Lainaus ALIBI-lehdestä vuodelta 1989

Lainaus:

Äiti heitti kolme lastaan kaivoon

Sari Johanna oli vasta kahdeksan kuukauden ikäinen, kun hänen oma äitinsä kantoi hänet lokakuun 5. 1985 kotitalon lähellä sijainneeseen mäkikaivoon. Sinne, pimeään ja hyiseen veteen joutuivat myös 4-vuotias Kati Annikki ja kuuden ikäinen Tommi Tapani.

Ei riittänyt, että äiti surmasi kaivoon heittämällä omat lapsensa. Kaiken tämän surun keskelle äidin äiti, lasten isoäiti, talossa "pöytäeläkkeellä" asunut nainen surmasi itsensä viiltämällä partaveitsellä auki kaulavaltimonsa.

Äiti itse oli kateissa. Lasten katoaminen oli havaittu sunnuntaina ja lasten isä maanantaina, lokakuun 7. päivänä teki järkyttävän löytönsä. Kesti kuitenkin aina perjantaille saakka ennen kuin äiti löytyi.

Ruotsista oli paikalle saapunut äidin sisar selvittääkseen poliisille perheen keskinäisiä veljä. Hän oli vetäytynyt jo nukkuman, kun talon vintiltä oli alkanut kuulua epärytmikästä koputusta. Sisar soitti poliisit paikalle. Nämä löysivät äidin ullakolta erittäin heikossa kunnossa. Viisi vuorokautta täydellisesti ilman ruokaa ja juomaa ollut äiti oli livahtanut karkuun etsijöiltä vintin pimentoihin siinä vaiheessa, kun muu väki oli ollut navetassa seuraamassa lehmän poikimista. Äidin jalat olivat pahasti turvoksissa, eikä hän päässyt tuossa vaiheessa enää omin voimin edes liikkeelle. Hänen silmänsä olivat olleet kuin vauhkolla eläimellä, sisartaan hän oli puhutellut toisen sisarensa nimellä ja kun hän oli huomannut kädessään olevat sormukset , oli hän alkanut kiskoa niitä pois samalla ihmetellen: "Mitä nämä ovat?"

Poliisi pidätti ja myöhemmin vangitsi äidin. Hän istui tutkintovankeudessa runsaat puoli vuotta, kunnes oikeus antoi vapauttavan päätöksensä ja hänet passitettiin sairaalahoitoon. Oikeuden mukaan hän oli toiminut täydellisessä mielenhäiriössä. Tekonsa hän oli tajunnut vasta lasten hautajaisissa, jonne hän saapui vartijoitten saattamana.

Sisar toi julki varsin voimakkaasti oman näkemyksensä todellisesta syyllisestä. "Olipa lopputulos mikä tahansa, niin en äitiä syytä, vaan sinua". Nämä sanat heitettiin vasten isoäidin kasvoja tiistai-iltana, jolloin lasten kohtalo oli jo selvinnyt, mutta äidin olinpaikasta oltiin epätietoisia. Heti seuraavana päivänä isoäiti riisti hengen itseltään.

Ennen tuota traagista lokakuun alkua 1985 oli äiti muuttunut luonteeltaan "työnarkomaaniksi". Hän muuttui hiljaiseksi, patoutti kaikki sisälleen ja teki vain työtä työstä päästyään, kolmen pienen lapsen hoitamisen lisäksi. Anoppi ja vävy eivät olleet olleet puheväleissä syksyn 1984 jälkeen. Tila, jota pariskunta hoiti, oli äidin kotitila. Sen he lunastivat itselleen ostamalla muut sisaret "ulos". Isoäiti jäi kuitenkin edelleen tilalle, sillä hänelle turvattiin vapaa asuminen, ruoka ja puhtaudenpito. Paikalle pariskunta muutti Helsingistä vuonna 1979 heti sen jälkeen, kun vaimon isä kuoli ja tila jäi näin ollen ilan isäntää.

Aluksi kaikki meni hyvin. Isoäiti osallistui talon töihin, hoiti lapsia, oli apuna yleisesti. Sitten vanha emäntä alkoi väittää, että "tila oli myyty liian halvalla" ja että "oikeastaan olisi ollut parempi myydä vieraalle". Lisäksi hän alkoi varastaa rahaa vävynsä taskuista ja haukkui häntä "helvetin saatanan kirvesmieheksi, joka ei osaa maanviljelyshommia". Työt eivät enää anopille "iskeneet". Kun äiti oli sairaalassa synnyttämässä Saria, ja ulkona oli yli 30 astetta pakkasta, ei vanha emäntä ollut vaivautunut kantamaan halkoja sisälle lämmitystä varten. Aviomies tuohtui ja kantoi sitten tarvittavat halot sisälle. Tämän jälkeen anoppi soitti sairaalaan ja kertoi, että "nyt meidät aiotaan tappaa häkään"...(aika yksipuolista kirjoitusta, toinen osapuoli ei ole enää puolustautumassa - JR:n huomio)

Näin jatkui päivästä toiseen ja vaimo seurasi tätä kaikkea sivusta hiljaisena ja apaattisena. Hän ei tulehtuneeseen tilanteeseeen puuttunut.

