[14:31:52] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sitä että henkilöllä on tiedollisia ristiriitoja omien uskomustensa ja tosiasioiden välillä. Jos jokin hänen uskomusjärjestelmänsä kohta osoitetaan virheelliseksi, hän joko korjaa uskomuksiaan tai joutuu hylkäämään ne kaikki, ja omaksumaan uusia uskomuksia jotka kattavat koko entisen tiedollisen järjestelmän. Tähän kuuluu usein se että henkilö välttää sellaisia tiedollisia ristiriitoja, joihin hänellä ei ole vastausta ja jotka näin pakottavat hänet muuttamaan uskomuksiaan, mutta on taipuvainen vastaamaan kysymyksiin "en tiedä" jos uskomusjärjestelmässä on ristiriitoja joita ei pystytä käsittelemään. Näin henkilö pitää kiinni vanhoista tiedoistaan vaikka niiden kiistämättömätkin todisteet olisivat osoittautuneet epäpäteviksi tai virheellisiksi. - K.o.o. - Miksi ihminen ei syö niitä - Miksi ihminen ei syö niitä - Koska hänellä ei ole ruokaa, koska hänen jääkaappinsa on tyhjä, koska hän ei muista tai osaa tai halua. - K.o.o.
[14:33:29] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi voi näkyä esimerkiksi siinä, kuinka vaikeaa yksilön on vaihtaa omaa kantaansa. Tämä pätee erityisesti silloin, jos kyseessä on ”yleisesti hyväksytty” kanta, jota kohtaan esitetään vahvaa kritiikkiä, kuten vaikka ”lihansyöminen”, ”stereotyyppinen käytös”, ”syrjintä” tai ”antisemitismi”. Tällaisten kantojen kanssa painivan ihmisen on hyvin vaikea muuttaa omaa käsitystään, vaikka hänelle esitettäisiin vahvaa näyttöä toisenlaisen käsityksen puolesta. Esimerkiksi vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin juutalaisia holokaustin kiistäviä ihmisiä, joita haastateltiin ja pyydettiin selittämään omaa toimintaansa. Tutkimus paljasti, että ne holokaustin kiistävät ihmiset, jotka tiesivät olevansa väärässä, kykenivät löytämään monia selityksiä omalle toiminnalleen, joista jotkut olivat täysin sisäisesti loogisia ja hyvin perusteltuja, toiset taas täysin järjettömiä, kuten ”isäni vain halusi minun parastani”. Yksi selitys ei yksinkertaisesti ole uskottava kaikkien todistusaineiston valossa, mutta sen esittäminen oli kyseiselle henkilölle tärkeää. Miten käsitellä kognitiivista dissonanssia? On kuitenkin selvää, että nämä teoriat ovat hyödyllisiä, jotta ymmärtäisimme, miten kognitiiviset dissonanssit toimivat. Kognitiivista dissonanssia ei tarvitse ottaa niin vakavasti, ettei mitään voitaisi koskaan muuttaa. Esimerkiksi ihmisten, jotka tietävät toimivansa väärin, pitäisi yrittää päästä tilanteeseen, jossa he tekevät mahdollisimman vähän vääryyksiä. Jos taas yksilö ei vielä tiedä toimivansa väärin, on hyödyllistä ottaa asioista selvää ennen kuin aloittaa toiminnan. Vaikka tämä kuulostaa melko teoreettiselta, ei se suinkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi vain istua ja miettiä syntyjä syviä ja ”pelastaa sielusi”. Todellisuudessa kognitiivisesta dissonanssista eroon pääseminen tarkoittaa käytännössä sitä, että saat mahdollisimman paljon tietoa. Tämä on ainoa keino, jonka avulla voit muuttaa tai korjata aiempia uskomuksiasi ja[14:36:30] 178.251.149.21 saapui paikalle korvata ne paremmalla tiedolla. Muista,[14:36:34] 178.251.149.21: CONNECTION_ABORTED 4 s että kun tieto muuttuu, myös oma käsityksesi todellisuudesta voi muuttua ja samoin toimintasi. Jos haluat päästä irti kognitiivisen dissonanssin kierteestä, pyri lisäämään tiedon saantiasi. Kuinka parantaa kognitiivista dissonanssia? Kognitiivista dissonanssia ei koskaan saa täysin poistettua. Kognitiivinen dissonanssi voi jopa muuttua suuremmaksi silloin, kun törmäämme johonkin asiaan tai tapahtumaan, jota ei millään kykene hyväksymään tai käsittämään. Tämän ei kuitenkaan pidä lannistaa tai tehdä sinusta voimatonta, koska se voi päinvastoin saada sinut etsimään uusia asioita ja uutta tietoa, jotta ymmärtäisit, miksi uskot niihin asioihin, joita uskot. Mitä paremmin tiedät, mitä ympärilläsi tapahtuu, sitä helpommin pystyt myös hyväksymään sen, että saatat olla väärässä. Kuinka välttää kognitiivista dissonanssia Jotta vältettäisiin täysin kognitiivinen dissonanssi ja siihen liittyvät negatiiviset tunteet ja kokemukset, ei ole mahdollista pitää kiinni kaikista omista käsityksistään. Aina silloin tällöin voi kuitenkin törmätä asiaan tai tapahtumaan, jonka suhteen joutuu muuttamaan käsitystään, tai jopa omaa näkemystään. Tästä ei kuitenkaan pidä huolestua. Sinun täytyy vain muistaa se, että omien käsityksien ja asenteiden muuttaminen on ihan normaalia. Tärkeintä on vain ymmärtää ja hyväksyä, että me kaikki olemme erehtyväisiä.
