VAROITUS: älä riskeeraa elämääsi lukemalla sosialistisesta ideologiasta mikäli olet herkässä mielentilassa tai olet kokenut henkilökohtaisen suuren menetyksen lähiaikoina!!

Marraskuun sosialistit oli nimitys, jota käytettiin vuoden 1905 suurlakon jälkeen Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen liittyneistä nuorista akateemisista henkilöistä. Heidän mukaansa sosialismi oli tiede, jonka avulla voitiin toteuttaa lopullisena ja välttämättömänä yhteiskuntamallina pidetty sosialistinen yhteiskunta.

Onko sosialismi "tiede", vai oikeastaan uskonto? Saatat tietää henkilön, joka sosialismia nykypäivänäkin kannattaa ja uskoo sosialistisen yhteiskunnan kaikinpuoliseen ihanuuteen. Nimenomaan uskoo, sillä vahvasta uskosta tässä on kyse. Jokainen järjellinen ihminen ymmärtänee, ettei sosialismin herättämät ihanuuden mielikuvat tosiasiassa vastaa todellisuutta. Sosialismi-utopiassa aatteeseen uskotaan erittäin vahvasti, ja kaikki siihen liittyvät epämieluisammat asiat ja ongelmat jätetään huomiotta, sillä sellaisten olemassaolo ei vastaa kommunistin omaksumaa yltiöihanaa sosialistista maailmankuvaa. Joskus tähän mielenhäiriöön liittyy myös sosialismin "tieteellistäminen"; eli kommunisti kuvittelee olevansa jollain tapaa yhteiskunnan älymystöä, joka viisaana on oivaltanut sosialismin olevan jonkinlaista suurempaa yhteiskunnallista "tiedettä". Sivusta katsova tervepäinen henkilö kenties tunnistaa helpoiten sellaisen sosialismi-utopian vallassa olevan: kommunisti pitää itseään sivistyneenä tieteentekijänä, vaikka todellisuudessa hän on kuitenkin täysin sokeasti hurahtanut sosialismin herättämiin ihanuuden mielikuviin, eikä silloin oikealle tieteelle ideologiahoureissa jää sijaa: tähän on vain uskottava. Kyse on uskosta, uskonnosta.

Oikean elämän varoittava esimerkkitapaus

Tätä sosialismista voi seurata sinullekin! Tässä tarina erään sellaisen suomalaisesta elämästä, joka aikanaan kuului myyttiseen SDP:n "älymystöön". Tämän henkilön nimi oli Otto Wille Kuusinen, joka toimi SDP:n puheenjohtajana vuosina 1911–1913 ja toisena "kunniamainintana" kerrottakoon hänen toimineen myös pitkäaikaisena johtohahmona Suomen Kommunistisessa Puolueessa. Kuusinen opiskeli nuorempana yliopistossa pääaineenaan filosofiaa. Kuusisen esikoistytär Aino syntyi vuonna 1901, mutta perheonni oli lyhytikäistä. Wikipedia tiivistää Kuusisen tragedian näin: "Aino-tytär kuoli vuonna 1903, jolloin isänmaallisen maaseudun puolustajan, Jumalaa pelkävään vanhasuomalaisen Kuusisen usko alkoi horjua ja sosialismi otti hänen elämässään uskonnon paikan. Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi lokakuussa 1905."
Kuusisen tausta on siis hyvin tyypillinen lähtemättömästi sosialistiseen utopiaan hurahtaneille henkilöille, mikä valitettavasti mahdollisti myös harhaisen kuvittelun omasta itsestään kommunismin "suurmiehenä": Sisällissodassa 1918 Kuusinen toimi yhtenä punaisten keskeisenä johtohenkilönä sekä kannatti väkivaltaista vallankumousta äskettäin itsenäistyneessä Suomessa. Maanpetturuus ei kuitenkaan sujunut hyvin, joten edessä häämötti loikkaus Neuvostoliiton sosialistiseen ihanuuteen. Yltiöihanuuden mahdollistaman itsetutkiskelun seurauksena Kuusisen ideologinen maailmankuva siirtyi reippaasti entistäkin vasemmalle; SDP ei enää riittänyt, joten oli perustettava Suomen Kommunistinen Puolue.
Alkuun uuden kommunistisen puolueen suunnitelmissa oli järjestää uusintayritys aseellisesta vallankumouksesta Suomessa, mutta jo kertaalleen koettu karvas tappio lienee lopulta tuoneen ajatuksiin järjen pilkahduksen, joka johti kyseisestä kommunisti-terroristisesta aikeesta luopumiseen. Wikipedia kertoo näin:
"Kuusisen johdolla SKP:n taktiikaksi tuli pikkuhiljaa, että vasemmistolaisten työläisten olisi vallattava sekä SDP että ammattiliitot tannerilaisilta luokkasopuilijoilta ja luotava näin tarvittava joukkoliike tulevan vallankumouksen pohjaksi."
sekä "Vuoden 1919 yritys vallata SDP tosin epäonnistui".

Maanpetturuuden seurauksena raakaa väkivaltaa kohdistettiin seuraavaksi omiinkin punatovereihin

Äärivasemmistolainen maanpetturuus ja terrori ei antanut odotuttaa itseään pitkään Neuvostoliitossakaan, sillä vuonna 1920 Pietarissa nimellä "Kuusisen klubin murhat" kutsuttu tapaus johti kahdeksan Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenen murhaan, sekä yhdentoista muun haavoittumiseen. Tämän hyökkäyksen takana oli kuusi radikalisoitunutta nuorta suomalaistapunaupseerioppilasta, eli siis punaisten omat loikkari-maanpetturitoverit. Hyökkäyksen motiivina oli tyytymättömyyttä aiheuttava ja kommunistisen ideologian vastainen SKP:n johdon pröystäilevä elämäntyyli Pietarissa, jota tietenkin rahoitettiin Suomen Pankista varastetuilla miljoonien markkojen arvoisella saaliilla.

Tämä katkeroitti "tavalliset" punaiset maanpetturiloikkarit, sillä he itse joutuivat elämään sosialistista unelmaansa köyhänä. Köyhä ja katkeroitunut kommunistipuolueen väki löysikin tilanteeseensa äärivasemmistolaisittain luonnollisen ratkaisun, eli suorittivat kommunistisen ideologiansa rohkaisemana terrori-iskun jolla tavoiteltiin Suomen Kommunistisen Puolueen johtojäsenten murhaamista.
Otto Kuusisen henki kuitenkin säästyi, sillä hän oli sattumalta tuolloin Tukholmassa. Kuusisen poissaolosta pettyneet radikalisoituneet äärivasemmistolaiset suomalaiset maanpetturit lähettivät riveistään Tukholmaan kaksi palkkamurhaajaa Kuusisen perään, mutta he olivat kuitenkin jo kesken matkaa ratkenneet ryyppäämän. Palkkamurhaajien ryyppyrellestämisen pitkittyessä Kuusinen ehti livahtaa tavoittamattomiin, sillä häntä oli varoitettu palkkamurhaajien saapumisesta - sitten kun siis kiljunjuonniltaan ehtisivät Tukholmaan saakka.

