[14:38:49] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi mediassa Kognitiivinen dissonanssi mediassa: YLE vs. MV lehti Olen ihmetellyt kuinka eri medioiden toimittelijat suhtautuvat eri tavoin MV -lehteen, josta ei saa totuutta ja puolueettomuutta hakevaa uutisointia oikein kirveelläkään. Ja kuten jokainen tiedämme YLE ei kuulu näiden puolueettomien medioiden joukkoon. YLE:ssä on sentään tapahtunut viime aikoina jotakin muutoksia parempaan, mutta MV lehti on edelleen yhtä huono kuin ennenkin. Ja kun puhutaan journalismin puolueettomuudesta ja journalistin ohjeiden mukaisesta uutisoinnista, niin MV lehden kohdalla niitä ei todellakaan voida sanoa olevan olemassa. Ja jotta kenellekään ei tulisi epäselvää YLE:n uutisoinnin puolueellisuudesta, niin tässä esimerkki, jossa MV lehteä käsiteltiin lähes kritiikittömästi ja vastaavasti YLE jätettiin kokonaan pois. Mutta kun kyse on maahanmuuttoon liittyvistä negatiivisista uutisista ja asiavirheistä, niin YLE:lle ei näytä tulevan mieleenkään edes kertoa asiavirheestä, saatikka korjata asia, vaikka he itsekin saisivat asiasta tietää. YLE ei ole ainut media, jossa maahanmuuttoa koskeva uutisointi ei täytä journalismin ohjeiden puolueettomuutta. Alla olevassa linkissä on vain yksi esimerkki ja vaikka siinä onkin kyse YLE:n uutisoimasta aiheesta, niin ei sekään anna kovin mairittelevaa kuvaa YLE:n uutisoimistyylistä maahanmuuttoa ja turvapaikanhakijoita koskevissa uutisissa. Mutta, ei tässä kaikki. Nyt MV -lehti on lähtenyt ristiretkelle myös YLE:ä vastaan. Ja YLE:ä koskevassa uutisoinnissaan MV lehti käyttää samaa kaavaa, mitä YLE käyttää, jos YLE julkaisee edes jotenkin kriittisesti maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin liittyvää uutisointia, niin silloin käytetään termejä kuten, ”valhemedia, suvakkimedia”, vaikka kyse olisi kuinka paikkaansapitävistä uutisista. Ja nyt sitten MV -lehdeltä löytyy todisteet YLE:n uutisoinnin puolueellisuudesta. Ja nyt jokainen saa sitten itse päätellä, kumpi media tuottaa puolueetonta, asiavirheistä vapaata, totuuden mukaista uutisointia. Ja kumpi media uutisoi siitä, miten YLE valehtelee.
[15:33:05] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi mediassa Kognitiivinen dissonanssi mediassa ja journalismissa
Tiedemaailma, tiedejournalismi, akateeminen maailma, politiikan maailma, politiikka, yhteiskunnallinen keskustelu ja niin edelleen – on yhä edelleen täynnä ristiriitoja, erimielisyyksiä, epäjohdonmukaisuuksia ja vaikeitakin kysymyksiä.
Tässä muutamia:
Miksi osa meistä lihoo enemmän kuin osa? Miksi me sairastumme joihinkin tauteihin, kuten syöpään tai diabetekseen enemmän kuin osa? Miksi meillä on synnynnäisiä vikoja ja erilaisia vammoja? Miksi joidenkin lasten oppimiskyky ja kognitiiviset kyvyt jäävät jälkeen muista?
Miten osa meistä on lahjakkaampia kuin muut ja osa ei kykene saavuttamaan samoja tavoitteita? Miksi osa ihmisistä kykenee kehittämään itseään älyllisesti koko elämän ajan ja jotkut eivät? Miksi meillä on erilaiset lahjakkuudet eri aloilla ja miksi osa kykenee huippusuorituksiin esimerkiksi musiikissa ja urheilussa, osa ei? Miksi osalla ihmisistä on kyky tuntea empatiaa toisia kohtaan ja toisilla ei?
Miksi toiset ovat älykkäämpiä, nopeampia ja notkeampia kuin toiset ja miksi jotkut ovat vähemmän lahjakkaita? Miksi jotkut meistä kykenevät muistamaan pitkiä listoja puhelinnumeroita tai nimiä ja osa meistä unohtaa jopa oman puhelinnumeronsa? Miksi jotkut meistä kykenevät oppimaan vieraita kieliä nopeasti ja osa ei kykene edes lukemaan lyhyttä artikkelia vieraalla kielellä?
Miksi osalla ihmisistä on poikkeuksellisen suuret seksuaaliset halut ja he ovat kykenemättömiä olemaan uskollisia yhdelle partnerille, miksi jotkut kykenevät harrastamaan seksiä ja nauttivat siitä jopa ventovieraiden partnerien kanssa, ja miksi osalle meistä tämä on täysin vierasta?
