiin. Ei ole mitään järkeä, että kaikki keskittyvät vain Helsinkiin. Työpaikat voisi siirtää esimerkiksi Ouluun, Vaasaan tai Joensuuhun. Olisi myös järkevää siirtää yliopistoja maakuntiin ja saada siten työpaikkoja sinne missä on jo ihmisiä valmiina.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Yksi vaihtoehto on tehdä kuten nykyäänkin, mutta nykyinen systeemi pitäisi räjäyttää kappaleiksi. Itse suosisin ennemmin Tanskan mallia, jossa valtio omistaa pankit, mutta toimii itse pankkien velkojana. Tällöin valtio omistaa pankit, mutta pankkien ei tarvitse välittää valtion antamista rahoista, koska pankit saavat aina omansa takaisin valtiolta.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Valtion pitäisi toimia yksityisten velkojien tavoin. Käytännössä valtio ei voi mennä konkurssiin ja sen ei tarvitse maksaa velkaansa pois. Näin valtio voisi toimia kuten pankki, eli valtion ei tarvitsisi välittää siitä onko se ylivelkaantunut.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Valtio voisi myös kerätä veroa siltä alueelta missä se toimii. Kun valtio kerää veroja, se ei maksa niistä veroa mihinkään vaan pitää ne itse.
Lainaus käyttäjältä: Uusi Suomi
Nykyinen malli on hyvä, jossa[14:38:16] <178.251.149.21> !stop
[14:42:12] Prompt: Julkisen sektorin suuruus Julkisen sektorin suuruus ja velkaantuminen Julkisen sektorin menojen ja velkaantumisen kasvua selittää ensisijaisesti väestön ikärakenteen muuttuminen ja sen johdosta tapahtuva huoltosuhteen heikkeneminen, jota korona on vielä kärjistänyt. Koronaan liittyvä terveydenhuoltomenojen kasvu ei ole myöskään kokonaisuudessaan ehtinyt tähän mukaan. Menot ja velka eivät kasva sen vuoksi, että julkisen sektorin menoja ja velanottoa ei kyettäisi hallitsemaan vaan koska tulot ja velanotto eivät riitä menoihin, joita ei pystytä rahoittamaan riittävän kestävällä tavalla. Valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen nettoluotonanto (alijäämä) on heikentynyt finanssikriisin jälkeen ja vuonna 2021 se heikkenee jälleen noin 9 mrd. euroa ja on -14 mrd. euroa, josta suurin osa muodostuu sosiaaliturvarahastojen alijäämästä. Lisäksi valtio velkaantuu vuonna 2021 lähes 20 mrd. euroa. Julkisen sektorin alijäämien kattaminen edellyttää julkisen sektorin tulojen ja menojen saattamista tasapainoon. Julkisyhteisöjen nettovarallisuus on vahvistunut koronakriisin aikana. Velan vastapainoksi työeläkelaitoksilla on merkittävät sijoitustuotot. Sen sijaan kuntasektori ja sosiaaliturvarahastot ovat nettorahoittajia ja niiden rahoitusvarat supistuvat edelleen vuonna 2021. Kokonaisuudessaan julkisyhteisöjen nettovarallisuus kuitenkin vahvistuu vuonna 2021 noin 1 mrd. euroa. Julkiseen talouteen ja kansantalouteen liittyviä kysymyksiä Julkisen talouden rahoitusasema Valtiontalous on selvästi alijäämäinen ja heikkenee entisestään vuonna 2021. Verotulojen ja työllisyyden heikko kasvu sekä mm. koronaan liittyvien menojen kasvu ovat heikentäneet valtiontalouden rahoitusasemaa. Vuonna 2020 valtio velkaantuu voimakkaasti. Lisävelanoton lisäksi valtion menoja lisätään kertaluonteisilla ja osittain jatkuvilla menoilla, kuten esimerkiksi yrityssektorin, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan sekä kuntasektorin tukemisella ja koronaelvytyspaketilla sekä väyläinfrastruktuurin kunnosta huolehtimiseen tähtäävillä menoerillä. Valtion tulojen kasvunäkymät ovat heikot, mikä näkyy jo ensi vuodelle odotettavissa olevan tuloverokertymän vaimeudessa. Verotuloja heikentävät myös vuonna 2020 tehdyt muutokset verotuksessa (mm. koronavähennys ja työtulovähennyksen korottaminen) ja eräiden verokohteiden tuoton pieneneminen mm. käytettyjen autojen tuonnin laskun myötä. Kuntien taloustilannetta rasittaa etenkin verokertymän kasvun hidastuminen. Koronaan liittyvät menot tulevat olemaan suuret, vaikka koronan pahin vaihe olisi jo ohitettu. Verotulot ja valtionosuudet jäävät viime vuoden tasosta. Myös sosiaaliturvarahastojen tilanne heikentyy kuluvana vuonna, mutta tilanne parantunee vuosina 2021 ja 2022 työllisyyden kasvaessa. Julkinen velka suhteessa BKT:hen ylittää jo 67 prosenttia ensi vuonna. Valtiokonttorin ennusteen mukaan velan BKT-suhteen ennakoidaan kääntyvän laskuun vuonna 2022, mutta velkasuhteen taittumisen taustalla on ennen kaikkea BKT:n kasvu ja siihen liittyvät verotulojen kasvu. Julkisyhteisöjen yhteenlaskettu nettoluotonanto suhteessa BKT:hen pysyy negatiivisena ja nettoluotonanto heikkenee noin 9 mrd. eurolla. Velan BKT-suhde pysyy siten yhä selvästi yli 70 prosentissa. Julkisen talouden näkymät heikentyivät merkittävästi koronapandemian myötä. Talouden näkymiin liittyy kuitenkin yhä epävarmuuksia ja myös julkisen talouden näkymien suhteen on oltava varovainen. Koronapandemian seurauksena valtion talouden menot ja tulot supistuivat selvästi ja julkinen talous on velkaantui merkittävästi, vaikka valtion tuloihin koronakriisillä on ollut vain vähäinen vaikutus.