Pietarissa, oman järjettömän hörhöideologiansa takia raa'an murhan uhreina kuolleet ja omiensa murhaamaksi tulleet Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenet haudattiin suuren saattueen saattamana Pietariin ja heille asetettiin muistolaatta, johon kirjattiin teksti "Valkosuomalaisten murhaamat" - vaikka nämä sosialistiterroristit nimenomaisesti olivat itsekin punaisen väen edustajia. Jo pidempään sosialistista itsepetosta harjoittaneille alansa mestareille ei ollut mikään ongelma syyttää äärivasemmistolaisuuden aiheuttamasta pahuudesta Suomen sisällissodan voittaneita valkoisia, joten näin tehtiin siitä huolimatta, että koko Neuvostoliitosta tuskin löytyisi edes yhtä valkoista.

Otto Kuusinen, Neuvostoliitto ja pettureiden palkka

Otto Kuusisen ura oli nousukiidossa Neuvostoliiton sosialistisissa rakenteissa vuodesta 1919 ja siitä eteenpäin. Stalinin ajasta wikipedia kirjoittaa näin:
"Kuusinen oli yksi harvoista 1930-luvun Stalinin hallinnon vainoista ja puhdistuksista hengissä selvinneistä johtavista suomalaiskommunisteista. Monet hänen entiset toverinsa menettivät henkensä ”kansanvihollisina”. Ollessaan osallisena tapahtumiin Kuusinen puolusti tehtyjä ratkaisuja, mutta esimerkiksi 1938 hän yritti (turhaan) vedota joidenkin SKP:n jäsenten puolesta."
Kuka olisikaan arvannut, että jälleen kerran itäinen naapurimaa alkaisi sortaa suomalaisvähemmistöään? Tällaista toki tiedettiin aiemminkin tapahtuneen, mutta Kuusisen maailmankuvaan erittäin vahvasti vaikuttanut kommunistisen aatteen ideologia käytännössä esti kaiken vähänkään järkiperusteisen ajattelun, sekä johtopäätösten tekemisen. Onkin täysin käsittämätöntä, että Kuusinen joissain tapauksissa jopa puolusti tällaista täysin järjetöntä tappamista, sillä olisihan hän itsekin, suomalaisena, saattanut päätyä näiden "puhdistusten" uhriksi. Eihän tällainen tappaminen edes edustanut sitä sosialismin lupaamaa ihanaa unelmaa ja hyviä arvoja, kuten vaikka tasa-arvoa. Jotta sosialistiseen uskontoon uskovan henkilön koko maailmankuva ei romuttuisi tällaisessa vahvojen ideologiaperäisten arvojen ristiriidassa, aktivoituvat yksilön psykologiset puolustusmekanismit(=yleensä unohtaminen tai itsepetos) suojelemaan uskovaisen henkilön psyykettä kaiken sellaisen havainnoinnilta tai tiedostamiselta, mikä voisi perustavanlaatuisesti romuttaa henkilön vahvaan uskoon perustuvan maailmankuvan utopistisesta kommunistisesta ihanuudesta.
Järjettömän sosialismi-ideologian sumentaman ajattelun seurauksena nämä punaiset suomalaiset maanpetturit päättivät pettää kotimaansa ja kansansa, mikä johti kohtalokkaaseen päätökseen eli loikkaukseen sosialismin kuvitteelliseen ihanuuden ja ylivertaisuuden pariin. Mihinkään järkeen tämä kohtalokas päätös ei tietenkään perustunut, vaan hyväuskoisesti kuviteltiin "Setä Aurinkoisena" tunnetun mielenvikaisen kommunistisen maan diktaattorin tietysti iloitsevan uusista kansalaisistaan. Kommunisteja vaivanneen yleisen järjen puutteesta huolimatta neuvostokansan diktaattorin järki oli kuitenkin vähän paremmalla tolalla mitä punapetturisuomalaisten, joten hän ymmärsikin kotimaansa pettäneiden punasuomalaisten olevan sangen epäluotettavaa roskaväkeä, josta olisi parempi päästä eroon.

Otto Kuusisen tärkeä tehtävä: Suomeenkin on saatava sosialistinen vallankumous!

Otto Kuusiselle, "suomalaiselle sosialismin suurmiehelle", oli kuitenkin montun sijasta varattu pääministeri- ja ulkoministeriasema vuonna 1939 Talvisodan syttymisen aikoihin perustetussa "Terijoen hallituksena" tunnetussa surkeassa salaliittokyhäelmässä, jonka ns. johtokin koostui seitsemästä maanpetturi-punasuomalaisesta ministeristä. "Terijoen hallituksesta" oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton valtaaman Suomen uusi hallitus, sekä se koitti houkutella lisää hölmöjä suomalaisia siirtymään "Terijoen hallituksen" tueksi. Kommunistinerojen aivoriihi loi tätä Suomen valloitusoperaatiota varten varmasti omasta mielestään "nerokkaan" salaliittojuonen, jonka mukaisesti suomalaisten perustama "Terijoen hallitus" olisi kohteliaasti pyytänyt apua Neuvostoliitolta "Suomen kansantasavallan" perustamiseksi, ja tietenkin Neuvostoliitto pyydettäessä apuaan tarjoaisi.

Neuvostoliittolaisille oli historiansa saatossa kertynyt paljon asiantuntijakokemusta tämäntapaisesta "valtiota etäisesti muistuttavan kyhäelmän" pystyttämisistä, joten siellä ymmärrettiin "Suomen kansantasavallan" tarvitsevan oman armeijan. Juonen mukaisesti armeijalle oli annettu eräs seremoniallinen roolisuoritus toimitettavaksi, kunhan vain Helsinki koko Suomea myöten olisi ensin Neuvostoliiton toimesta vallattu. Suomen Kansantasavallan armeijalle oli nimittäin suunniteltu ihka oma paraatimarssi Helsinkiin Presidentinlinnan luokse, jossa loppuhuipennuksena oli tarkoitus lippusalkoon nostaa "Suomen Demokraattisen Tasavallan" lippu, ja kansa tietysti tätä seremoniaa seuraisi itkien onnesta, sillä vihdoinkin unelma sosialistisesta elämästä olisi saapunut Suomeen. Kaikki maailman kansathan tietenkin juhlisivat sosialismin saavuttamista onnesta sekaisin, sillä sehän on jokaisen unelma! Tai ainakin niin uskovat he todelliset kommunistit, jotka sosialistisen jalon aatteen ovat syvälle sydämeensä ottaneet, josta seuraa sosialistiseen uskontoon hurahtaneen uskovan kommarin täydellinen kykenemättömyys nähdä minkään muun vaihtoehdon olemassaoloa. Kommunismihan on kaikki mitä ihminen voi tarvita!

Mainittakoon tässä vielä, että idän "kommunistinerot" olivat selvästi tarkemminkin miettineet tätä Terijoen hallitusta ja sen ympärillä pyörivää teatteria. Venäläisten aiemmat katalat suunnitelmat omien vähemmistökansojen päänmenoksi oli ehtinyt kerryttämään ajanmittaan paljon arvokasta tietoa ja kokemusta, joka nyt valjastettiin älykkäimpien neuvosto-strategistien käyttöön. Eräs näistä neuvosto-neroista ymmärsi, ettei tässä operaatiossa Terijoen hallituksen armeijan kannattaisi tunnustaa punaista väriä, jotta pystyttäisiin maksimoimaan kommunisti-hysteeristen valkoistenkin parista kannatuksen siirtyminen Terijoen hallituksen puolelle. Niinpä vihreä väri valittiin Terijoen hallituksen armeijan tunnusväriksi, sillä Neuvostoliitolla sattui olemaan sopivasti riittävä määrä huonolaatuista ja rotansyömää vihreää armeija-vaatetusta, jotka oli varastettu Puolan armeijalta edellisen sinne kohdistuneen ryöstöretken yhteydessä.