Miksi osalla ihmisistä on niin suuri taipumus ja halu menestyä kaikessa, missä he vain viitsivät, kun osa taas on niin lahjattomia, etteivät he kykene koskaan saavuttamaan mitään?
Miksi jotkut ovat sosiaalisesti lahjakkaampia kuin muut ja kykenevät rakentamaan elämänsä ja ihmissuhteensa toisten kanssa?
Miksi meillä on synnynnäinen kyky kokea uskonnollisia tunteita ja toisilla taas ei?
Miksi jotkut meistä ovat herkkäuskoisempia kuin toiset ja uskovat helpommin erilaisia ”henkimaailman asioita”?
Miksi jotkut kykenevät käyttämään päihteitä, syömään rasvaista ruokaa ja syömään liikaa makeisia, mutta silti pysymään ihannepainoisena? Miksi joillekin meistä ylipaino on ongelma, josta on hyvin vaikea päästä eroon ja toisille taas tämä ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa?
Miksi osa ihmisistä on kykenemättömiä näkemään itsensä ja oman toimintansa virheellisyyden ja osa taas näkee itsensä hyvin realistisesti, mutta myös kykenee muuttamaan toimintaansa? Miksi jotkut meistä pystyvät käyttämään yhteiskunnan tarjoamaa terveydenhoitoa ilman että he ovat koskaan halukkaita ottamaan itse mitään vastuuta omasta terveydestään?
Miksi me toimimme, ajattelemme ja teemme ratkaisuja eri tavoin riippuen siitä, missä tilanteessa, kontekstissa tai asiayhteydessä me toimimme? Miksi osa ihmisistä kykenee tekemään harkittuja ratkaisuja monimutkaisissa yhteiskunnallisissa ongelmissa ja toiset eivät? Miksi jotkut ihmiset kykenevät tarkastelemaan asioita kriittisesti ja toiset eivät? Miksi jotkut ihmiset uskovat lähes mihin tahansa asiaan kritiikittömästi? Miksi jotkut ihmiset kykenevät rakastamaan aidosti lähimmäisiään ja miksi osa ei edes kykene ymmärtämään mitä aito rakkaus on?
Kun katsoo asiaa laajemmin, voi ymmärtää että elämme eräänlaisessa totuuden jälkeisessä maailmassa. Tässä maailmassa ”totuudet” eivät perustu objektiiviseen totuuteen tai loogiseen päättelyyn. Nämä totuudet perustuvat tunteeseen, henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin, joilla on vain vähän tekemistä totuuden kanssa.
Tässä maailmassa kaikki asiat ovat enemmän tai vähemmän ”kiistanalaisia”, ”tosiasiat” voivat olla yhtä aikaa totta ja epätotta, ja totuus riippuu siitä keneltä asiasta kysyt.
Jos olet ”oikeaa” mieltä, voit rauhassa esittää minkä tahansa mielipiteen tai valheen. Jos olet ”väärää” mieltä, sinua rangaistaan, eikä media hyväksy näkemyksiäsi.
Esimerkiksi Suomessa ei koskaan julkaista sellaista mielipidekirjoitusta, jossa vaadittaisiin, että Suomeen pitäisi ottaa vain sellaisia pakolaisia, jotka oikeasti haluavat tehdä työtä, integroitua yhteiskuntaamme ja elättää itsensä.
Miksi julkaista? Siksi, että suomalaiset toimittajat, poliitikot ja mielipidevaikuttajat ovat kaikki omaksuneet saman valheellisen ”totuuden” ja jos he olisivat valmiita katsomaan itseään peilistä ja kyseenalaistamaan oman maailmankuvansa, heidän kognitiivinen dissonanssinsa saisi heidät kauhun valtaan.
Esimerkiksi Britanniassa tämä ”disinformaation” käsite ymmärretään hyvin ja toimittajat osaavat myös käsitellä sitä. BBC, ITV ja Sky News ovat hyvin asiallisia uutisorganisaatioita, mutta eivät he pyri totuuden esittämiseen, vaan tasapuolisuuteen.
Kun toimittajat ovat ”tasapuolisia” ja ”objektiivisia”, he kuitenkin yleensä epäonnistuvat totuuden löytämisessä, sillä toimittajat usein – täysin tiedostamattaan – yrittävät estää ”totuuksien” löytämisen ja julkitulemisen.
Otetaan vaikka ”pakolaiskriisi”. Mitä enemmän toimittaja kirjoittaa pakolaisten aiheuttamista ongelmista ja pakolaisten tekemistä rikoksista, sitä vähemmän toimittaja kiinnittää huomiota pakolaisuuden myönteisiin puoliin, joista ei juuri uutisoida.