Välitaajuusvahvistin
Välitaajuusvahvistin on radio- ja televisiotekniikassa lähes välttämätön aste. Varhaisissa ns. "suorissa vastaanottimissa" ei ollut välitaajuusosaa, niiden selektiivisyys ja kuuluvuus oli erittäin alkeellisia.
Jotta rakkaat lukijat ymmärtäisitte välitaajuusosan tarpeellisuuden otan tässä esimerkissä puheeksi radion välitaajuusosan asian hahmottamisen helpottamiseksi.
Välitaajuusosa koostuu vahvistimista ja kaistasuodattimista. Radiovastaanottimelle on määritetty kiinteä välitaajuus, joka ULA-vastaanottimilla on yleensä 10.7 MHz. Tuo 10.7 MHz vahvistus voidaan tehdä helposti ja hyvillä vahvistuskertoimilla, kun meillä on C-luokassa toimivia välitaajuusvahvistimia, jonka putkien anodilla on ko. taajuudelle viritetty resonanssipiiri. Resonanssipiirin kaistaleveys kattaa ULA-alueen kaistaleveyden vaimentaen voimakkaasti muut taajuudet lähetteestä. Näin saadaan vastaanottimelle hyvä selektiivisyys ja vahvistuskerroin.
Televisiotekniikassa homma toimii samalla tavalla, paitsi, että kaistaleveys on paljon suurempi ja huomioon on otettava myös vaihevääristymät. Televisiovastaanottimen välitaajuusosan kaistaleveyden on katettava audio ja video.