Terijoen hallituksen armeijaa kootessa ilmeni yllättävä ongelma

"Suomalaisten Kansantasavallan" armeijaa alettiin perustamaan. Kokoon saatiin 22 594 miehen joukkio, joka koostui lähinnä karjalaisista, inkeriläisistä sekä loikanneista suomalaisista punaisista maanpettureista. Armeija tarvitsi riveihinsä vielä suomalaisia punaupseereita, mutta ilmeni yllättävä ongelma: Palvelukseen löydettiin vain 91 punaupseeria, sillä "Kansojen isänä" tunnettu kommunistien diktaattori oli nähtävästi innostunut vähän liikaakin suosikkiajanvietteestään, eli loikanneiden suomalaisten maanpettureiden teloittelusta.

Arvioiden mukaan, 1920-luvulta alkaen, yhteensä noin 15 000 punaisen unelman houkuttelemaa suomalaista olisi loikannut itärajan ylitse saavuttaakseen sosialistisen unelmansa, tietää YLE kertoa. YLE tietää myös, että näistä punasuomalaisista maanpettureista noin puolet kuitenkin tulivat siellä kokemaan niin kutsutun "petturin kohtalon", joka tosin oli täysin omalla tyhmyydellä itselle aiheutettu kohtalo. Stalin-sedällä oli tosin vähän lipsahtanut yli puhdistusvimmansa kanssa, sillä sen seurauksena oli syntynyt jopa pula suomalaisista punaupseerin määritelmän täyttävistä maanpettureista, joita "Suomen Kansantasavallalle" äskettäin koottu armeija nyt kipeästi tarvitsi. Suomalaispunaupseerit kun olivat joutuneet aina-niin-Aurinkoisen setä-Stalinin puhdistamiksi ihan ensimmäisten joukossa.

Suunnitelman täytäntöönpano

Terijoen hallituksen ja Neuvostoliiton välille syntyi suunnitelman mukaisesti näennäinen "ystävyys- ja avunantosopimus". Lisäksi Neuvostoliitto ilmoitti tunnustavansa Terijoen hallituksen Suomen ainoaksi viralliseksi hallitukseksi. Neuvostoliitto halusi Terijoen hallitusta tukemalla osoittaa, etteivät ole missään sodassa Suomea vastaan. Terijoen hallitus antoi julki hyvin epäuskottavan yleisjulistuksen kaikenlaisesta työläisten olojen parantamisesta ja muusta mukavasta. Terijoen hallitus julkaisi jopa neljää sanomalehteä ja saattoi jakaa osaa niistä lentolehtisinä rintamalla. Propagandaan oli vähän edes panostettu, vaikka tulos olikin heikkolaatuista: propagandan sanoma taisi upota melko huonosti Suomen puolella valkoisten kannattajakuntaan.

Melko pian idän ihanuuden ihmemaassa kuitenkin huomattiin, ettei nerokas ja tarkkaan hiottu juoni alkuunkaan sujunut suunnitelmien mukaisesti, sillä Terijoen hallituksen yleisjulistukseen ei Suomessa juurikaan uskottu, eikä se väitetysti edes kantautunut koko suomalaisväestön tietoon. Terijoen yleisjulistuksella saattoikin olla korkeintaan negatiivinen vaikutus, sillä se epäuskottavuudellaan aiheutti suomalaisten asettumisen yhteisenä rintamana Terijoen hallitusta vastaan, sekä mahdollisesti myös osaltaan nostatti suomalaisissa entisestään kansan kokemaa yhtenäisyyttä, jota myös "Talvisodan hengeksi" kutsuttiin.

"Operaatio: Terijoen hallitus" oli ollut epäonnistuminen pitkälti kaikessa mahdollisessa, eikä Suomalaisin edes propaganda uponnut. Päinvastoin, huonolaatuinen neuvostopropaganda kertoi erittäin selvästi Suomalaisille Neuvostoliiton valloitushaluista ja sellaisen toteuttamiseksi laaditusta suunnitelmallisesta juonesta. Ei se mikään kovin hyvä juoni ollut, vaikka sitä varten olikin parasta laitettu eli valittu kaikkein ovelimmat neuvosto-strategistit luomaan "aukoton" suunnitelma koko Suomen saattamiseksi osaksi Neuvostoliittoa. Jos kommareilta kysytään, niin ihan "hyvää hyvyyttään" halusivat ottaa suomalaiset mukaan tähän kommunismin jaloon aatteeseen ja arvoihin perustuvaan uudenlaiseen mullistavaan yhteiskuntajärjestykseen. Vaikkakin todellisuus tästä perustui yltiöihanien mielikuvien värittämään unelmaan turvallisesta maailmasta, jossa kaikille riittää kaikkea ilmaisena, jossa jokainen saa parhaimman terveydenhuollon ilmaisena ja jokainen yksilö kykenee saavuttamaan maksimaalisen onnellisuuden tason, ja muuta ihanan utopistista propagandaa johon hölmöimmät, eli yleensä kommunistit, sokeasti uskoivat. Vai olikohan Suomen valtaamisen taustalla se todellinen motiivi kuitenkin onnistua valtaamaan taas uutta suomalaismateriaalia venäläisten kansallista lempiharrastusta varten, eli omien neuvosto-rajojensa sisäpuolelle jääneiden pienempien kansojen sortoa ja kansanmurhaamista...? Lienee parempi, ettemme lähteneet ottamaan asiasta selvää...

Ihan vaan muistutukseksi siitä, mitä tuolloin tapahtuikaan
Tynnyrissä eläneille tässä lyhyt kertaus siitä mitä Suomalaisten elämässä oli tuohon aikaan meneillään; Neuvostoliitto toteutti "Mainilan laukauksina" tunnetun false flag-operaation Suomen rajaseudulla 26.11.1939, joka venäläisen mystisen logiikan mukaisesti jotenkin oikeutti sotatoimien aloittamisen Suomea vastaan. Talvisota alkoi 30.11.1939 puna-armeijan hyökätessä Suomeen. Terijoen hallitus ilmoitti olemassaolostaan näinä päivinä.
Lopulta sosialistisissa erinomaisuuden kuvitelmissaan helpoksi ja lyhyeksi kuvitellun sodan pitkittyminen sai Neuvostojohtajat luopumaan harhakuvitelmistaan Suomen miehittämiseksi ja sen myötä myös Terijoen hallitus hylättiin, sillä tämän tukeminen oli muodostunut esteeksi rauhansopimuksen neuvotteluista Suomen kanssa.
Lopulta Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 11.3.1940.

Sota päättyi, mutta loikanneiden punaisten maanpettureiden piina toivottavasti jatkui keskellä sosialistista unelmaa. Neuvostoliitossa lienee aikaa riittänyt omien elämänvalintojen pohtimiseen ja väitetysti moni punainen maanpetturi-Suomalainen katuikin sinne loikkaamista. Oli kuulemma sittenkin kotimaa-Suomessa asiat olleet paljon mukavammin!