[15:05:27] Prompt: Julkisen sektorin suuruus Julkisen sektorin suuruus johtuu julkisen sektorin koosta eikä toisinpäin. Miksi haluat esittää asian väärin?
Mitä jos ensin lukisit mitä olen kirjoittanut? Ei tarvitsisi sinunkaan toistaa samoja väitteitä, jotka olet jo tyrmännyt. Jos sinulla on jokin asia, johon en ole ottanut kantaa tai olen mielestäsi sanonut väärin niin sano, älä jankuta samaa virttä uudestaan ja uudestaan. Ei ole mitään mieltä jankuttaa ja jankuttaa ja väittää asioita vääriksi, jos et oikeasti tarkoita mitä väität vaan toistat samoja asioita. En halua väitellä, haluan ymmärtää mitä haluat sanoa.
Ei se mitään jankutusta ole jos ottaa kantaa jonkun toisen kirjoittajan argumentteihin, jos on itse eri mieltä. Mitä tarkoitat julkisella sektorilla? Mikä on sinun käsityksesi julkisen sektorin koosta, ja kuinka suureksi julkisen sektorin pitäisi kasvaa? Suomessa julkisen sektorin osuus bkt:sta oli vuonna 2014 hieman yli 60%. Pidätkö tätä julkisen sektorin suuruutta ongelmana?
Minun mielestäni julkinen sektori on aivan liian suuri, mutta ei minulla ole tarkkaa näkemystä, kuinka paljon se on. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos valtio kasvattaa julkisen sektorin kokoa. Minulla ei ole myöskään mitään sitä vastaan, jos joku toinen haluaa leikata julkisen sektorin osuutta.
Mitä julkisen sektorin tehtäviin sitten tulee niin olisi mielestäni suotavaa, että julkinen sektori hoitaisi ainoastaan niitä tehtäviä, joihin sillä on paras asiantuntemus. Tällä hetkellä valtio tekee asioita, joiden hoitamiseen yksityisellä puolella olisi paras asiantuntemus.
Julkinen sektori hoitaa tehtäviä, jotka yksityinen hoitaa huonommin.
Valtio on perinteisesti ottanut itselleen tehtäviä, joiden hoitamiseen yksityisellä puolella olisi paras asiantuntemus. Esimerkkeinä puolustus ja järjestyksenpito, infrastruktuurin kehittäminen, rahoitusmarkkinat, liikenneverkon suunnittelu, julkinen terveydenhoito ja koulutus. Jos valtion toiminta näissä asioissa yksityistettäisiin, se toisi tehokkuusparannuksen. Toinen tapa hoitaa asia olisi antaa näiden asioiden hoito kokonaan julkisen sektorin tehtäväksi ilman, että yksityistä sektoria häiritsisimme. Valtion osuus supistuisi ainoastaan tulonsiirtoihin, mikä pienentäisi julkista sektoria mutta lisäisi tulonsiirtojen osuutta valtion tuloista.
Koska meillä ei ole mitään merkkejä siitä, että Suomessa olisi mitään merkkejä siitä, että julkista sektoria oltaisiin supistamassa, ei mielestäni ole mielekästä pohtia pitäisikö julkista sektoria kasvattaa vai supistaa. Ennemminkin pitää pohtia, mitkä julkisen sektorin toiminnot pitäisi jättää pois ja miten jäljellejääviä voitaisiin hoitaa tehokkaammin.
Valtion toiminta rahoitusmarkkinoilla on käytännössä monopoli. Yksityiset rahoitusmarkkinat hoitaisivat saman asian tehokkaammin, eikä valtiolle rahoitusmarkkinoitten hoito tuo mitään lisäarvoa. Ei ole mitään merkkejä siitä, että julkisen sektorin rahoitustoiminta yksityistettäisiin, vaikka mitään estettä sille ei ole, kun rahoitusmarkkinat vapautettiin 1990-luvulla.
Valtio käyttää terveydenhoitoon huomattavan osan bruttokansantuotteesta, mikä ei ole tehokkuuden kannalta mitenkään perusteltavissa. Olisi perusteltua antaa terveydenhoito yksityisten lääkäriasemien tehtäväksi ilman julkista rahaa.