[15:51:23] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi syntyy ristiriidasta tiedon, uskomusten ja arvojen välillä. Se, miten tähän ristiriitaan suhtaudutaan, voi aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin. Henkilö, joka kokee ristiriitaa esimerkiksi omien uskomuksiensa ja tietonsa välillä, pyrkii joko muokkaamaan tai muuttamaan tietoaan paremmin yhteensopivaksi uskomuksiensa kanssa. Näin henkilö kokee ristiriidan vähenevän, vaikka käytännössä uskomus pysyikin samana. Kognitiivinen dissonanssi syntyy erityisesti silloin, kun omat arvot ovat ristiriidassa tietoisten tietojen kanssa. Usein tällaiset ristiriidat johtuvat henkilön itselleen asettamista moraalisista velvoitteista. Henkilö esimerkiksi haluaa olla rehellinen, mutta samanaikaisesti hän saa hyötyä valheellisen tiedon antamisesta. Tällaisessa tilanteessa henkilöllä on moraalinen velvoite muuttaa näkemystään ja näin myös hän kokee ristiriidan vähenevän. Kognitiiviseen dissonanssiin ei välttämättä liity mitään ulkoista konfliktia, vaan ristiriita on pelkästään henkilön sisällä. Kognitiivinen dissonanssi johtaa psykologisiin oireisiin, jotka vaihtelevat vakavuudeltaan. Lieviä oireita ovat muun muassa ylivirittyneisyys, ahdistuneisuus, ärtymys, mielenkiinnon puute ja vaikeus sitoutua tavoitteisiin. Vakavissa tapauksissa oireet aiheuttavat muun muassa masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä. Lievät oireet ovat kognitiiviseen dissonanssiin liittyvien tutkimuksien perusteella hyvin yleisiä. Kognitiivisen dissonanssin lievittäminen. Kognitiiviseen dissonanssiin liittyvät ongelmat aiheutuvat erityisesti siitä, että ihminen vertaa uutta tietoa aiempaan näkemykseensä, eikä osaa päättää, kumpi uusista näkemyksistä on oikea. Jos uusi näkemys on ristiriidassa aiempien näkemysten kanssa, aiheuttaa tämä dissonanssia ja epämiellyttäviä tunteita. Koska näkemyksien muuttaminen aiheuttaa dissonanssia, ihmiset yleensä välttävät dissonanssia ja mieluummin välttelevät uuden tiedon hankkimista kuin muuttavat aiempia käsityksiään. Tämä aiheuttaa sen, että samat tosiasiat ovat ristiriidassa ihmisen näkemyksen kanssa, joka taas aiheuttaa dissonanssia ihmisen tietoisuudessa. Jos ihminen yrittää saada dissonanssin pois mielestään, saattaa hän sulkea silmänsä tai "vaimentaa" ristiriidat mielestään. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että ihminen vakuuttelee itselleen aiemman näkemyksen olleen oikea. Yksi dissonanssin lievittämistapa on hankkia niin paljon tietoa kuin mahdollista ja toivoa, että uudet tosiasiat sopivat yhteen aiempien tietojen kanssa. Koska ihmisen ei yleensä ole järkevää muuttaa koko näkemystään maailmasta, vaikka ristiriita onkin vain hänen näkemyksensä sisäinen, on yleistä, että ihminen pyrkii muuttamaan vain sellaisia näkemyksiä, joita hän pitää arvokkaina tai joihin hänet on voimakkaasti sidottu. Arvokkaan näkemyksen muuttaminen voi kuitenkin johtaa myös uuden näkemyksen muuttumiseen. Jos näkemys muuttuu vain näennäisesti, ihminen voi edelleen jakaa alkuperäisen arvonsa, mutta ei uutta näkemystään. Koska ihmiset pyrkivät välttelemään dissonanssia, voi dissonanssi olla erittäin voimakas ja sitkeä, ja ihmisen on vaikea päästä siitä irti. Kognitiivinen dissonanssi on yksi tekijä, joka rajoittaa ihmisen näkemyksen muuttumista tämän havaittua uutta tietoa, koska tieto saattaa olla konfliktissa aiemman näkemyksen kanssa. Dissonanssityypit. Dissonanssi voi olla itse dissonanssia, eli sisäisen tai ulkoisen dissonanssitilanteen aiheuttamaa epäjohdonmukaisuutta. Se voi olla myös näennäisdissonanssia, joka voi olla myös näennäisitse dissonanssia. Itse dissonanssi. Dissonanssia aiheuttaa itse esimerkiksi se, jos yrittää toimia omaa moraaliaan vastaan. Esimerkki itse dissonanssista on tilanne, jossa henkilö haluaa tehdä rikoksen, mutta hän dissonoi tämän teon itsensä kanssa ja jättää rikoksen tekemättä. Itse dissonanssi syntyy myös, jos henkilöllä on kaksi keskenään ristiriidassa olevaa uskomusta. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa henkilön uskomuksessa yliluonnollista ei ole olemassa, mutta hänellä on samaan aikaan uskomus, että Jumala parantaa sairaat ihmeen avulla. Tässä tilanteessa ihminen voi esimerkiksi välttää lääkkeiden syömistä tai lääkärille menemistä, jotta ei "syntiä" eli toimi vastoin uskomustaan. Näennäisdissonanssi. Näennäisdissonanssi tarkoittaa, että ihminen ylläpitää epäjohdonmukaista uskomusjärjestelmää toivoen sen johtavan hänet hyvään tulokseen. Näennäisdissonanssin tilanne syntyy, kun ihminen esimerkiksi päättää seurata ankaraa ruokavaliota mutta sallii itselleen herkkupalan. Näennäisitse dissonanssi syntyy, jos ihmisellä on kaksi vastakkaista tavoitetta, joihin hän haluaa päästä. Henkilö voi esimerkiksi olla yhtä mieltä siitä, että tupakointi pitää lopettaa, mutta toisaalta hän haluaisi juoda viikonloppuna kunnon kännit. Tällaisessa tilanteessa ihminen on tavallaan sisäisesti riidoissa itsensä kanssa eikä osaa toimia, mikä vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista. Epäloogisuus. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen (2008) toteaa kirjassaan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys, että ihmisen loogisuus riippuu hänen temperamentistaan, sillä ihmisen looginen toiminta on Keltikangas-Järvisen mukaan temperamenttilähtöistä. Hänen mukaansa loogisuus katoaa, koska looginen päättely ja toiminta riippuvat aina temperamentista eli ihmisen taipumuksesta tuntea ja toimia tietyllä tavalla. Hänen mukaansa looginen päättely, rationaalisuus ja loogisuus ovatkin kokonaan eri temperamenttipiirre kuin loogisuus. Loogisuus ei ole myöskään sidoksissa älykkyyteen, vaan se on temperamenttia. Logiikan avulla ei voi koskaan saavuttaa sitä tietoa, joka Keltikangas-Järvisen mukaan voi johtaa ihmisen itsetuntemukseen ja sitä kautta itsensä kehittämiseen. Tietoinen ja tiedostamaton. Temperamentti voi myös estää henkilöä havaitsemasta toimintansa epäjohdonmukaisuutta tai ristiriitoja, koska ne usein vaativat kognitiivista ajatustyötä ja tietoisuuden saavuttamista siitä, mitä oikeastaan ollaan tekemässä. Ihminen saattaa tiedostaa oman toimintansa epäjohdonmukaisuuden vasta sitten, kun ulkopuolinen ihminen huomauttaa siitä. Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, että temperamentti siis ohjaa ihmistä kohti päämääriä ilman, että hän itse on siitä tietoinen. Samalla temperamentti tekee tietoiseksi sen, mitkä asiat hänelle ovat arvokkaita ja tavoittelun arvoisia. Hän mainitsee esimerkkinä sen, että henkilö pyrkii opiskelemaan itselleen hyvän ammatin, koska sellainen on hänelle itselleen hyvä. Samalla henkilöllä voi kuitenkin olla täysin erilaiset päämäärät sen suhteen, millaisen ammatin hän haluaisi, jos ei olisi temperamentiltaan sellainen kuin on.
[16:01:21] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi eli psykologinen ristiriita syntyy, kun ihminen tiedostaa, että hänellä on jokin pysyväisluonteinen ongelma. Ongelman olemassaolo häiritsee, ahdistaa ja aiheuttaa epämukavaa oloa, ja tämä tekee ihmisestä halukkaamman ratkaisemaan tilanteen. Mitä jos kognitiivinen dissonanssi ja sitä seuraava psyykkinen kärsimys ovatkin parhaita ystäviäsi, jotka johdattavat sinua eteenpäin elämässäsi? Kognitiivisen dissonanssin kuusi hyötyä Kognitiivisen dissonanssin hyödyt ovat moninaiset: ne voivat esimerkiksi auttaa sinua tunnistamaan ja poistamaan stressiä ja negatiivisia ajatuksia. Nämä puolestaan helpottavat muiden haasteiden selättämistä. Seuraavassa esitellään kuusi parasta hyötyä. 1. Opit hallitsemaan paremmin omia tunteitasi Negatiiviset tunteet voivat johtaa syvään turhautumiseen ja ahdistukseen, jota et kykene käsittelemään. Kognitiivinen dissonanssi sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden ratkaista negatiiviset ajatukset, jotta ne eivät hallitse sinua. Kun mielesi on vakaa ja hallinnassa, pystyt kohtaamaan ongelmasi tehokkaammin, ja tällöin voit päästä irti kärsimyksestäsi. Lue tämäkin artikkeli: Miten tunteita hallitaan? 2. Voit hyödyntää negatiivista kritiikkiä On ihmisiä, jotka käyttävät mielellään muiden negatiivista kritiikkiä saadakseen heidät taipumaan omaan tahtoonsa ja muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Kognitiivinen dissonanssi toimii tällaisessa tapauksessa erinomaisesti: kun kyseenalaistat omia ajatuksiasi ja arvojasi, opit olemaan kyseenalaistamatta myös muita mielipiteitä ja asenteita. Jos kyseenalaistat omat ajatuksesi ja tunteesi ja kysyt itseltäsi, onko kritiikki oikeutettu, pystyt arvioimaan asioita objektiivisesti ja etääntymään tilanteesta. Voit arvioida omia mielipiteitäsi uudelleen, ilman että yrität pakottaa omia näkemyksiäsi toisille. 