Otto Kuusisen maksama hinta Neuvostoliiton tukemisesta

Jotkut punaiset maanpetturit pääsivät aikanaan jopa palaamaan Suomeen, mutta tätä iloa ei Neuvostoliitto koskaan Otto Kuusiselle suonut. Wikipedia kertoo näin:
"Tiettävästi Kuusinen olisi mielellään palannut takaisin Suomeen heti toisen maailmansodan jälkeen, kun SKP taas sallittiin Suomessa. Neuvostoliitto ei kuitenkaan sallinut hänen poistua maasta. Neuvostoliitto kohteli Kuusista eri tavalla kuin muita ulkomaisia kommunistijohtajia, jotka se päästi kotimaihinsa 1945 tai pian sen jälkeen. Kuusisen kohdalla hänen toimintansa Neuvosto-Venäjän politiikassa ja sotavuosina jopa propagandistina katsottiin rasittavan uusia, kehittymässä olevia suhteita, joita oli alettu rakentaa. Tiedettiin, että Kuusisen tulo ärsyttäisi osaa suomalaisista niin paljon, että syntyisi hankalia tilanteita. Hän joutui jäämään Neuvostoliittoon loppuelämäkseen ja jatkoi siellä uraansa neuvostoliittolaisena poliitikkona."
Kiitos tästä Neukkulalle, että edes ymmärsitte olla päästämättä pettureista suurinta palaamaan Suomeen!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei

Otto Wille Kuusisen elämä neuvostokansalaisena sodan jälkeen

1940 Kuusinen aloitti virassaan Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana, ja jatkaen neuvostotasavaltansa johtamista vuoteen 1956 saakka.

1941 Otto Wille Kuusinen sai Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa keskuskomitean jäsenen aseman.

1938 Kuusisen vaimo, itsekin pesunkestävä kommunisti Aino Kuusinen, vangittiin Stalinin vainoissa. Hän vapautui vasta 1955, syvästi katkeroituneena siitä, ettei hänen miehensä ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Neuvostososialistinen unelma työstä ja tasa-arvosta ei ilmeisesti miellyttänytkään Ainokaista, mikä johti länteen loikkaamiseen. Toivottavasti Aino edes osasit olla kiitollinen siitä, että meillä sentään on yhä länsi! Ei liene olevan maansa pettäjät muutenkaan kovin mukavia ihmisiä: liekkö peräti olleen Kuusisella ihan aitoa psykopatiaakin taustalla, kun edes vaimostaan ei välittänyt.

1956 Kuusinen nousi uudestaan NKP:n puhemiehistöön (poliittiseen toimikuntaan), josta hänet oli pudotettu Stalinin kuoltua vuonna 1953.

1957 Kuusinen nimitettiin jälleen Nikita Hruštšovin johtaman NKP:n sihteeristöön, sekä seuraavana vuonna Neuvostoliiton tiedeakatemiaan.

1958 Kuusisen neuvostoelämän kohokohta oli varmaan tämä: hän toimi pääarkkitehtina uuden, stalinismista pesäeroa tehneen, Marxismin-leninismin perusteet -teoksen ilmestymisessä. Wikipedia kertoo kyseisestä vitsikirjasta:
"Kirjan sisältöinä olivat marxilais-leniniläinen filosofia, mukaan lukien historiallinen materialismi, marxismin-leninismin taloudellinen oppi, kansainvälisen kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka sekä oppi sosialismista ja kommunismista.",
Kuusinen siis pääsi ilmeisesti oman alansa hommiin tämän kirjaprojektin parissa, olihan hänellä sentään taustallaan filosofian opinnot yliopistossa - joista tosin mitä ilmeisimmin ei ollut ainakaan merkittävästi apua parempien elämänvalintojen tekemisessä. Tämä kirjakaan tuskin mitään järkevää ajatuksenpoikaista sisältää, ja uusia typeriä ideologioita pystyy lapsikin keksimään pelkän mielikuvituksen voimin.
Jokseenkin yllättäen wikipediasta löytyy myös seuraava maininta:
"Kuusinen kantoi huolta kansallisuuskysymyksestä. Hänen mielestään kommunistien julistama ”kansallisuuksien yhteensulautuminen” tapahtuisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa ja asiasta olisi taktisista syistä ollut viisaampaa vaieta 1950- ja 1960-luvuilla."
On kyllä jonkinlainen ihme jos Kuusinen ei Neuvostoaikanaan koskaan saanut tietoonsa aiheeseen liittyvää "venäläistä kansanviisautta", eli satojen vuosien aikana kertynyttä kokemusta vieraiden kansojen nopeutetusta sulauttamisesta venäläisväestöön. Keinoja on kyllä keksitty ja aina voi keksiä lisääkin.
Huomauttaisin, että useamman vuoden altistuminen sosialismin ihanuuden harhakuvitelmille saattaa johtaa pysyvään ajatustoiminnan häiriötilaan, jonka seurauksena sinäkin tulet täysin aidosti unelmoimaan yhteiskunnasta, jossa sinulla ei ole myrkyllistä kansallisidentitenttiä, kieltä, tai kulttuuria - sillä sinä olet vain kommunisti muiden vertaistesi joukossa. Siinäpä vasta sitä ihanaa sosialistista tasa-arvoa, johon kaikkien maan ihmisten tulisi aidosti pyrkiä.

1964 Kuusinen kuoli maksasyöpään Moskovassa. Valitettavasti, Otto Kuusista emme voi syyttää ainakaan elämänmittaisesta saamattomuudesta, vaan päinvastoin; hän ehti suoltaa järkyttävän määrän Suomelle kohdistettua propagandaa, otti osaa sosialistisen ideologian kehittämiseen kirjaprojektin parissa, sekä ehti suunnitella varmasti useampia väkivaltaisia vallankaappausyrituksiä Suomalaisten pään menoksi, jotka onnistuessaan olisivat vaarantaneet mahdollisesti Suomalaisten kansallisen olemassaolon, aiheuttanut kurjuutta, sekä onnistuessaan mullistanut täysin jokaisen Suomalaisen elämän - valitettavasti niidenkin, jotka eivät ikinä Neuvostoliiton ihanuuteen haikailleet. Onkin melko ironista, että juuri Kuusinen sai Neuvostoliitossa pitää henkensä - toisin kuin moni muu maansa pettänyt punaSuomalainen, vaikka Kuusinen varmasti oli kaikista pettureista suurin. Vai juuri sitäköhän siellä oikeasti arvostettiinkin...?

BONUSMAININTA!

"Suomi ilman naamiota" on suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen jatkosodan aikana Neuvostoliitossa kirjoittama kirja. Kirja kertoo useammastakin aiheesta, kuten:
- Suomalaisten ahneudesta
- Suomalaisten porvarien kansalliskiihkoista ja vihamielisyydestä Neuvostoliittoa kohtaan
- Suomen pyrkimyksestä sotatoimin anastaa Neuvosto-Karjalan luonnonrikkaudet
- Suomen rahavallan järjestämästä terroristisesta fasistiryntäyksestä tai jotain sen sellaista
- Suomen lehdistön neuvostovastaisesta kamppailusta vasemmistolaisuuden kitkemiseksi
- Fasistiroistojen kohdistamasta sorrosta sosialisti-parkoihin, joita he toisinaan kuljettivat itärajalle saakka ja heittivät Neuvostoliiton puolelle(muistikovathan nämä "parat" edes kiittää kyydistä???)
- ja jotain vihaan tai vihaamiseen liittyviä juttuja.