Infrastruktuurin ylläpito voitaisiin hoitaa tehokkaammin yksityisten toimijoiden voimin. Jos valtio hoitaa liikenneväyliä, sen täytyy varmistaa, että on tarpeeksi ihmisiä ylläpitämään teitä. Jos se yksityistettäisiin, niin kukaan ei yrittäisi hoitaa sitä, jos sille ei olisi riittävää määrää käyttäjiä.
Valtio käyttää huomattavan osan koulutetusta työvoimasta. Ei ole mitään perusteita ylläpitää koulutuslaitosta, jonka panos tuotos -suhde on näin heikko.
Julkinen terveydenhoito on tehotonta. Jos sen antaisi yksityisten lääkäriasemien tehtäväksi, voitaisiin resursseja kohdistaa tehokkaammin potilaiden hoitoon.
En vastusta tulonsiirtoja mutta haluaisin että ne maksettaisiin tehokkaammilla tavoilla kuin nykymuotoisella julkisella sektorilla.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että julkisen sektorin suuruutta oleellisempi tekijä on se, onko meillä varaa julkiseen sektoriin vai ei.
Minusta Suomen ongelma on nimenomaan julkinen sektori eikä yksityisen sektorin pienuus tai suuri koko.
Jos valtion tulot ylittävät sen menot, julkisen sektorin suuruus on merkityksetön. Jos valtion tulot ovat suuremmat kuin sen menot, ei se merkitse vielä julkisen sektorin pienuutta. Ratkaiseva kysymys on se, paljonko julkisen sektorin ylläpitämiseen otetaan lainaa ja onko meillä kykyä maksaa sitä pois.
Velkarahalla pyöritetty julkinen sektori on tietysti huono, mutta ei sitä paranna se, että velka maksetaan pois.
Julkinen sektori voi olla liian iso silloin kun sen ylläpito syö kohtuuttomasti valtion varoja eikä valtio enää selviä menoistaan.
Minusta julkisen sektorin suuruuden ongelma ei ole kuitenkaan koskaan se, onko se kooltaan liian pieni, sopiva vai liian iso.
Ongelma on julkisen sektorin koko, silloin kun sen koko vie leijonanosan valtion menoista eikä julkiselle sektorille mahdu mitään uutta ja kehittävää.
Kun julkista sektoria suurennetaan niin että se syö kaiken valtion ja kuntien rahoituksen, siitä ei synny mitään muuta kuin julkisen sektorin kulujen jatkuva kasvu, joka johtuu pelkästään julkisen sektorin kyvyttömyydestä löytää säästöjä, uudistuksia ja tehokkaampia tapoja tuottaa palveluita.
Julkiselle sektorille tarvitaan asennemuutos ja uutta ajattelua, sillä nykyisellä menolla ei julkisen sektorin koko pysy aisoissa.
Jos julkista sektoria suurennetaan, mutta sille ei keksitä mitään uusia tehtäviä, sen osuus kasvaa vain entisestään ja kulut karkaavat käsistä, jolloin edessä on vain julkisten palveluiden raju leikkaus, joka johtaa palveluiden kurjistumiseen.
Julkisen sektorin suuri osuus ei kerro suoraan sen tehottomuudesta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen hallinto on valtavan suuri, mutta silti se on tehoton, koska sen eri hallinnonaloilla on päällekkäisyyksiä.
Vaikka julkisella sektorilla ei ole päällekkäisyyksiä, se on silti tehoton, jos se toimii tehottomasti eli tuhlaa veronmaksajien varoja. Kun julkinen sektori on suuri, se ei myöskään pysty toimimaan joustavasti, mikä aiheuttaa viiveitä, kuluja ja turhaa byrokratiaa. Lisäksi julkisen sektorin tehottomuuden ongelma on usein sen taipumus paisua ajan myötä ja ylläpitää itseään, jos julkinen sektori paisuu koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi, ja jos julkisella sektorilla keksitään aina vain enemmän tehtäviä ja toimintoja.
Suomen julkisen sektorin kokoa paisuttavat ylisuurten eläkkeiden maksaminen ja ylipöhöttynyt hallinto.
Julkisen sektorin osuus Suomessa on 58%.
Julkiseen talouteen on lisättävä uusi sektori: eläkevarantotalous, jolla korvataan osa valtion budjettia. Julkisen talouden kokoa arvioitaessa eläkevarannon suuruus ja siitä tehdyt siirrot julkisen talouden taseeseen ja siitä muualle ovat otettava huomioon.
Julkinen sektori voidaan supistaa 57%:in eli vuoden 2008 tasoon seuraavasti:
Julkiselle sektorille ei saa enää nimittää yli 55-vuotiaita virkamiehiä, jotta saadaan aikaan kustannussäästöjä ja nuorennusta. Lisäksi julkiselle sektorille ei enää palkata alle 45-vuotiaita vaan vähintään 45-vuotiaita virkamiehiä, jotta saadaan säästöjä aikaan. 45-49 -vuotiaat virkamiehet on kuitenkin sijoitettava hallintoon. Jos julkisella sektorilla on yli 50-vuotias virkamies, niin hänen virkasääntönsä pitää irtisanoa välittömästi.