3. Voit selvittää, miten omat asenteesi ja ajatuksesi sopivat yhteen Omien asenteittemme ja ajatustemme kohtaaminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin sitä, keitä todella olemme ja mitkä ovat meille kaikkein tärkeimpiä arvoja. Tämän ansiosta pystymme määrittelemään selkeästi oman polkumme ja sen, mitä haluamme elämässämme saavuttaa. Kognitiivisen dissonanssin kokeminen auttaa meitä myös kohtaamaan sellaiset ongelmat, joiden olemassaoloa emme tiedostaneet, sillä emme yleensä tule miettineeksi asioita syvällisesti, vaan toimimme ”autopilotilla”. Kognitiivinen dissonanssi voi olla hyvä väline, jonka avulla voimme kohdata tiedostamattomat ajatuksemme, ja se antaa meille mahdollisuuden elää vapaammin. 4. Opit hyväksymään asiat, joita et voi muuttaa On ihmisiä, jotka eivät kykene muuttamaan asenteitaan, jotka ovat syntyneet kauan sitten. Jos olet tällainen henkilö, saatat pyrkiä muuttamaan asioita väkisin, vaikka ne eivät enää ole muutettavissa. Kognitiivisen dissonanssin kokeminen voi kuitenkin auttaa sinua ymmärtämään, ettei sinulla ole vaihtoehtoja. Tämä taas auttaa sinua hyväksymään ja jättämään menneisyyden taaksesi. 5. Opit tuntemaan itsesi paremmin Omien ajatusten ja mielipiteiden kohtaaminen auttaa myös tunnistamaan omat tunteesi ja sen, millä tavalla ajattelet itsestäsi. Tällä tavoin opit myös paremmin ymmärtämään omaa persoonaasi. Kognitiivisen dissonanssin kokeminen saa aikaan muutoksen ihmisen ajatuksissa, jolloin tämä huomaa oman ajattelunsa epäjohdonmukaisuuden. Ihminen alkaa pohtia asioita eri näkökulmasta. Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sisäistä ristiriitaa. Kun henkilön sisäinen ristiriita kasvaa riittävän suureksi, tämä alkaa tehdä muutoksia ajatuksissaan, käyttäytymisessään, mielipiteissään ja asenteissaa, jotka aiheuttavat henkilölle kognitiivisen konfliktin. Lue lisää »
[16:06:45] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi, psykologinen puolustusmekanismi. ”Valheelliset tai liioitellut uskomukset omasta itsestä”. Psykologinen tila, jossa henkilöllä on kaksi toisensa poissulkevaa ajatusta tai tunnetta, joita hän ei kuitenkaan kykene sovittamaan yhteen. Käsittää ristiriidan (konflikti), joka esiintyy henkilön tavoitteiden ja todellisuuden välillä. ”Arvo, jolla arvioidaan jotakin seikkaa sen perusteella, kuinka arvokkaana sitä yleisesti pidetään, sen sijaan, että se mitattaisiin objektiivisen arvon perusteella.” ”Yleisimmin käytetty käsite on henkilön tuntema mielihyvän tai tyydytyksen aste. Se perustuu hänen kokemukseensa (itsearvioon).” ”Tunteiden kirjo ja voimakkuus, joka on henkilön kokemusten yhdistelmä tiettynä ajanjaksona.” Psykologian termi, jonka avulla henkilö selittää ja selittää itselleen ja muille, mikä hänen käyttäytymisensä aiheutti. Psykologiatiede, jonka avulla pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen käyttäytymisen syitä, motivaatiota. ”Valveuni. Tämä unen ja valveen välinen tila, jossa henkilön tajunnan tila muuttuu, mutta hänen reaktionsa ovat yhtä valppaat kuin hän olisi unessa. Valveunien aikana henkilö kokee todellisuuden hyvin todellisena ja yleensä pystyy tekemään ero niiden välillä.” ”Ajattelutapa tai tapa toimia tai ajatella, joka sisältää uskomuksen siitä, että muut ovat joko arvottomia tai alempiarvoisia, että muiden täytyy noudattaa hänen toiveitaan ja että muiden on palveltava hänen egoaan, mikä antaa hänelle vallan muiden yli.” ”Toisen tai itsensä vahingoittaminen, jonka aiheuttaa halu välttää tuska.” ”Tapa tai keino, joka mahdollistaa yksilön välittömän tyydytyksen, samalla kun hänen sosiaalinen, poliittinen tai ekologinen käytöksensä säilyy entisellään tai heikkenee.” ”Psykologiassa on useita teorioita, jotka käsittelevät näitä reaktioita. Tunnetuimpia niistä ovat humanistisen koulukunnan teoriat ja behaviorismi, jossa yksilön käyttäytyminen määritellään ja sitä hallitaan ulkoisten tekijöiden, kuten palkintojen tai rangaistusten, avulla.” Psykologiassa on olemassa lukuisia koulukuntia ja ajattelutapoja. ”Valheelliset, ristiriitaiset tai ristiriitaiset tiedot ja uskomukset.” ”Toive tai unelma. Se on illuusio, jonka aiheuttaa ärsyke tai voimakas positiivinen odotus (tulevaisuudesta) ja jonka kohde on epämääräinen, abstrakti tai määrittelemätön.” ”Rikoksentekijä on tehnyt rikoksen, johon kuuluu fyysisen vahingon tai väkivallanteko, joka ei kuitenkaan välttämättä sisällä aikomusta aiheuttaa haittaa muille henkilöille tai omaisuudelle.” ”Uskomukset siitä, että jokin toiminta on jollakin tavalla hyväksi (tai pahaksi), voivat olla luonteeltaan affektiivisia (emootiomaisia), loogisia tai eettisiä.” ”Motiivit (tai aikomukset, tavoitteet), jotka motivoivat toimintaa, ja yksilön persoonallisuuden piirteet tai persoonallisuuden rakenteet, jotka auttavat selittämään (ja mahdollisesti hallitsemaan) motivaatiota.”