Lauantaina lokakuun 5. päivän iltana hän keitti nuorimaiselleen velliä ja muille teetä. Iltasaduksi luettiin Aku Ankkaa. Äiti tunsi itsensäkin väsyneeksi. Hän yritti katsoa televisiota, mutta nukahteli vähän väliä. Aamuyöllä hän heräsi omassa sängyssään. Milloinkaan hän ei osannut selittää, mikä hänet herätti. Hän nousi pomppaamalla ylös, kävi hakemassa keittiöstä työpuseron päälleen ja meni saman tien Sarin vuoteen luokse. Hän otti nukkuvan Sarin syliinsä, kietoi hänet pussilakanaan ja kantoi ulos. Vaimon vieressä nukkunut aviomies ei herännyt koko yönä, vaan nukkui raskaasti aamuun saakka. Silloin vaimo ja lapset olivat tiessään.

Ulkona äiti ei aluksi tiennyt päämäärää, mihin oli lapsen kanssa kulkemassa. Hän seisahtui portille ja muisti samassa noin 50 metrin etäisyydellä sijaitsevan mäkikaivon tien vastakkaisella puolella. Vain loiskahdus kuului, kun äiti pudotti Sarin kädestään. Sama tapahtui kahdelle muulle perheen lapselle, heistä viimeisenä Tommille, joka heräsi äidin laskettua hänet polvensa varaan saadakseen kaivonkannen auki. Tommi ei kuitenkaan ehtinyt sanoa kuin "mitä, mitä", kun äitinsä pudotti hänetkin kaivoon sisartensa seuraksi. Sitten kuului vain hetken loiskintaa, kunnes kaikki hiljeni.

Äiti ui surmatyön jälkeen itsekin läheisessä joessa, nousi kylmästä hytisten latoon, jossa nukkui pois hirvittävän väsymyksensä. Hän heräsi uudelleen, jolloin taas oli pimeää ja livahti kotitalonsa ullakolle, josta hänet sitten löydettiin.

Porvoon kihlakunnaooikeus totesi äidin toimineen ymmärrystä vailla eli mielisairaala oli hänelle oikeuden mielestä vankilaa sopivampi paikka. Nykyään hän on jo kotona aviomiehensä luona, joka kaikesta huolimatta otti hänet vastaan.
;

----------------------------------------
olen pena ja lisäksi vitun homo seniili mulkkuperse joka tuunaa 106 vetoakselia perslävellään soinia soimaten pusikon piinaavassa uutteruudessaan

Elämä jatkuu onnellisena

Lainaus:

Kolme lastaan Pornaisissa kaivoon hukuttanut äiti vapautettiin murhasyytteistä Porvoon kihlakunnanoikeudessa eilen. Oikeus jätti naisen rangaistukseen tuomitsematta ja laski hänet vapaaksi.
- Helpottaa, mutta vaikeuksia on yhä edessä perheen isä Seppo Tuhkanen huokaisi oikeuden päätöksen jälkeen.
- Veräjä on ollut Marjutille auki, hän ilmoitti.
Oikeuden istunnon jälkeen Seppo Tuhkanen ajoi vaimonsa kotitilalleen Peltolaan. Elämä Pornaisissa jatkuu.;

Kaivo.jpg


Kaivo2.jpg


Seppo_Tuhkanen.jpg


----------------------------------------
olen pena ja lisäksi vitun homo seniili mulkkuperse joka tuunaa 106 vetoakselia perslävellään soinia soimaten pusikon piinaavassa uutteruudessaan

Kupsenkyläntie 100, Pornainen

Tapahtuu jälleen, kun vuonna 2020, Seppo Tuhkanen heittää veivinsä.
Reilu 30 hehtaarin kiinteistöstä 611-404-4-23 lohkotaan 2.1 hehtaarin pala Marjutille taloineen ja loput palstat myydään. Selvitän kauppahinnan, jos jaksan joskus.



Uusi kiinteistö numeroltaan 611-404-4-35 muodostuu vaalimaan rakkaita muistoja vanhemmuudesta, avioliitosta, sukulaisuussuhteista ja mielenterveysongelmista.

Toki myös yhteisomisteiset alueet tulevat samassa suhteessa emätilasta, onhan alueilla mm. vesistöjä:

Vahingosta viisastuneena

Marjut on oppinut, ettei ilman lupaa ole syytä tehdä mitään varsinkaan jos se liittyy hydrologiaan millään tavalla tai jos siinä on vesiaihe, joten pesuhuoneremonttia varten on enemmän kuin suotavaa anoa lupa.


TOIMENPIDELUPA_611_20_0090-R.png


Lupa myönnetty! Ehkä näin olisi pitänyt menetellä jo aiemmalla kerralla?

Lohkaistussa palasessaan, Kupsenkyläntien suuressa talossaan Marjut Tuhkanen jatkaa rauhallista elämäänsä saapuvaa vanhuutta katsellen vieden kaivolle tien toiselle puolelle silloin tällöin kynttilän muistoksi saavutuksistaan.

Sitä iloa kesti muutaman vuoden, kunnes kuolo korjasi talvella 2023:



Marjut1.png

Koska perillisiä ei sattuneesta syystä ole

Myös Kanta-Peltola rakennuksineen myydään ilmeisesti ulkopuolisille tahoille.

----------------------------------------
olen pena ja lisäksi vitun homo seniili mulkkuperse joka tuunaa 106 vetoakselia perslävellään soinia soimaten pusikon piinaavassa uutteruudessaan

----------------------------------------
olen pena ja lisäksi vitun homo seniili mulkkuperse joka tuunaa 106 vetoakselia perslävellään soinia soimaten pusikon piinaavassa uutteruudessaan