Jos virkamiehellä ei ole käyttöä julkishallinnossa, hänet voidaan määrätä opettamaan julkiselle sektorille nuorempia virkamiehiä.
Julkisen sektorin virkojen on oltava pysyviä eikä niitä saa muuttaa työsuhteisiksi. Määräaikaisella viralla on aina oltava erittäin perusteltu syy.
Julkisella sektorilla pitää käyttää paljon tulospalkkausta, jotta julkisen sektorin työntekijät eivät pyri välttämään työtä ja laiskottelemaan. Jos julkisen sektorin työntekijä pyrkii välttelemään työtä ja laiskottelemaan, hänelle ei makseta tulospalkkiota eikä julkisella sektorilla voi toimia suojatyöpaikassa.
Kun julkishallintoa tehostetaan, niin irtisanomisia ja lomautuksia ei saa kohdistaa niihin virkamiehiin, joiden työpanosta julkishallinto tarvitsee[15:18:15] 93.106.183.177 saapui paikalle . On irtisanottava ja lomautetettava tarpeettomia ja ei-haluttuja työntekijöitä. Näin saadaan aikaan säästöjä.
Kun julkishallinto tehostuu ja tekee enemmän ja parempaa kuin nyt, voidaan julkishallinnosta irtisanoa tai lomauttaa tarpeettomiksi katsottuja virkamiehiä. Näin saadaan lisää säästöjä ja lisää tehokkuutta.
Jos julkishallinto tehostuu ja tekee parempaa työtä kuin nyt, julkishallintoon pitää palkata lisää virkamiehiä tekemään paremmin ja tehokkaammin.
Näin voidaan pitää julkiset menot pienempinä, kun virkamiehet tekevät paremmin ja enemmän.
Ei-julkisen sektorin koko
Ei-julkisen sektorin osuus Suomen bkt:stä on vain 14,2% eli yksityisen ja julkisen sektorin suuruussuhde on 14,2 / (100 + 100).
[15:47:51] Prompt: Julkisen sektorin suuruus Julkisen sektorin suuruus ja veroaste on suhteellinen käsite. Mitä suurempi julkisen talouden koko on, sitä korkeampia veroja peritään ja päinvastoin. Toisaalta veroaste on julkisen talouden kokoon suhteutettu. Mitä enemmän julkinen valta kerää tuloja veroilla tai veron luonteisilla maksuilla, sitä suuremmaksi veroaste kasvaa. Se taas vähentää taloudellista toimeliaisuutta. Siksi veroastetta pitäisi laskea. Veroja voi myös laskea ilman, että julkisen sektorin kokoa pienennetään tai että sen tuloja leikataan. Julkisen sektorin pienentäminen tarkoittaa käytännössä leikkauksia. Mutta miten julkisen sektorin kokoa pitäisi mitata? Julkisen vallan keräämät maksut voidaan periaatteessa jakaa kahteen osaan. Maksut ovat maksuja, jotka julkisen vallan pitää kerätä. Veroja sen sijaan pitää kerätä niin paljon, että kerätyt tulot kattavat julkisen vallan menot. Julkiset maksut eivät yleensä riipu siitä, onko niiden kohde yksityishenkilö tai yhteisö. Maksut kerätään yrityksiltä ja kansalaisilta riippumatta näiden tarpeista, varallisuudesta tai maksuhaluista. Verot sen sijaan ovat tuloista ja kulutuksesta riippuvaisia maksuja. Ne siis kohdistuvat verovelvolliseen ja riippuvat hänen veronmaksukyvystään. Näin verot voidaan tulkita pakoksi. Julkiset maksut eivät välttämättä perustu tulojen tai kulutuksen suuruuteen. Yle-vero on tyypillinen vero, jonka kohde ei riipu henkilön maksukyvystä tai varallisuudesta. Ylevero ei siten perustu verovelvollisen maksuhaluun eikä riipu tulojen tai kulutuksen suuruudesta. Vero ei riipu myöskään hänen tulonmuodostuksestaan. Yle-veroa pitää maksaa myös silloin, kun tuloja tai varallisuutta ei ole. Näin siksi, että julkisen vallan tulee rahoittaa yleisradion palvelut myös heille, jotka eivät niihin itse osallistu. Ylevero ei ole siis kulutuksesta riippuva maksu, kuten arvonlisävero on. Yleveron kaltaista veroa voidaan perustellusti pitää verovarkautena. Se perustuu vapaaehtoisuuteen eli siihen, ettei halua maksaa tai ei osaa laskea. Yle-vero ei kuitenkaan ole ainoa vapaaehtoinen vero, jonka maksamisesta kansalaiset saavat itse päättää. Ylevero on myös julkisen talouden kokoon suhteutettuna kohtuullinen, noin viisi prosenttia Suomen bkt:sta, mikä on vähän verrattuna muiden maiden mediaverokertymiin. Yleverolla katetaan Yleisradion julkisen palvelun tehtävät, eikä siihen käytetä yritysten ja kuluttajien rahaa. Sen sijaan monet muut verot, kuten arvonlisävero tai kiinteistövero, ovat suuria, vaikka niillä rahoitetaan vain osa julkisesta kulutuksesta. Julkinen kulutus rahoitetaan veroilla, joita voidaan kutsua tulonsiirroksi. Suomessa veroja kutsutaan usein myös veroluonteisiksi maksuksi, jotka perustuvat