[16:11:32] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi, niin. No, minä en ainakaan pidä noita tutkimuksia ihan täysin uskottavina. Ensinnäkin on vaikea kuvitella, miten voidaan tutkia sitä, missä määrin ihmiset todella uskovat näihin asioihin. Itse olen taipuvainen uskomaan, että ihmiset pikemminkin väittävät uskovansa ja saattavat uskoakin, jos uskovat että sitä heiltä kysytään, mutta eivät varsinaisesti usko.
Toinen ongelma liittyy siihen, että tutkimuksissa ihmisiltä kysytään mitä he uskovat, eikä sitä miten asiat heidän mielestään oikeasti ovat. Ihminen, joka uskoo maapallon olevan litteä ei pidä tätä mitenkään omituisena, mutta ihminen, joka ei usko sen olevan litteä ei silti välttämättä pidä itseään ihmisenä, joka uskoo maapallon olevan litteä. Eli ihminen saattaa ihan rehellisesti sanoa uskovansa, että maapallo on litteä, vaikka hänen käsityksensä mukaan asia on toisin.
Tästä syystä suhtaudun suurella skeptisyydellä kaikkeen, mitä lehdissä lukee ja varsinkin nettilehtien kolumnistien hörinöihin.
On niitä ihan päteviäkin tutkimuksia ja jotkut niistä jopa sanovat, että ateistisuus korreloi negatiivisesti uskonnollisuuden kanssa. Ainakin jenkeissä on todettu, että uskonnollisuudella on suurempi taipumus lisääntyä sekularisoituneilla seuduilla kuin uskonnollisilla alueilla, kun taas sekularisoitumiskehitys kulkee käsikädessä ateismin yleistymisen kanssa. Tätä ei pidä lukea siten, että se kertoisi ateisteilla olevan aina paremmat geenit, koska näinhän se ei mene, vaan se kertoo vain, että ihmiset pyrkivät sopeuttamaan itsensä ympäröiviin olosuhteisiinsa, koska se on järkevää.
Tästä seuraa kuitenkin mielenkiintoinen dilemma, koska toisaalta voidaan ajatella, että ihmisen pitäisi sopeutua ympäröivään maailmaan, mutta toisaalta taas ihmisen pitää ajatella vain ja ainoastaan itseäään, koska se on järkevää. Ateisteille on ominaista nähdä uskonnot irrationaalisena hömppänä, mutta jos me katsomme omaa yhteiskuntaamme, jossa uskonnot näyttelevät kuitenkin melkoisen suurta roolia, niin ateistin ei olekaan välttämättä rationaalista uskoa siihen. Miksi näin? Siksi, koska uskonto näyttelee eräänlaista "kollektiivista alitajuntaa", jonka vaikutus yhteiskuntaan voi olla huomattavasti suurempi kuin minkään muun yksittäisen asian ja lisäksi uskonnollisilla yhteisöillä on huomattavasti vaikutusvaltaa poliitikoihin ja lainsäätäjään.
Tiede taas on melko persoonaton tekijä, jonka vaikutusvalta rajoittuu vain tieteentekijän vaikutuspiiriin. Tieteellinen ajattelutapa on siis tässä suhteessa huomattavasti neutraalimpi tekijä. Voidaankin kysyä, miksi tieteentekijöiden piirissä ateismi ei ole kovin yleistä. Miksi tiede ei toimi ateismin eteenpäin ajajana, jos se kuitenkin on rationaalisuuden ilmentymä ja pyrkii kaikin puolin objektiivisuuteen ja pyrkii jatkuvasti pois subjektiivisesta ajattelusta.
Olen samaa mieltä, että geenit eivät ole syy uskoa tai olla uskomatta. Uskon itse, että kyse on enemmänkin siitä mihin ihmisen mieli on tottunut, sillä ihmismieli ei pidä kaikkea mahdollisena. Ateisti siis tavallaan pelkää asioita, joihin ei usko. Ihmisen mieli toimii hyvin samalla tavalla kuin esimerkiksi eläinmaailmassa. Eläimet eivät esimerkiksi ole valmiita poistumaan metsästä ennen kuin vaaratilanne on mennyt ohi. Me toimimme ihmiseläiminä samoin ja pidämme kaikkea tuntematonta uhkana.
Mielestäni tämä johtuu ihmisen perustarpeesta saada kokea olonsa turvalliseksi. Ateistille on siis erittäin vaikea käsittää miksi uskovainen kokee turvalliseksi sen, että hän uskoo Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. Uskovaisella taas on tarve käsittää tämä asia.
Ateisti on kuitenkin rationaalinen. Ateisti uskoo siihen mihin hänen mielensä on valmis uskomaan ja se on yleensä aika vähän. Siksi esimerkiksi suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että uskonnot eivät ole vaikuttaneet merkittävästi heidän elämäänsä ja ne ovat vain jonkinlaista "yhteisöllisyyttä". Uskovaiset uskovat kuitenkin Jumalaan ja pitävät uskontoa merkityksellisenä elämässään.