Että sellainen oli maailmankuva Suomessa syntyneellä oletetusti kaikintavoin suomalaisella miehellä, joka kuitenkin päätti vihata kansallisuuttaan sekä kaikkea siihen liittyvää, ja joka omalta osaaltaan mahdollisti Suomen väkivaltaisen sisällissodan syttymistä äänestämällä SDP:n puoluekokouksessa sen aloittamisen puolesta, ja sisällissodan aikana valitsi toimia yhtenä keskeisenä punaisten johtohenkilönä. Hän tuli akateemisesta taustasta ja oli yliopistossa opiskellut filosofiaa, ja siltikin päätti valita elämänpolun, joka johti loppuelämänsä kestäneeseen Neuvostokansalaisen elämään. Toivottavasti Neuvostoliittolaisen elämäntyylin valitseminen kadutti kivuliaaseen kuolemaasi saakka!!!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei

Otto Wille Kuusisen elämä neuvostokansalaisena sodan jälkeen

1940 Kuusinen aloitti virassaan Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana, ja jatkaen neuvostotasavaltansa johtamista vuoteen 1956 saakka.
1941 Otto Wille Kuusinen sai Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa keskuskomitean jäsenen aseman.
1938 Kuusisen vaimo, itsekin pesunkestävä kommunisti Aino Kuusinen, vangittiin Stalinin vainoissa. Hän vapautui vasta 1955, syvästi katkeroituneena siitä, ettei hänen miehensä ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Neuvostososialistinen unelma työstä ja tasa-arvosta ei ilmeisesti miellyttänytkään Ainokaista, mikä johti länteen loikkaamiseen. Toivottavasti Aino edes osasit olla kiitollinen siitä, että meillä sentään on yhä länsi! Ei liene olevan maansa pettäjät muutenkaan kovin mukavia ihmisiä. Liekkö olleen Kuusisella ihan aitoa psykopatiaakin taustalla, kun edes vaimostaan ei välittänyt.
1956 Kuusinen nousi uudestaan NKP:n puhemiehistöön (poliittiseen toimikuntaan), josta hänet oli pudotettu Stalinin kuoltua vuonna 1953.
1957 Kuusinen nimitettiin jälleen Nikita Hruštšovin johtaman NKP:n sihteeristöön, sekä seuraavana vuonna Neuvostoliiton tiedeakatemiaan.
1958 Kuusisen neuvostoelämän kohokohta oli varmaan tämä: hän toimi pääarkkitehtina uuden, stalinismista pesäeroa tehneen, Marxismin-leninismin perusteet -teoksen ilmestymisessä. Wikipedia kertoo kyseisestä vitsikirjasta:
[/i]"Kirjan sisältöinä olivat marxilais-leniniläinen filosofia, mukaan lukien historiallinen materialismi, marxismin-leninismin taloudellinen oppi, kansainvälisen kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka sekä oppi sosialismista ja kommunismista."[/i],
Kuusinen siis pääsi ilmeisesti oman alansa hommiin tämän kirjaprojektin parissa, olihan hänellä sentään taustallaan filosofian opinnot yliopistossa - joista tosin mitä ilmeisimmin ei ollut ainakaan merkittävästi apua parempien elämänvalintojen tekemisessä. Tämä kirjakaan tuskinpa mitään järkevää ajatusta sisältää, ja uusia typeriä ideologioita pystyy lapsikin keksimään pelkän mielikuvituksen voimin.
Jokseenkin yllättäen wikipediasta löytyy myös seuraava maininta:
[/i]"Kuusinen kantoi huolta kansallisuuskysymyksestä. Hänen mielestään kommunistien julistama ”kansallisuuksien yhteensulautuminen” tapahtuisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa ja asiasta olisi taktisista syistä ollut viisaampaa vaieta 1950- ja 1960-luvuilla."[/i]
On kyllä jonkinlainen ihme jos Kuusinen ei Neuvostoaikanaan koskaan saanut tietoonsa tähän liittyvää "venäläistä kansanviisautta", eli satojen vuosien aikana kertynyttä kokemusta vieraiden kansojen nopeutetusta sulauttamisesta venäläisväestöön. Keinoja on kyllä keksitty ja aina voi keksiä lisääkin. Huomauttaisin kuitenkin, että useamman vuoden altistuminen sosialismin ihanuuden harhakuvitelmille voi johtaa pysyvään ajatustoiminnan häiriötilaan, jonka seurauksena sinäkin tulet täysin aidosti unelmoimaan yhteiskunnasta, jossa sinulla ei ole myrkyllistä kansallisidentitenttiä, kieltä, tai kulttuuria - sillä [/i]sinä[/i] olet vain kommunisti muiden vertaistesi joukossa. Siinäpä vasta sitä ihanaa sosialistista tasa-arvoa, johon kaikkien maan ihmisten tulisi aidosti pyrkiä.
1964 Kuusinen kuoli maksasyöpään Moskovassa. Valitettavasti, Otto Kuusista emme voi syyttää ainakaan elämänmittaisesta saamattomuudesta, päinvastoin; hän ehti suoltaa järkyttävän määrän Suomelle kohdistettua propagandaa, otti osaa sosialistisen ideologian kehittämiseen kirjaprojektin parissa, sekä ehti suunnitella varmasti useampia väkivaltaisia vallankaappausyrituksiä Suomalaisten pään menoksi, jotka onnistuessaan olisivat vaarantaneet mahdollisesti Suomalaisten kansallisen olemassaolon, aiheuttanut kurjuutta, sekä onnistuessaan mullistanut täysin jokaisen Suomalaisen elämän - valitettavasti niidenkin, jotka eivät ikinä Neuvostoliiton ihanuuteen haikailleet. Onkin melko ironista, että Kuusinen sai Neuvostoliitossa pitää henkensä - toisin kuin moni muu maansa pettänyt punaSuomalainen, vaikka Kuusinen varmasti oli kaikista pettureista suurin. Vai juuri sitäköhän siellä oikeasti arvostettiinkin...?

BONUSMAININTA!

"Suomi ilman naamiota" on suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen jatkosodan aikana Neuvostoliitossa kirjoittama kirja. Kirja kertoo useammastakin aiheesta, kuten:
- Suomalaisten ahneudesta
- Suomalaisten porvarien kansalliskiihkoista ja vihamielisyydestä Neuvostoliittoa kohtaan
- Suomen pyrkimyksestä sotatoimin anastaa Neuvosto-Karjalan luonnonrikkaudet
- Suomen rahavallan järjestämästä terroristisesta fasistiryntäyksestä tai jotain sen sellaista
- Suomen lehdistön neuvostovastaisesta kamppailusta vasemmistolaisuuden kitkemiseksi
- Fasistiroistojen kohdistamasta sorrosta sosialisti-parkoihin, joita he toisinaan kuljettivat itärajalle saakka ja heittivät Neuvostoliiton puolelle(muistikovathan nämä "parat" edes kiittää kyydistä???)
- ja jotain vihaan tai vihaamiseen liittyviä juttuja.