tulojen hankkimiseen, esimerkiksi Yle-verolla tai sosiaaliturvamaksuilla. Kaikki nämä maksut voidaan kuitenkin tulkita vapaaehtoisiksi eli julkisen vallan ei tarvitse kerätä niitä, ellei se itse halua. Yle-vero ja muut tulonsiirrot voidaan luokitella julkiseen kulutukseen ja tulonsiirtoihin, jos näin halutaan. Tällöin julkinen kulutus sisältää kaikki ne palvelut, joista kansalaiset voivat päättää itse. Vastaavasti julkinen kulutus kattaa julkisen vallan maksamat tulonsiirrot eli käytännössä verotuksen. Suomen julkisen talouden koon laskeminen on haasteellista, koska julkinen talous ei ole yksiselitteinen kokonaisuus. Julkista taloutta voidaan jakaa monin eri tavoin, joista yksinkertaisin on jako julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Usein julkisella sektorilla tarkoitetaan vain niin sanottua julkishallintoa eli kuntia ja valtion hallintoa. Sen suuruus on noin 18 miljardia eli vajaat 17 prosenttia koko talouden koosta. Tämä luku ei kuitenkaan ota kantaa julkisen sektorin koon oikeaan määrittelyyn, eikä kerro, onko julkinen sektori Suomessa liian suuri. Koska julkinen talous on monitahoinen ja vaikeasti määriteltävä kokonaisuus, Suomessa käytetään paljon niin sanottua pohjoismaista hyvinvointimallia arvioidessa julkisen sektorin suuruutta. Pohjoismaisen mallin peruspiirteitä ovat, että julkisella vallalla on suuri vastuu kansalaisten hyvinvoinnista, tuloerot ovat pienet ja veroaste on korkea. Pohjoismaista hyvinvointimallia arvioidessa julkinen sektori on suuri, kun julkisen talouden menot ovat noin 50 prosenttia tai enemmän talouden kokonaistuotannon arvosta. Julkisen talouden osuus on Pohjoismaissa ollut jo pitkään suuri. Sen sijaan se ei kerro mitään siitä, onko tämä oikein mitoitettu vai ei. Vaikka julkisen sektorin koko on Suomessa suuri verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, niin esimerkiksi Pohjoismaisessa mallissa se ei kuitenkaan ole liian suuri. Julkinen sektori ja julkinen talous eivät myöskään ole synonyymejä. Vaikka julkinen talous on suuri, niin julkisen talouden piiriin kuuluu vain pieni osa koko taloudesta. Kun julkisen sektorin osuutta koko taloudesta arvioidaan, tulee kiinnittää huomiota myös siihen, mihin julkisen talouden menoja käytetään. On hyvin perusteltua sanoa, että Suomen julkiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat maailman mittakaavassa erittäin hyviä. Palvelut ja tulonsiirrot eivät kuitenkaan synny itsestään. Ne luodaan julkisen sektorin työpaikoilla, jotka ovat suurelta osin kuntien, valtion ja kuntayhtymien työpaikkoja. Hyvinvointiyhteiskunnan menojen lisäksi Suomessa rahoitetaan myös hyvinvointiyhteiskuntaa tukevia toimia ja sen palveluja tukevia menoja julkisin varoin. Näihin lukeutuvat myös niin sanotut julkisen sektorin tulonsiirrot. Julkisilla tulonsiirroilla tarkoitetaan muun muassa julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä työttömyysturvaa. Myös kaikki tulonsiirrot ovat julkisen sektorin tuottamia ja ylläpitämiä palveluita, joita yksityinen sektori ostaa. Esimerkiksi työeläkejärjestelmän varat, eli työeläkejärjestelmän tulevaisuuden palkkasumma, eivät kuulu julkisen talouden piiriin. Julkisen sektorin kokoa ja rahoitusta tarkasteltaessa pitää ottaa huomioon myös se, miten julkinen talous on rahoitettu. Julkisen sektorin menot ja tulot ovat olleet viime vuosina hyvin tasapainossa. Suomen julkisyhteisöt olivat yhteenlasketulta taseeltaan ylijäämäisiä vuosina 1998–2002. Vuonna 2004 julkisyhteisöt muuttuivat kuitenkin hieman alijäämäisiksi ja vuonna 2005 alijäämäksi muodostui 2,5 prosenttia. Julkisyhteisöjen tulot ylittivät julkisyhteisöjen menot ainoastaan kahtena vuotena 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Vuosina 2000, 2004 ja 2005 julkisyhteisöjen yhteenlasketut tulot ylittivät yhteenlasketut menot. Suomen julkisyhteisöt olivat yhteensä 2,5 prosenttia ylijäämäinen vuosina 2002, 2005, 2007 ja 2008. Julkisen talouden rahoitustilanteen voi katsoa olevan hyvä, kun tulot ylittävät menot pitkällä aikavälillä. Valtionhallinnon velka ja velka suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat alle 10 miljardia euroa 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkupuolelle. Vuoden 2002 