Ateistien osuus on koko ajan kasvussa ja koska ateistit ovat tutkimusten mukaan huomattavasti älykkäämpiä ja kyvykkäämpiä kuin uskonnolliset ihmiset, ei ole kovinkaan epätodennäköistä, että ateismi tulisi ajan kanssa yleistymään huomattavasti. Se, että uskovaisuus vähenee länsimaissa johtuu enemmänkin siitä, että uskonnollisuus on vähenemään päin, ei siitä, että uskovaiset olisivat älykkäämpiä.
Tiedemies on sitä mieltä, että suurin osa ateisteista on sitä vain siksi, että se on "rationaalista". Tiedemiehen mukaan ihmiset eivät pidä siitä, että heille kerrotaan miten asioiden pitäisi olla.
Tiedemiehen väite on naurettava.
Useimmat ateistit uskovat esimerkiksi Jumalaan aivan samoin kuin monet uskonnolliset ihmiset, mutta heillä on rationaalisia syitä uskoa, että Jumalaa tai jumalia ei ole.
Monet ateistit ovat varmoja siitä, että heillä ei ole uskonnollista vakaumusta. Heidän vakaumuksensa voi kuitenkin olla niin luja, että he uskovat voivansa sanoa, että kenelläkään ei voi olla uskonnollista vakaumusta, vaikka joku itse niin sanoisikin.
Useimmat ihmiset eivät ole vakuuttuneita, että kukaan voi sanoa, että hänellä on uskonnollinen vakaumus. Ihmiset ovat taipuvaisia epäilemään, että jos jollakin on uskonnollinen vakaumus, sen on täytynyt syntyä pelkästään hänen omassa päässään ilman mitään ulkopuolista tukea.
Tämä on kognitiivinen dissonanssi , joka vaivaa ateisteja, joiden on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että joku voi olla varma uskonnollisesta vakaumuksesta ilman että tämä joku olisi kuullut sen joltain toiselta tai olisi nähnyt todisteita Jumalan tai jumalien olemassaolosta. Tämän vuoksi useimmat ihmiset eivät ymmärrä, kuinka joku voisi uskoa, että kukaan ei voi olla varma uskonnollisesta vakaumuksesta.
Monet ateistit ajattelevat, että uskonnollisen vakaumuksen on pakko olla irrationaalista ja epätotta, jos ihminen kerran ajattelee niin kuin esimerkiksi Richard Dawkins , jonka mielestä kukaan ei voi olla varma vakaumuksestaan, koska sen puolesta ei ole todisteita.
Ihmiset, jotka uskovat Jumalaan tai jumaliin, voivat myös pitää Dawkinsin ja monien muiden ateistien ajattelutapaa käsittämättömänä ja epäloogisena. Ateistit eivät kuitenkaan yleensä ole vakuuttuneita siitä, että uskonnolliset vakaumukset olisivat epäloogisia, koska ne perustuvat uskontoon eivätkä ateismiin, jossa ei ole mitään rationaalisia perusteluja tai selityksiä.
Useimmat ihmiset pitävät yleensä uskonnollisia vakaumuksia järkevinä ja perusteltuina. Tämä voi kuitenkin olla osoitus kognitiivisesta dissonanssista ja siitä johtuvasta kognitiivisen dissonanssin aiheuttamasta kognitiivisesta häiriöstä , jotka syntyvät, koska ihmisillä on taipumus hyväksyä vain ne perustelut , jotka ovat johdonmukaisia hänen maailmankatsomuksensa tai uskomusjärjestelmänsä kanssa, vaikka tämä johtaisi ristiriitaan tosiasioiden ja niiden havaintojen kanssa.
Monet ihmiset ovat niin tottuneet siihen, että asiat selitetään uskonnollisten käsitysten kautta, että he eivät ota huomioon tosiasioita eivätkä loogisia selityksiä.
Koska uskonnollinen uskomusjärjestelmä sisältää useita toisiinsa liittyviä vakaumuksia , jotka tukevat toisiaan , henkilö voi hylätä osan uskonnollisista vakaumuksistaan ja uskoa edelleen uskonnollisiin vakaumuksiin, jotka tukevat muita uskonnollisia vakaumuksia ja käsityksiä .
Koska uskonnolliset vakaumukset sisältävät toisiinsa liittyviä uskomuksia, henkilö ei usein muuta tai hylkää mitään uskomuksistaan ja käsityksistään , kun hän kokee uskonnollisen dissonanssin .
Esimerkiksi monet ateistit hyväksyvät edelleen uskonnolliset vakaumukset, jotka koskevat Jumalan tai jumalien olemassaoloa, vaikka he kokevatkin kognitiivisen dissonanssin sen suhteen.
On kuitenkin selvää, että heidän käsityksensä, joka koskee sitä, ovatko he ateisteja vai agnostikkoja, on täysin riippuvainen heidän muista uskonnollisista vakaumuksistaan , jolloin he hylkäävät uskonnolliset vakaumuksensa , joita he eivät kykene perustelemaan . He pitävät kuitenkin kiinni uskonnollisista käsityksistään , koska ne tukevat heidän muita vakaumuksiaan.
Tällöin heillä on kolme ristiriitaista vakaumusta ( kaksi, jotka ovat keskenään ristiriidassa), joista jokainen perustuu erilaisiin ja toisistaan riippumattomiin argumentteihin .