Että sellainen oli maailmankuva Suomessa syntyneellä oletetusti kaikintavoin suomalaisella miehellä, joka kuitenkin päätti vihata kansallisuuttaan sekä kaikkea siihen liittyvää, ja joka omalta osaaltaan mahdollisti Suomen väkivaltaisen sisällissodan syttymistä äänestämällä SDP:n puoluekokouksessa sen aloittamisen puolesta, ja sisällissodan aikana valitsi toimia yhtenä keskeisenä punaisten johtohenkilönä. Hän tuli akateemisesta taustasta ja oli yliopistossa opiskellut filosofiaa, ja siltikin päätti valita elämänpolun, joka johti loppuelämänsä kestäneeseen Neuvostokansalaisen elämään. Toivottavasti Neuvostoliittolaisen elämäntyylin valitseminen kadutti kivuliaaseen kuolemaasi saakka!!!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei

Otto Wille Kuusisen elämä neuvostokansalaisena sodan jälkeen

1940 Kuusinen aloitti virassaan Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana, ja jatkaen neuvostotasavaltansa johtamista vuoteen 1956 saakka.
1941 Otto Wille Kuusinen sai Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa keskuskomitean jäsenen aseman.
1938 Kuusisen vaimo, itsekin pesunkestävä kommunisti Aino Kuusinen, vangittiin Stalinin vainoissa. Hän vapautui vasta 1955, syvästi katkeroituneena siitä, ettei hänen miehensä ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Neuvostososialistinen unelma työstä ja tasa-arvosta ei ilmeisesti miellyttänytkään Ainokaista, mikä johti länteen loikkaamiseen. Toivottavasti Aino edes osasit olla kiitollinen siitä, että meillä sentään on yhä länsi! Ei liene olevan maansa pettäjät muutenkaan kovin mukavia ihmisiä. Liekkö olleen Kuusisella ihan aitoa psykopatiaakin taustalla, kun edes vaimostaan ei välittänyt.
1956 Kuusinen nousi uudestaan NKP:n puhemiehistöön (poliittiseen toimikuntaan), josta hänet oli pudotettu Stalinin kuoltua vuonna 1953.
1957 Kuusinen nimitettiin jälleen Nikita Hruštšovin johtaman NKP:n sihteeristöön, sekä seuraavana vuonna Neuvostoliiton tiedeakatemiaan.
1958 Kuusisen neuvostoelämän kohokohta oli varmaan tämä: hän toimi pääarkkitehtina uuden, stalinismista pesäeroa tehneen, Marxismin-leninismin perusteet -teoksen ilmestymisessä. Wikipedia kertoo kyseisestä vitsikirjasta:
[/i]"Kirjan sisältöinä olivat marxilais-leniniläinen filosofia, mukaan lukien historiallinen materialismi, marxismin-leninismin taloudellinen oppi, kansainvälisen kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka sekä oppi sosialismista ja kommunismista."[/i],
Kuusinen siis pääsi ilmeisesti oman alansa hommiin tämän kirjaprojektin parissa, olihan hänellä sentään taustallaan filosofian opinnot yliopistossa - joista tosin mitä ilmeisimmin ei ollut ainakaan merkittävästi apua parempien elämänvalintojen tekemisessä. Tämä kirjakaan tuskinpa mitään järkevää ajatusta sisältää, ja uusia typeriä ideologioita pystyy lapsikin keksimään pelkän mielikuvituksen voimin.
Jokseenkin yllättäen wikipediasta löytyy myös seuraava maininta:
[/i]"Kuusinen kantoi huolta kansallisuuskysymyksestä. Hänen mielestään kommunistien julistama ”kansallisuuksien yhteensulautuminen” tapahtuisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa ja asiasta olisi taktisista syistä ollut viisaampaa vaieta 1950- ja 1960-luvuilla."[/i]
On kyllä jonkinlainen ihme jos Kuusinen ei Neuvostoaikanaan koskaan saanut tietoonsa tähän liittyvää "venäläistä kansanviisautta", eli satojen vuosien aikana kertynyttä kokemusta vieraiden kansojen nopeutetusta sulauttamisesta venäläisväestöön. Keinoja on kyllä keksitty ja aina voi keksiä lisääkin. Huomauttaisin kuitenkin, että useamman vuoden altistuminen sosialismin ihanuuden harhakuvitelmille voi johtaa pysyvään ajatustoiminnan häiriötilaan, jonka seurauksena sinäkin tulet täysin aidosti unelmoimaan yhteiskunnasta, jossa sinulla ei ole myrkyllistä kansallisidentitenttiä, kieltä, tai kulttuuria - sillä [/i]sinä[/i] olet vain kommunisti muiden vertaistesi joukossa. Siinäpä vasta sitä ihanaa sosialistista tasa-arvoa, johon kaikkien maan ihmisten tulisi aidosti pyrkiä.
1964 Kuusinen kuoli maksasyöpään Moskovassa. Valitettavasti, Otto Kuusista emme voi syyttää ainakaan elämänmittaisesta saamattomuudesta, päinvastoin; hän ehti suoltaa järkyttävän määrän Suomelle kohdistettua propagandaa, otti osaa sosialistisen ideologian kehittämiseen kirjaprojektin parissa, sekä ehti suunnitella varmasti useampia väkivaltaisia vallankaappausyrituksiä Suomalaisten pään menoksi, jotka onnistuessaan olisivat vaarantaneet mahdollisesti Suomalaisten kansallisen olemassaolon, aiheuttanut kurjuutta, sekä onnistuessaan mullistanut täysin jokaisen Suomalaisen elämän - valitettavasti niidenkin, jotka eivät ikinä Neuvostoliiton ihanuuteen haikailleet. Onkin melko ironista, että Kuusinen sai Neuvostoliitossa pitää henkensä - toisin kuin moni muu maansa pettänyt punaSuomalainen, vaikka Kuusinen varmasti oli kaikista pettureista suurin. Vai juuri sitäköhän siellä oikeasti arvostettiinkin...?

BONUSMAININTA!

"Suomi ilman naamiota" on suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen jatkosodan aikana Neuvostoliitossa kirjoittama kirja. Kirja kertoo useammastakin aiheesta, kuten:
- Suomalaisten ahneudesta
- Suomalaisten porvarien kansalliskiihkoista ja vihamielisyydestä Neuvostoliittoa kohtaan
- Suomen pyrkimyksestä sotatoimin anastaa Neuvosto-Karjalan luonnonrikkaudet
- Suomen rahavallan järjestämästä terroristisesta fasistiryntäyksestä tai jotain sen sellaista
- Suomen lehdistön neuvostovastaisesta kamppailusta vasemmistolaisuuden kitkemiseksi
- Fasistiroistojen kohdistamasta sorrosta sosialisti-parkoihin, joita he toisinaan kuljettivat itärajalle saakka ja heittivät Neuvostoliiton puolelle(muistikovathan nämä "parat" edes kiittää kyydistä???)
- ja jotain vihaan tai vihaamiseen liittyviä juttuja.