lopussa velka oli 30 miljardia ja valtion velka 45 miljardia. Valtio lyhensi velkaa vuosina 2005–2007 yli 10 miljardia. Vuonna 2007 velkaa oli jäljellä 36 miljardia ja valtion velkaa 57 miljardia. Vuosina 2007–2008 valtion velka lisääntyi yli 8 miljardilla. Valtio velkaantui yhdessä vuodessa yli 20 miljardia lisää. Tämä oli kuitenkin ennen muuta seurausta poikkeuksellisen suurista veronalennuksista. Vuoden 2009 lopussa velkaa oli 84 miljardia, kun vuoden 2008 lopussa oli 72 miljardia. Velka nousi vuonna 2010 edelleen 96 miljardiin ja valtion velka 92 miljardiin. Valtion velka oli tuolloin 84,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta 53,3 prosenttia. Suomen julkisyhteisöihin kuuluvat valtio, kunnat, kuntayhtymät, työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot. Julkisyhteisöihin ei kuulu valtion kokonaan omistama Senaatti-kiinteistöt. Se ei ole budjettitalouden piirissä vaan osa valtiohallinnon organisaatioita. Sen toiminta perustuu pääosin valtion rakennusten ja toimitilojen vuokraamiseen valtion virastoille ja laitoksille sekä valtion omistamien kiinteistöjen ja infrastruktuurin hallinnointiin. Julkisen talouden rahoitusaseman koheneminen vuodesta 2009 on suurelta osin seurausta BKT:n kasvun heikkenemisestä.
[16:23:30] Prompt: Julkisen sektorin suuruus Julkisen sektorin suuruus, niin meillä Suomessa kuin EU:ssakin on osoitus joko päättäjien kyvyttömyydestä tai äänestäjien saamattomuudesta. Jälkimmäiseen voisi saada korjausta jos äänestäjät tietäisivät edes vähän mitä äänestävät, mutta valitettavasti Suomessa äänestetään ihan tunteella ja silloin järjenkäyttö unohtuu. On tietysti helppoa haukkua niitä joilla ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen, mutta pitää myös katsoa mitä puolueet ovat saaneet aikaan, eli onko heillä kykyä ratkaista asioita. Tässä on kuitenkin muistettava, että osa äänestäjistä on itsekin julkisella sektorilla töissä. Mutta kuten sanoin, ei ole helppo ratkaista, koska sekä valtiolla että kunnilla on jo nyt vaikeaa saada työntekijöitä ja osa töistä jää tekemättä. Toki yksityiset yrityksetkin tekevät jatkuvasti supistuksia ja vähentävät henkilöstöään. Tähän asti olemme tehneet pääasiassa vääriä ratkaisuja. Valtio ja kunnat ovat lisänneet jatkuvasti kulujaan vaikka verotulot ovat pienentyneet ja työttömyys lisääntynyt. Tähän mennessä meillä ei ole ollut yhtään sellaista pääministeriä joka olisi kyennyt tekemään tarvittavia toimenpiteitä talouden elvyttämiseksi. Mitä Stubb on esittänyt? Ei yhtään mitään. Nytkin vain vaaditaan että on tehtävä päätöksiä ja pian. Itse olen esittänyt useita vaihtoehtoisia ratkaisumalleja mutta en ole saanut niille juuri kannatusta. Syykin on selvä, kun ei haluta nähdä vaihtoehtoja eikä varsinkaan uskota niiden toimivuuteen, ei niille voida antaa ääniä. Hyvä esimerkki on puolueemme ehdotus arvonlisäveron alarajan korottamisesta 30 tuhanteen. Vaikka ehdotus on lähes kaikkien mielestä järkevä, niin eihän sellaista ehdotusta voi tukea kun on jo totuttu ajatukseen ettei puolue voi kuitenkaan olla oikeassa. Tätä asiaa eivät ymmärrä edes monet sellaiset ihmiset joiden pitäisi se ymmärtää. Me perussuomalaiset olemme yrittäneet ajaa sellaisia ratkaisumalleja, jotka voisivat toimia ja tuoda työtä työttömille. Miksi sitten olemme nyt tässä tilanteessa? Edellisellä hallituskaudella on tehty erittäin vakavia virheitä, joista johtuen valtion tulot ovat vähentyneet merkittävästi. Olisi pitänyt heti alusta alkaen ymmärtää ettei menoja saa kasvattaa ja veroja ei voida nostaa. Nyt tilanne on kuitenkin ajautunut siihen, että säästöjä pitää tehdä lisää. No miksi? Eikö muka voida maksaa velkaa pois? Velkaa voidaan ja sitä on lyhennettävä, mutta sitä ei voida tehdä kerralla eikä liian nopealla aikataululla. Velka on maksettava ja silloin se maksaa myös korkoina ja se on jostakin pois. Tämän lisäksi olisi ollut erittäin tärkeää pitää julkinen sektori kurissa. Nyt kuitenkin sitä kasvatettiin jatkuvasti lisää. Olisi pitänyt ottaa vain niin paljon lainaa kuin on välttämätöntä. Miksi sitä kasvatettiin? Ei kyse ole vain menojen lisäämisestä. Vaan on myös tuloja saatava lisää. Se onnistuu vain kun on tuotantoa. Tuotanto voi taas olla vientiä, tuontia tai palveluja. Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa että ulkomaanvelkamme lisääntyy. Koska me haluamme säilyttää itsenäisen päätösvallan Suomessa, niin olemme halunneet säilyttää kotimaisen teollisuuden. Ei voida puhua vaihtotaseen alijäämästä kun ei ole ulkomaankauppaakaan. Tämä taas johtaa siihen ettei voida lisätä kotimaista ostovoimaa. Ei vaikka valtio lisää verotusta jatkuvasti. Ei siis ole mitään keinoa lisätä kotimaista ostovoimaa, ellei ole vientiteollisuutta. Vaihtotaseen ylijäämä ei kuitenkaan toteudu kuin vippaskonstilla. Ainoa keino millä tämä voidaan saavuttaa on julkisen sektorin pienentäminen, jolloin voidaan lisätä yksityisen sektorin ostovoimaa. Yksityisen sektorin ostovoimasta ja julkisen sektorin pienentämisestä hyötyvät myös ne julkisen sektorin työntekijät, joiden työpaikka on nyt uhattuna, kun julkisen sektorin koko pienenee. Ja yksityisen sektorin työntekijät. Jos ei voida vähentää julkisen sektorin kokoa niin, että sen työntekijöiden määrä vähenisi, niin joudutaan säästämään. Jos taas julkinen sektori jatkaa kasvuaan ja julkisen sektorin työntekijöiden määrää lisätään, niin yksityisen sektorin työntekijöiden työpaikka on vaarassa. Koska julkisen sektorin menot rahoitetaan verovaroin niin, ettei yksityiseltä sektorilta enää saada enempää verotuloja, on joko säästettävä tai saatava lisää verotuloja. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se että julkista sektoria pienennetään. Säästöä saadaan kun ei enää tehdä kaikkia mahdollisia lakisääteisiä tehtäviä ja jätetään osa tehtävistä tekemättä. Tästä kärsivät kaikki ja etenkin ne joiden työpaikka on vaarassa. Nämä kärsivät, vaikka julkisen sektorin työpaikat eivät vähene yhtään. Lisäksi ne, joiden työpaikka säästyy kärsivät. Nämä ovat kuitenkin pieni vähemmistö ja heidän asiansa on jo ratkaistu. Suuri enemmistö kärsii siitä kun heidän työpaikkansa menetetään. Ja sen takia julkisen sektorin työpaikkoja tulee vähentää, jotta voitaisiin pienentää julkisen sektorin menoja ja siten lisätä yksityisen sektorin ostovoimaa. Tämä ei tietenkään sovi julkisen sektorin virkamiehille, koska heille maksetaan palkka veronmaksajien pussista. Yksityisen sektorin veronmaksajille ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä maksavatko he yksityisen vai julkisen sektorin työntekijälle palkkaa. Siksi julkisen sektorin pienentäminen täytyy toteuttaa vähentämällä julkisen sektorin työntekijöitä. Vaikka yksityisen sektorin veronmaksajille julkisen sektorin työntekijöiden vähentäminen onkin sama kuin palkkojen alentaminen. Koska julkisen sektorin työntekijöille maksetaan palkkaa verorahoista ja heidän palkkaansa pitää verrata yksityisen sektorin työntekijöiden palkkoihin, niin silloin julkisen sektorin palkkojen pitää olla alemmat kuin yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin palkkakustannusten suuruus verrattuna yksityisen sektorin palkkoihin pitää näkyä suoraan julkisen sektorin työntekijöiden määrässä, eikä palkkojen suuruutena. Muuten vertailu ei ole vertailukelpoinen, koska verorahat käytetään palkkojen maksuun ja verorahoista maksetaan verot, eli käytännössä yksityisen sektorin palkat maksetaan verorahoilla. Julkisen sektorin suuruuden vertailemiseksi täytyy käyttää julkisen sektorin työntekijöiden lukumäärää eikä palkkoja, sillä verorahat käytetään työntekijöiden palkan maksuun. Koska yksityisen sektorin palkat maksetaan yksityisen sektorin työntekijöiden palkoista maksetuilla verorahoilla ja julkisella puolella julkisen sektorin työntekijät saavat verorahoista palkan, niin julkisen sektorin palkat eivät saa olla suurempia kuin yksityisen sektorin työntekijöiden palkat. Muuten julkinen sektori olisi todellisuudessa suurempi kuin yksityinen. Julkisen sektorin suuruudesta ei siis saada todellista kuvaa pelkästään sen koon mukaan vaan siihen on laskettava mukaan verorahoista maksettavat julkisen sektorin työntekijöiden palkat. Julkisen sektorin palkat tulee laskea siten, että verorahoista maksettavat julkisen sektorin palkat otetaan laskelmiin mukaan, eikä vain niiden määrää. Kun näin tehdään, niin huomataan, että julkisen sektorin koko suhteessa yksityisen sektorin palkkoihin ei ole mikään ongelma. Julkinen sektori on yhtä