Heillä on vain vähän todisteita uskomustensa tueksi , joten heillä on taipumus pitää kiinni uskomuksistaan . Lisäksi, jos heillä olisi enemmän todisteita uskomustensa tueksi, heidän pitäisi tarkistaa, että he käyttävät niitä oikein ja oikeassa yhteydessä (eli ne eivät olisi keskenään ristiriidassa). Nämä argumentit kuitenkin viittaavat heidän omiin kokemuksiinsa ja havaintoihinsa . Siksi heidän pitäisi myös arvioida omaa ymmärrystään näistä todisteista. Lopuksi he kokevat olevansa henkilökohtaisesti vastuussa ja kokevat velvollisuudekseen selittää, että heillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin se, mihin he itse uskovat.
Näin ollen kognitiivisesta dissonanssista on vaikea päästä eroon, ja useimmat ihmiset säilyttävät jonkin aikaa uskomuksiaan, vaikka he kokisivatkin jonkin kognitiivisen ristiriidan. Lisäksi se, kuinka paljon he joutuvat kärsimään, riippuu heidän kognitiivisten ristiriitojensa luonteesta ja määrästä sekä heidän omista pyrkimyksistään käsitellä ristiriitoja.
Jotkut kognitiiviset ristiriidat aiheuttavat ihmisille enemmän henkistä ahdistusta ja kärsimystä kuin toiset. Jos ristiriidat liittyvät yhteen arvojärjestelmään, ne voidaan yleensä käsitellä helpommin kuin ristiriitaiset arvot (kuten uskonnollisuus ja ateismi).
Yksi esimerkki tällaisesta on uskonnollisen ja ateistin välinen keskustelu, johon ateistilla ei ole mitään syytä osallistua. Miksi kukaan osallistuisi sellaiseen keskusteluun, joka on lähtökohtaisesti järjetön ja jo ennalta hävitty? Ei sellaista keskustelua olekaan, jossa toinen osapuoli on jo ennen sen alkamista hävinnyt, sillä ateismissa ei ole mitään keskusteltavaa. Jos uskovainen sanoo uskovansa ja toinen sanoo, ettei usko, ei keskustelua voi mitenkään syntyä, vaikka siitä miten yrittäisi puhua.
Kun taas ajatellaan kysymystä, miksi uskovainen osallistuu ateistiseen keskusteluun, niin syitä on ainakin neljä. Ensinnäkin se, ettei hän ymmärrä, miten ateistit ajattelevat tai mitä he tavoittelevat. Toiseksi, hän yrittää päästä ateistien ajatusmaailmaan mukaan ja sitä kautta tulla osaksi sitä. Kolmanneksi hän kokee olevansa väärässä tai ajattelee, että on väärässä, jolloin hänen täytyy tehdä jotain oman uskonsa tueksi tai vahvistamiseksi, mikä on kuitenkin toivotonta, ja neljänneksi hän haluaa muuttaa ateistit kaltaisikseen, mikä kuitenkin on täysin toivotonta, sillä jos joku haluaa tulla ateistien kaltaiseksi, hänen on lopetettava kaikki ateistinen toiminta ja ajattelu. Tämä on juuri se, mistä yleensä puhutaan, että ”minä tulin uskoon” tai ”minä hylkäsin ateismin ja minusta tuli uskovainen”, jolloin ”entinen elämä” on mennyttä. Kukaan ei voi tehdä mitään, jos haluaa tulla joksikin tai hylätä jotain. Mutta se, joka haluaa tehdä jotain tai hylätä jotain, ei tietenkään tee mitään. Hän vain sanoo. Tämän takia uskovaisille sanotaan, ettei Jumalaa ole, koska Jumala on yhtä kuin sinä. Jos ihminen uskoo Jumalaan, on hän osa Jumalaa. Mutta jos ihminen ei usko Jumalaan, ei Jumalaakaan ole hänelle. Tätä on kognitiivinen dissonanssi. Uskovat yrittävät kuitenkin usein elää ”kahden maailman elämää”. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka heidän ymmärryksensä olisikin täysin ”sotkeutunut” (ristiriidassa oman järkensä kanssa), he eivät voi elää sen mukaan, koska jos he alkaisivat elää sen mukaan, he menettäisivät sen elämän, johon he ovat kasvaneet. Tämän takia uskovaiset eivät pysty hyväksymään totuutta. He tietävät sisimmässään, etteivät usko ja se ahdistaa heitä ja tämän takia he eivät pysty elämään niin, että pystyisivät myöntämään totuuden ja totuuden tullessa heidän tietoonsa he tuntevat kognitiivista dissonanssia. Näin heidän ajatuksensa, tunteensa ja käytöksensä ovat ristiriidassa, mikä taas aiheuttaa ahdistusta ja koska he haluavat olla hyviä uskovaisia, he yrittävät jatkaa elämistä ristiriidassa oman järkensä kanssa. Tämän takia uskovainen on tuomittu kognitiiviseen dissonanssiin niin pitkään, kun hän ei hyväksy totuutta.