Että sellainen oli maailmankuva Suomessa syntyneellä oletetusti kaikintavoin suomalaisella miehellä, joka kuitenkin päätti vihata kansallisuuttaan sekä kaikkea siihen liittyvää, ja joka omalta osaaltaan mahdollisti Suomen väkivaltaisen sisällissodan syttymistä äänestämällä SDP:n puoluekokouksessa sen aloittamisen puolesta, ja sisällissodan aikana valitsi toimia yhtenä keskeisenä punaisten johtohenkilönä. Hän tuli akateemisesta taustasta ja oli yliopistossa opiskellut filosofiaa, ja siltikin päätti valita elämänpolun, joka johti loppuelämänsä kestäneeseen Neuvostokansalaisen elämään. Toivottavasti Neuvostoliittolaisen elämäntyylin valitseminen kadutti kivuliaaseen kuolemaasi saakka!!!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei

Otto Wille Kuusisen elämä neuvostokansalaisena sodan jälkeen

1940 Kuusinen aloitti virassaan Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana, ja jatkaen neuvostotasavaltansa johtamista vuoteen 1956 saakka.
1941 Otto Wille Kuusinen sai Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa keskuskomitean jäsenen aseman.
1938 Kuusisen vaimo, itsekin pesunkestävä kommunisti Aino Kuusinen, vangittiin Stalinin vainoissa. Hän vapautui vasta 1955, syvästi katkeroituneena siitä, ettei hänen miehensä ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Neuvostososialistinen unelma työstä ja tasa-arvosta ei ilmeisesti miellyttänytkään Ainokaista, mikä johti länteen loikkaamiseen. Toivottavasti Aino edes osasit olla kiitollinen siitä, että meillä sentään on yhä länsi! Ei liene olevan maansa pettäjät muutenkaan kovin mukavia ihmisiä. Liekkö olleen Kuusisella ihan aitoa psykopatiaakin taustalla, kun edes vaimostaan ei välittänyt.
1956 Kuusinen nousi uudestaan NKP:n puhemiehistöön (poliittiseen toimikuntaan), josta hänet oli pudotettu Stalinin kuoltua vuonna 1953.
1957 Kuusinen nimitettiin jälleen Nikita Hruštšovin johtaman NKP:n sihteeristöön, sekä seuraavana vuonna Neuvostoliiton tiedeakatemiaan.
1958 Kuusisen neuvostoelämän kohokohta oli varmaan tämä: hän toimi pääarkkitehtina uuden, stalinismista pesäeroa tehneen, Marxismin-leninismin perusteet -teoksen ilmestymisessä. Wikipedia kertoo kyseisestä vitsikirjasta:
[/i]"Kirjan sisältöinä olivat marxilais-leniniläinen filosofia, mukaan lukien historiallinen materialismi, marxismin-leninismin taloudellinen oppi, kansainvälisen kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka sekä oppi sosialismista ja kommunismista."[/i],
Kuusinen siis pääsi ilmeisesti oman alansa hommiin tämän kirjaprojektin parissa, olihan hänellä sentään taustallaan filosofian opinnot yliopistossa - joista tosin mitä ilmeisimmin ei ollut ainakaan merkittävästi apua parempien elämänvalintojen tekemisessä. Tämä kirjakaan tuskinpa mitään järkevää ajatusta sisältää, ja uusia typeriä ideologioita pystyy lapsikin keksimään pelkän mielikuvituksen voimin.
Jokseenkin yllättäen wikipediasta löytyy myös seuraava maininta:
[/i]"Kuusinen kantoi huolta kansallisuuskysymyksestä. Hänen mielestään kommunistien julistama ”kansallisuuksien yhteensulautuminen” tapahtuisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa ja asiasta olisi taktisista syistä ollut viisaampaa vaieta 1950- ja 1960-luvuilla."[/i]
On kyllä jonkinlainen ihme jos Kuusinen ei Neuvostoaikanaan koskaan saanut tietoonsa tähän liittyvää "venäläistä kansanviisautta", eli satojen vuosien aikana kertynyttä kokemusta vieraiden kansojen nopeutetusta sulauttamisesta venäläisväestöön. Keinoja on kyllä keksitty ja aina voi keksiä lisääkin. Huomauttaisin kuitenkin, että useamman vuoden altistuminen sosialismin ihanuuden harhakuvitelmille voi johtaa pysyvään ajatustoiminnan häiriötilaan, jonka seurauksena sinäkin tulet täysin aidosti unelmoimaan yhteiskunnasta, jossa sinulla ei ole myrkyllistä kansallisidentitenttiä, kieltä, tai kulttuuria - sillä [/i]sinä[/i] olet vain kommunisti muiden vertaistesi joukossa. Siinäpä vasta sitä ihanaa sosialistista tasa-arvoa, johon kaikkien maan ihmisten tulisi aidosti pyrkiä.
1964 Kuusinen kuoli maksasyöpään Moskovassa. Valitettavasti, Otto Kuusista emme voi syyttää ainakaan elämänmittaisesta saamattomuudesta, päinvastoin; hän ehti suoltaa järkyttävän määrän Suomelle kohdistettua propagandaa, otti osaa sosialistisen ideologian kehittämiseen kirjaprojektin parissa, sekä ehti suunnitella varmasti useampia väkivaltaisia vallankaappausyrituksiä Suomalaisten pään menoksi, jotka onnistuessaan olisivat vaarantaneet mahdollisesti Suomalaisten kansallisen olemassaolon, aiheuttanut kurjuutta, sekä onnistuessaan mullistanut täysin jokaisen Suomalaisen elämän - valitettavasti niidenkin, jotka eivät ikinä Neuvostoliiton ihanuuteen haikailleet. Onkin melko ironista, että Kuusinen sai Neuvostoliitossa pitää henkensä - toisin kuin moni muu maansa pettänyt punaSuomalainen, vaikka Kuusinen varmasti oli kaikista pettureista suurin. Vai juuri sitäköhän siellä oikeasti arvostettiinkin...?

BONUSMAININTA!

"Suomi ilman naamiota" on suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen jatkosodan aikana Neuvostoliitossa kirjoittama kirja. Kirja kertoo useammastakin aiheesta, kuten:
- Suomalaisten ahneudesta
- Suomalaisten porvarien kansalliskiihkoista ja vihamielisyydestä Neuvostoliittoa kohtaan
- Suomen pyrkimyksestä sotatoimin anastaa Neuvosto-Karjalan luonnonrikkaudet
- Suomen rahavallan järjestämästä terroristisesta fasistiryntäyksestä tai jotain sen sellaista
- Suomen lehdistön neuvostovastaisesta kamppailusta vasemmistolaisuuden kitkemiseksi
- Fasistiroistojen kohdistamasta sorrosta sosialisti-parkoihin, joita he toisinaan kuljettivat itärajalle saakka ja heittivät Neuvostoliiton puolelle(muistikovathan nämä "parat" edes kiittää kyydistä???)
- ja jotain vihaan tai vihaamiseen liittyviä juttuja.