suuri kuin yksityinen sektori ja sen pitääkin olla yhtä suuri, jotta markkinat olisivat tasapainossa ja kysyntä ja tarjonta pysyisivät tasapainossa. Julkisella sektorilla työskentelee 444.000 ihmistä. Kun verrataan julkista ja yksityistä sektoria toisiinsa, niin havaitaan että julkinen sektori työllistää suoraan 27 % yksityisen sektorin työvoimasta (444.000). Lisäksi julkisen sektorin osuus on 15 % välillisen sektorin työpaikoista. Kun huomioidaan että myös yksityinen puoli on osa välillistä sektoria, niin havaitaan että välillisen sektorin työpaikoista 30 % on julkisen sektorin rahoittamia. Julkisesta sektorista on tehty suurempi kuin se on. Koska yksityisen sektorin 27 %:n osuudesta 444.000 yksityisen sektorin työpaikasta (työpaikat yht. 616.000) suuri osa on julkisen sektorin rahoittamaa (välilliset työpaikat), niin on selvää että julkinen sektori ei työllistä suhteellisesti yhtä suurta osaa yksityisen sektorin työvoimasta kuin mikä on sen koko. Julkinen sektori työllistää siten suoraan ja välillisten työpaikkojensa kautta 26 % työvoimasta mutta on kooltaan paljon suurempi, koska yksityisen sektorin 27 % on 616.000 työpaikkaa ja julkisen sektorin 568.000 työpaikkaa. Yksityisellä puolella julkisen sektorin rahoittamien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista (siis kaikista työpaikoista eikä vain julkisen sektorin työpaikoista) on 21 %, vaikka yksityisen sektorin työntekijöiden kokonaismäärästä se on vain 3,6 %. Yksityisellä puolella yksityisen sektorin rahoittamien työpaikkojen osuus yksityisen puolen kaikkien työntekijöiden määrästä (siis kaikista työpaikoista, ei vain yksityisen sektorin työpaikoista) on siis huomattavasti suurempi kuin julkisen sektorin työpaikkojen osuus kaikista julkisen sektorin työntekijöistä. Julkisen sektorin ja yksityisen puolen suhteet siis kääntyvät aivan päälaelleen. Julkisesta sektorista ei siis olekaan apua yksityiselle taloudelle. Yksityinen talous saa voimansa julkisen puolen työntekijöiden palkasta maksamista veroista. Yksityisen puolen työntekijä maksaa palkastaan veroja julkiselle puolelle ja julkisen puolen työntekijät käyttävät verorahat ostamalla tavaroita yksityiseltä sektorilta. Yksityinen puoli toimii ainoastaan verorahojen ja työntekijöiden kautta, mutta julkinen puoli saa tulonsa myymällä itse tuottamiaan tavaroita tai palveluja. Yksityistä puolta ja sen kasvua pidetään Suomen talouden moottorina. Julkisen talouden kasvun myötä Suomi on kuitenkin ajautumassa kriisiin. Yksityisten työpaikkojen määrä ei kasva Suomessa. Jos se kasvaakin, niin vain sen verran mitä julkiselta puolelta vähennetään väkeä. Suomen yksityisen talouden kasvun moottoriksi onkin yhtäkkiä otettu julkinen puoli ja sen koon kasvattaminen. Suomi ei enää eläkkään viennin avulla. Viennin avulla eläminen onkin nyt julkisen puolen varassa. Vientiä tarvittaisiin kyllä vieläkin julkisen talouden rahoittajaksi, mutta Suomi elää julkisen talouden avulla ja vientiä tarvitaan sen pyörittämiseen. Vientiyritykset ovat vain yksityisen puolen toimijoita. Julkiselle sektorille vientiyrityksistä ei ole muuta apua kuin yksityisten työntekijöiden palkkojen ja niistä perittävien verojen kautta. Jos yksityinen puoli kutistuu julkisen kasvaessa, niin käy viennin kuten Ruotsin. Se kutistuu. Ruotsin talouden koko ei siis riipu yksityisten yritysten menestyksestä. Yksityiset yritykset vain luovat työpaikkoja, mutta ne eivät työllistä julkisen puolen työntekijöitä, jotka pitävät Ruotsin taloutta pystyssä. Yksityiset yritykset myös tekevät kaiken sen yksityisen sektorin toiminnan, johon julkisen puolen työntekijöillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Julkisen puolen työntekijät ovat lähinnä valtion tai kuntien suojatyöpaikoissa, joihin yksityinen yritysmaailma on täysin kädetön palkkaamaan työntekijöitä. Julkisen puolen työntekijämäärää ei voi kasvattaa ja yksityinen puoli kutistuu, koska ei kykene työllistämään julkisen puolen työntekijöitä, joten ainoa keino saada työntekijöitä julkisen puolen töihin, on julkisen puolen kasvattaminen. Yksityisellä sektorilla on liian kovat vaatimukset työntekijöille, joten yksityiseltä ei saa työvoimaa julkisen puolen töihin. Ei kommentteja: Lähetä kommentti