8.5.1 Kognitiivinen dissonanssi ja kristinusko
Vaikka kognitiiviseen dissonanssiin vaikuttavat asiat ovat sellaisia, joista ateistit yleensä syyttävät uskovaisia, ovat nämä syyt sellaisia, joista uskovaiset syyttävät ateisteja ja usein vieläpä hyvin kiihkeästi. Kognitiivisella dissonanssilla ei nimittäin ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, uskooko joku jumalaan vai ei, sillä sen oireet ovat yleisiä monissa muissa asioissa, jotka eivät liity jumalaan lainkaan. Silti juuri jumalaan uskovat ovat hyvin usein ne, jotka kiihkeimmin syyttävät ateisteja kognitiivisen dissonanssin puutteesta. Jos kognitiivisen dissonanssin käsite olisi täysin selvä ja kaikille yhteinen, niin ateistit ja uskovat voisivat puhua siitä samalla tavoin ja ymmärtäen sen merkityksen samoin, eikä tällaista turhaa syyttelyä esiintyisi niin paljoa. Ehkä kognitiivinen dissonanssi onkin uskovaisten kannalta tarpeellinen, sillä se antaa uskovaisille jotain, mihin tarrautua silloin, kun he kohtaavat asioita, joita he eivät kykene ymmärtämään eivätkä selittämään. Tämän tarrautumiskeinon seurauksena uskovainen päätyy sitten syyttämään ateisteja, koska he eivät ”kykene ymmärtämään” asioita samalla tavalla kuin uskovainen itse. Ateistin ”kyvyttömyys ymmärtää” asioita johtuu tässä siis siitä, että uskovaisella on itsellään kognitiivinen dissonanssi. Jos kognitiivinen dissonanssi puuttuu, niin uskovainen on ymmällään ja ihmettelee, mihin kaikki hävisivät ja miksi hänen kanssaan ei haluta keskustella samoista aiheista. Se, että kognitiivinen dissonanssi aiheuttaa tällaista käyttäytymistä ja suhtautumista, on vain lisävahvistus kognitiivisen dissonanssin tarpeellisuudelle.
Jos joku ajattelee, että tämä kaikki oli pelkkää tyhjää ja älytöntä sanahelinää, eikä mikään siinä pidä paikkaansa, eikä varsinkaan ole totta, niin suosittelen häntä kokeilemaan käytännössä. Hänen tarvitsee vain kohdata se todellisuus, jossa esimerkiksi juuri kristinusko, juutalaisuus, islamilaisuus, hindulaisuus ja muut lukemattomat uskonnot ovat todellisia ja vaikutusvaltaisia ilmiöitä. Ei tarvitse edes lähteä kiertelemään maailmalle ja kokemaan kaikkea henkilökohtaisesti. Internetistäkin löytyy tietoa, kunhan osaa etsiä oikeista paikoista. Täytyy vain nähdä hiukan vaivaa ja sietää se kognitiivinen dissonanssi, joka syntyy, kun kohtaa sen todellisuuden, joka ei sovi omiin vanhoihin käsityksiin asioista.
Ei ole tarpeen osoittaa, että kaikki uskontojen piirissä harjoitettavat toiminnat olisivat negatiivisia. Jos näin olisi, ei uskontoja olisi. On vain todettava, että uskonnot ovat vaikuttaneet hyvin paljon ihmisten ajatteluun. Sen lisäksi, että ne vaikuttavat ajattelun kautta, ne ohjaavat usein myös konkreettista toimintaa, kuten esimerkiksi juuri vaikkapa rukousten ja rukousten mukaisten rituaalien muodossa. Rukouksia voidaan tehdä eri syistä, eikä sillä ole merkitystä, minkä asian puolesta rukoillaan tai minkä takia rukoillaan.
Rukouksia voidaan myös antaa ja niitä voidaan saada. Joku saattaa rukoilla vaikkapa parantumista ja kokeekin parantumisen. Paraneminen on kuitenkin voinut aiheutua pelkästään sattumasta, eikä sitä pidä tulkita rukouksen aiheuttamaksi. Jos sama ihminen rukoilee jonkun muun asian puolesta ja saa myös kyseisen asian toteutumaan, on tietenkin todettava, että rukouksen vaikutus oli sattumaa, vaikka rukoilulla olisi kuinka toivottu lopputulos. On myös todettava, että rukoukset ovat olleet myös toimimattomia, koska toivottu lopputulos jäi kokonaan saamatta. Tästä herää tietysti kysymys siitä, että mitkä olivat rukoilemiseen liittyvät syyt ja ovatko nämä syyt oikeita tai edes tilanteeseen liittyviä. Tilanne ei kuitenkaan selviä ennen rukousta, joten tästä asiasta on vain tehtävä tulkintoja, jotka vaikuttavat rukoilun seurauksiin.
[16:35:24] Prompt: Kognitiivinen dissonanssi Kognitiivinen dissonanssi, jolla viitataan psykologiseen ilmiöön, jossa ihminen välttää epämukavia ajatuksia, tunteita ja muistoja. Tästä on kysymys silloin, kun henkilö uskoo toimivansa moraalisesti oikein mutta samanaikaisesti kärsii esimerkiksi häpeästä, syyllisyydestä, stressistä, masennuksesta ja ahdistuksesta. Tämän ilmiön takia moni tekee huonoja valintoja tai päätöksiä[16:35:54] 178.251.149.21 saapui paikalle ja samalla kokee[16:35:56] 178.251.149.21: CONNECTION_ABORTED 4849 s olevansa huono ihminen. Tästä syystä myös esimerkiksi alkoholismia, perheväkivaltaa ja itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja pidetään usein moraalisesti arveluttavina. Sosiologinen tai kulttuurinen moraali Yhteiskunnallinen tai yhteisöllinen moraalikäsitys. Esimerkiksi joissakin yhteiskunnissa ajatellaan, että avioton seksi, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja homoseksuaalisuus ovat väärin. Myös köyhyys tai rikollisuus saatetaan nähdä moraalisesti arveluttavana.