Että sellainen oli maailmankuva Suomessa syntyneellä oletetusti kaikintavoin suomalaisella miehellä, joka kuitenkin päätti vihata kansallisuuttaan sekä kaikkea siihen liittyvää, ja joka omalta osaaltaan mahdollisti Suomen väkivaltaisen sisällissodan syttymistä äänestämällä SDP:n puoluekokouksessa sen aloittamisen puolesta, ja sisällissodan aikana valitsi toimia yhtenä keskeisenä punaisten johtohenkilönä. Hän tuli akateemisesta taustasta ja oli yliopistossa opiskellut filosofiaa, ja siltikin päätti valita elämänpolun, joka johti loppuelämänsä kestäneeseen Neuvostokansalaisen elämään. Toivottavasti Neuvostoliittolaisen elämäntyylin valitseminen kadutti kivuliaaseen kuolemaasi saakka!!!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei

Otto Wille Kuusisen elämä neuvostokansalaisena sodan jälkeen

1940 Kuusinen aloitti virassaan Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana, ja jatkaen neuvostotasavaltansa johtamista vuoteen 1956 saakka.
1941 Otto Wille Kuusinen sai Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa keskuskomitean jäsenen aseman.
1938 Kuusisen vaimo, itsekin pesunkestävä kommunisti Aino Kuusinen, vangittiin Stalinin vainoissa. Hän vapautui vasta 1955, syvästi katkeroituneena siitä, ettei hänen miehensä ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Neuvostososialistinen unelma työstä ja tasa-arvosta ei ilmeisesti miellyttänytkään Ainokaista, mikä johti länteen loikkaamiseen. Toivottavasti Aino edes osasit olla kiitollinen siitä, että meillä sentään on yhä länsi! Ei liene olevan maansa pettäjät muutenkaan kovin mukavia ihmisiä. Liekkö olleen Kuusisella ihan aitoa psykopatiaakin taustalla, kun edes vaimostaan ei välittänyt.
1956 Kuusinen nousi uudestaan NKP:n puhemiehistöön (poliittiseen toimikuntaan), josta hänet oli pudotettu Stalinin kuoltua vuonna 1953.
1957 Kuusinen nimitettiin jälleen Nikita Hruštšovin johtaman NKP:n sihteeristöön, sekä seuraavana vuonna Neuvostoliiton tiedeakatemiaan.
1958 Kuusisen neuvostoelämän kohokohta oli varmaan tämä: hän toimi pääarkkitehtina uuden, stalinismista pesäeroa tehneen, Marxismin-leninismin perusteet -teoksen ilmestymisessä. Wikipedia kertoo kyseisestä vitsikirjasta:
[/i]"Kirjan sisältöinä olivat marxilais-leniniläinen filosofia, mukaan lukien historiallinen materialismi, marxismin-leninismin taloudellinen oppi, kansainvälisen kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka sekä oppi sosialismista ja kommunismista."[/i],
Kuusinen siis pääsi ilmeisesti oman alansa hommiin tämän kirjaprojektin parissa, olihan hänellä sentään taustallaan filosofian opinnot yliopistossa - joista tosin mitä ilmeisimmin ei ollut ainakaan merkittävästi apua parempien elämänvalintojen tekemisessä. Tämä kirjakaan tuskinpa mitään järkevää ajatusta sisältää, ja uusia typeriä ideologioita pystyy lapsikin keksimään pelkän mielikuvituksen voimin.
Jokseenkin yllättäen wikipediasta löytyy myös seuraava maininta:
[/i]"Kuusinen kantoi huolta kansallisuuskysymyksestä. Hänen mielestään kommunistien julistama ”kansallisuuksien yhteensulautuminen” tapahtuisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa ja asiasta olisi taktisista syistä ollut viisaampaa vaieta 1950- ja 1960-luvuilla."[/i]
On kyllä jonkinlainen ihme jos Kuusinen ei Neuvostoaikanaan koskaan saanut tietoonsa tähän liittyvää "venäläistä kansanviisautta", eli satojen vuosien aikana kertynyttä kokemusta vieraiden kansojen nopeutetusta sulauttamisesta venäläisväestöön. Keinoja on kyllä keksitty ja aina voi keksiä lisääkin. Huomauttaisin kuitenkin, että useamman vuoden altistuminen sosialismin ihanuuden harhakuvitelmille voi johtaa pysyvään ajatustoiminnan häiriötilaan, jonka seurauksena sinäkin tulet täysin aidosti unelmoimaan yhteiskunnasta, jossa sinulla ei ole myrkyllistä kansallisidentitenttiä, kieltä, tai kulttuuria - sillä [/i]sinä[/i] olet vain kommunisti muiden vertaistesi joukossa. Siinäpä vasta sitä ihanaa sosialistista tasa-arvoa, johon kaikkien maan ihmisten tulisi aidosti pyrkiä.
1964 Kuusinen kuoli maksasyöpään Moskovassa. Valitettavasti, Otto Kuusista emme voi syyttää ainakaan elämänmittaisesta saamattomuudesta, päinvastoin; hän ehti suoltaa järkyttävän määrän Suomelle kohdistettua propagandaa, otti osaa sosialistisen ideologian kehittämiseen kirjaprojektin parissa, sekä ehti suunnitella varmasti useampia väkivaltaisia vallankaappausyrituksiä Suomalaisten pään menoksi, jotka onnistuessaan olisivat vaarantaneet mahdollisesti Suomalaisten kansallisen olemassaolon, aiheuttanut kurjuutta, sekä onnistuessaan mullistanut täysin jokaisen Suomalaisen elämän - valitettavasti niidenkin, jotka eivät ikinä Neuvostoliiton ihanuuteen haikailleet. Onkin melko ironista, että Kuusinen sai Neuvostoliitossa pitää henkensä - toisin kuin moni muu maansa pettänyt punaSuomalainen, vaikka Kuusinen varmasti oli kaikista pettureista suurin. Vai juuri sitäköhän siellä oikeasti arvostettiinkin...?

BONUSMAININTA!

"Suomi ilman naamiota" on suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen jatkosodan aikana Neuvostoliitossa kirjoittama kirja. Kirja kertoo useammastakin aiheesta, kuten:
- Suomalaisten ahneudesta
- Suomalaisten porvarien kansalliskiihkoista ja vihamielisyydestä Neuvostoliittoa kohtaan
- Suomen pyrkimyksestä sotatoimin anastaa Neuvosto-Karjalan luonnonrikkaudet
- Suomen rahavallan järjestämästä terroristisesta fasistiryntäyksestä tai jotain sen sellaista
- Suomen lehdistön neuvostovastaisesta kamppailusta vasemmistolaisuuden kitkemiseksi
- Fasistiroistojen kohdistamasta sorrosta sosialisti-parkoihin, joita he toisinaan kuljettivat itärajalle saakka ja heittivät Neuvostoliiton puolelle(muistikovathan nämä "parat" edes kiittää kyydistä???)
- ja jotain vihaan tai vihaamiseen liittyviä juttuja.

Että sellainen oli maailmankuva Suomessa syntyneellä oletetusti kaikintavoin suomalaisella miehellä, joka kuitenkin päätti vihata kansallisuuttaan sekä kaikkea siihen liittyvää, ja joka omalta osaaltaan mahdollisti Suomen väkivaltaisen sisällissodan syttymistä äänestämällä SDP:n puoluekokouksessa sen aloittamisen puolesta, ja sisällissodan aikana valitsi toimia yhtenä keskeisenä punaisten johtohenkilönä. Hän tuli akateemisesta taustasta ja oli yliopistossa opiskellut filosofiaa, ja siltikin päätti valita elämänpolun, joka johti loppuelämänsä kestäneeseen Neuvostokansalaisen elämään. Toivottavasti Neuvostoliittolaisen elämäntyylin valitseminen kadutti kivuliaaseen kuolemaasi saakka!!!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei

Nähtävästi tämän kommunistisen aiheen käsittely ehti johtaa kohdallani henkiseen vammautumiseen, jonka seurauksena näköjääb onnistuin olemaan vammainen joka ei edes huomaa postaavansa samaa paskaa useamman kerran peräkkäin.

Kannattaa IHAN oikeasti uskoa, kun kommunistisesta ideologiasta varoitetaan! Tarpeeksi syvälle siihen kun joudut niin, sieltä ET IKINÄ ENÄÄ PALAA!!!

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei