[14:14:40] Prompt: Puolueeton journalismi Puolueeton journalismi on hieno asia. Itse olisin tyytyväinen, jos lehti jättäisi esimerkiksi sellaiset kommentit julkaisematta kuin tämä: ”Kaiken sen paskanjauhannan, jonka perusteella olen vastustanut tätä projektia, voin lopettaa tähän päivään. Kiitos.” On hyvä asia, jos lehti antaa myös soraäänien kuulua, kunhan kommentit eivät riko Journalistin ohjeita eivätkä muutenkaan hyvää makua ja tapoja. ”Kaikkea paskaa sitä ihminen kirjoittaa”, tokaisi yksi nimettömänä pysynyt toimittaja, kun luki tekstini. Kommentissa kiteytyy aika paljon sitä, mitä ajattelin: lehti saa itse päättää, millaista materiaalia julkaisee. Kun toimittaja julkaisee jonkin tiedon, hän toimii suodattimena, jonka tehtävänä on siivilöidä roskasta olennainen. Jos joku tekee suuren yleisön mielestä hirveän väärin, häntä voidaan pitää mielipideautomaattina, mutta lehden tehtävä on erottaa faktat ja mielipiteet toisistaan. Usein tuntuu siltä, että lehdet ovat unohtaneet tämän. Ihmiset saavat sanoa melkein mitä tahansa. Jos toimittaja haluaa julkaista vain positiivista tai neutraalia palautetta, on oltava aikamoinen supermies tai -nainen, jolla on myös hyvät sosiaaliset taidot ja psykologista silmää. Eihän sellainen lehti kiinnosta lukijoita, joka kertoo vain myönteisiä uutisia, mutta silloin se voi saada aikaan myös pahaa. On hyvä, että ihmiset purkavat ajatuksiaan lehtien mielipidepalstoilla. Niistä oppii kaikenlaista. Esimerkiksi sen, että ei pidä olla kovin herkkänahkainen ja sen, että kaikkea paskaa ihmiset kirjoittavat. Ilkka Pernu
[14:17:38] Prompt: Puolueeton journalismi Puolueeton journalismi on myytti. Median täytyy ottaa aina joku näkökulma aiheeseen ja tätä kantaa tuodaan esille jutun kirjoittajan persoonan kautta.
Nyt-liitteen journalismi on aina ollut hyvin subjektiivista. Olen itse lopettanut Nyt-liitteen lukemisen jo aikoja sitten, kun en ole jaksanut seurata sen harjoittamaa sensaatiohakuista, kärjistävää ja skandaalinkäryistä linjaa. Nyt-liite on yksinkertaisesti aivan liian negatiivinen lehti ja siitä välittyy tunne, että sillä yritetään kosiskella lukijaa, jotta lukija tarttuisi juuri tuohon lehteen. Nyt-liitteestä tulee paha maku suuhun, koska siinä ei tunnu olevan mitään hyvää. Tämän vuoksi en tilaa Nyt-liitettä enkä käy ostamassa Nyt-liitteitä kaupoista, vaan ostan Helsingin Sanomat, joka on asiallinen laatulehti, toisin kuin Nyt-liite.
[14:19:21] Prompt: Puolueeton journalismi Puolueeton journalismi ei ole enää puolueetonta
Nyky-Venäjästä saa Suomessa keskustella vain poliittisesti korrekteista lähtökohdista käsin, linjaa tutkija Jussi Lassila. Esimerkiksi Venäjän mediatilaa hallitsevasta valtiollisesta RT-propagandakanavasta pitäisi Suomessa puhua ilman leimaamista, tutkija toivoo.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Jussi Lassila suomii suomalaista Venäjä-keskustelua mustavalkoisuudesta. Venäjä-keskustelua leimaa vastakkainasettelu lännen ja Venäjän välillä, eikä kokonaiskuvaa hahmoteta. Suomen pitäisi olla Lassilan mukaan kiinnostunut siitä, mitä maassa todella tapahtuu, mutta julkisessa keskustelussa tätä ei haluta avata.
– Venäjä on hyvin kiinnostava esimerkki median muutoksesta ja sen vaikutuksesta poliittiseen kulttuuriin, ja olisi hyvin tärkeää, että suomalaiset tietäisivät mitä maassa tapahtuu. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi Venäjän mediatilasta on vaikea keskustella Suomessa, sillä meillä vallitsee niin vahva poliittinen konsensus.
Lassilan mukaan Suomen median Venäjään liittyvistä teemoista uutisoivat pitkälti vain muutamat toimittajat, jotka eivät muodosta Venäjä-asiantuntijuuttaan oman kokemuksen kautta. Venäjästä on vaikea tehdä juttua, jossa toimittaja ei olisi vahvasti jonkin näkökulman kannalla. Tällöin syntyy tilanteita, joissa lukija näkee vain yhden näkemyksen asiasta. Venäjä-keskustelun tila onkin Suomessa äärimmäisen rajoitettu.
– On hyvä, että Venäjää seurataan tarkkaan. Samalla pitäisi muistaa, että Venäjän kohdalla ei voida enää puhua samasta mediasta kuin vaikkapa Ukrainan sodan aikana.
Venäjällä mediaa on pitkään hallinnut kaksi toimijaa: valtiollinen televisio sekä verkkouutissivusto, jonka kautta kanavoituu nykyisin puolet venäläisistä. Venäläisen mediakentän laajeneminen näkyy myös Suomessa esimerkiksi uutissivustoina, jotka ilmestyvät usealla eri kielellä.
Valtiollista mediaa kritisoidaan Lassilan mukaan Suomessa valtavasti, mutta samaan aikaan Suomen valtio tukee Euroopan neuvoston kautta miljoonilla euroilla Venäjällä valtiollisesti toimivia medioita.
– Venäjän mediatilasta käytävä keskustelu on hyvin absurdia, Lassila kuvailee.
Lännen media luo vastakkainasettelua
Tutkijan mukaan Suomi tarvitsee monipuolista journalismia, mutta Venäjän tapauksessa neutraali journalismi on usein utopiaa. Venäjä-tutkija toivoisi esimerkiksi Lännen Medialta ja Helsingin Sanomilta syvällisempää analyysia, mutta Suomen mediassa toistellaan usein vain valtion propagandaa. Lassila ihmettelee myös sitä, miksi Suomessa toistellaan usein vain Venäjän opposition näkemyksiä maan tilanteesta. Tutkija kertoo tuntevansa sympatiaa Venäjän oppositioliikettä kohtaan.
– Median pitäisi ottaa myös heitä esille, jotka pyrkivät tekemään rakentavaa kritiikkiä Venäjän nykytilanteesta, hän kertoo.
Tutkijan mukaan Venäjän[14:23:31] 217.140.201.113: CONNECTION_ABORTED 603 s tilannetta voi olla helpompi ymmärtää, jos tutustuu sen poliittiseen historiaan. Myös Venäjän poliittisen tilanteen kehitystä voi analysoida ymmärtämällä Neuvostoliiton historiaa ja kehitystä. Esimerkiksi Neuvostoliiton hajoaminen voi avata Suomen ja Venäjän tämänhetkistä tilannetta.
Lassila vertaa venäläistä tilannetta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kylmän sodan aikaan. Vaikka molemmat suurvallat kävivät asevarustelua ja uhittelivat toisilleen, oli niiden välillä myös eroja.
– Yhdysvalloilla on globaali rooli ja hegemonia, Venäjällä puolestaan on pienempi. Se on taloudellisesti paljon heikommassa asemassa, eikä sillä ole samanlaista roolia.