Lisään tähän löydöksiä historiasta,
Lainaus:

1860, Jaakko Forsman:
Tietoja maailman kansoista, heidän tavoista, uskonnoista ja vaiheista

Suomalaiset.

Tietämätöntä on, mihinkä aikaan se kansanlahko, jonka uuden-aikaiset
kielentutkijat kutsuvat Ural-altailaiseksi, ensin lähti Siperian
eteläisistä paikkakunnista Eurooppaan. Luultavasti tämä siirtymys
tapahtui vähitellen siihen aukkoon, jonka Germanilaiset ja Slavilaiset
länteen päin lähtiessänsä jättivät jälkeensä, ja niin tulivat
Madjarilaiset eli Unkarilaiset ja Suomalaiset Urali-tunturien yli
niille seuduille, missä kumpikin nyt asuntonsa pitää. Kuitenkin olivat
jo monta aikaa ennen Lappalaiset kansoittaneet kaikki pohjan perät ja
hävisivät ainoastaan vähitellen muitten voimallisempain kansain päälle
tunkiessa. Suomalaiset Eurooppaan tultuansa asuivat ensinnä nykyisen
Venäjän pohjoisosassa, jossa kaupastaan ja rikkaudestaan mainio
Permalais-valta ulottui Vienan mereltä pitkin Vienan-jokea
Urali-tunturille saakka.

Nämä Permalaiset olivat nähtävästi Karjalaisia, heidän sivistyksensä ei
ollut suinkaan alhainen, ja ihanat runot Väinämöisestä, Ilmarisesta
ja Lemminkäisestä näyttävät niitten seassa syntyneen. Etelä-puolella
heitä asuivat Hämäläiset Äänisen (Oniegan) järven paikoilla, ja
kolmas heimokunta, Kainulaiset eli Kaihnulaiset oli jo 9:nnellä
vuosisadalla siirtynyt Pohjanlahden rannoille, joka heistä kutsuttiin
Kainun-mereksi. Vähitellen siirtyivät Hämäläisetkin länteen päin, mutta
jakaantuivat samassa kahteen osaan kahden puolen Suomen-lahtea, jotta
virolaiset (muuk. Estit) tulivat Viroon ja Hämäläiset (muuk. Tav-estit,
Tavastit) Suomeen. Heidän jälkiinsä seurasi Karjalaisiakin Suomeen,
olletikkin kun vanhan Perman valta ja kukoistus lannistui Venäläisten
yhä leviävän vallan alle.

Suomalaisten muinaisista oloista ja sivistyksen seikoista on kyllä
tieto vähissä. Ett'eivät olleet suinkaan matalalla sivistyksen
kannalla, näkyy siitä kun heidän kielissään on omituiset sanat kaikille
maanviljelyksen aseille. Ohrat, nisut eli vehnät, pellavat, pavut ja
herneet (ristat) y.m. olivat heille tuttuja, mutta rukiit, kaurat ja
hamput lienevät olleet vasta muukalaisten tuomat. Ohrista osasivat
muinas-Suomalaiset tehdä juotavansa: oluen eli olon, joka sana on
heidän kielestään peritty Ruotsinkin kieleen. Paljon muitakin taitoja
oli Suomen miehillä jo ennen kuin tulivat muitten sivistyneempäin
kansain seurustukseen. He takoivat taitavasti rautansa sota-aseiksi ja
muiksi tarpeiksi, he kehräsivät villansa ja pellavansa värttinällä ja
kutoivat sitten monenlaisia kankaita, palttinoista, aivinaista ja
sarkaa, he hoitelivat kimalaisiaan (mettiäisiä, mehiläisiä), joista
simaa kokosivat, ja kaiken tämän ohessa osasivat Väinämöisen
opetuksesta soittaa kanteletta ja runoilla ikävänsä karkoittaa. Mutta,
jos sepät ja runoniekat eroitamme, ei ollut heillä mitään muuta
eroitusta työ-virassa, vaan kukin teki itse tarpeensa. Sana:
"kauppa" on saksasta lainattu ja sana: "raha" merkitsee oikeastansa
oravan-nahkaa, koska tätä nähtävästi tavarain vaihetuksessa käytettiin
välin-tekiäisiksi. Moni uusi tapa ja uusi oppi tuli vasta kristinuskon
kautta. Kynttilä on latinainen sana candela ja nähtiin ensin uuden
uskon latinaisella kirkonmenolla. Suutari (sutor) on toinen nimi, jonka
vasta kristin-uskon papit lienevät mukaansa tuoneet. Muuta säädyn
eroitusta ei Suomalaisilla ollut kuin orjan ja vapaan; isänsä hallitsi
perhe-kunnassaan, ja kun yhteisiä asioita piti keskusteltaman,
kokoontuivat perheen-isännät käräjiin. Mutta kuningasta tai ruhtinasta
ei lie heillä ollut; sillä nämä sanat ovat Germanilaisten kielistä
otetut. Ainoastaan sotaa käydessä valittiin urhoollisin pää-mieheksi.
Linnojakin rakennettiin jonkunmoisia vihollisten vainoa vastaan.

Suomalaisten muinainen usko näkyy aikojen kuluessa monella tavalla
muuttaneen muotonsa. Taivaan Jumala, jonka ääni kuului ukkosen ilman
juminassa, näyttää ensinnä saaneen heidän palveluksensa. Hänen
nimittivät Ukoksi, josta ukkonen on saanut nimensä. Ukolla näyttävät
alussa ajatelleen olevan akkansakin ja muun perheensä varsin ihmisten
tavan mukaan, ja kun sitten rupesivat ajattelemaan eri haltian meressä
asuvaksi, nimeltä Ahto eli Ahti, luulivat hänelläkin olevan vaimonsa,
Vellamon. Viimein oli heidän mielestänsä joka paikka täynnänsä
haltioita ja luonnottaria. Metsässä hallitsi Tapio emäntänensä
tyttärinensä, Mannun eukko oli maan emäntä, ja vainajien valtakunnassa
hallitsi Tuoni tylynä isäntänä. Mutta ukko kuitenkin kaikkien ylinnä
oli; hän oli yli-jumala, ilman kaiken kannattaja, puhki pilvien puhuja,
hattarojen hallitsija. Luultavaa on, että Väinämöinen, Ilmarinen ja
Lemminkäinen myöskin olivat alkuperäänsä olleet jumalia, Väinämöinen
ehkä maan haltia, Ilmarinen ilman ja taivaan, ja Lemminkäinen meren,
vaikka Kalevalan runoissa ovat ainoastaan ylenluonnollisilla voimilla
varustetuita uroita, jotka taioillansa tekivät kansansa mahtavaksi. --
Suomalaisten vanha usko oli taikausta täynnä. Taiollansa, sanallansa
saattoi tietäjä eli viisas ihminen taivuttaa luonnon voimat mielensä
mukaan. Monta muinaista uskon-käytöstä lienee jo hävinnyt tiedoistamme;
varsinkin emme tiedä paljon Hämäläisten tavoista, jotka luultavasti
jollakin lailla erisivät Karjalaisten oloista, joista Kalevalan runot
antavat meille selityksen.

Varsin yhteen aikaan ruvettiin levittämään kristinuskoa Suomalaisille
Suomessa ja heidän heimolaisillensa eteläpuolella Suomenlahtea.
Bremeniläiset kauppamiehet toivat v. 1158 kristinuskon Liiviläisille
Riian lahden ja Dunajoen varrella, jossa sitten Saksalaiset
Kalpa-ritarit verisellä kovuudella pakoittivat sen-puoliset pakanat
uuden uskon helmoihin. Tanskalainen kuningas Valdemar Voittaja aloitti
myöhemmin saman työn Virossa, joka sitten samate tuli Kalpa-veljesten
haltuun. Vanhan uskonsa kanssa kadottivat nämä Suomen heimolaiset
vapautensakin ja tulivat orjiksi saksalaisten herrainsa alle. Kauheat
kapinat, joilla kokivat särkeä ikeensä, eivät parantaneet heidän
onnetonta tilaansa. Mutta Suomessa asettui Eerikki Pyhän (v. 1157),
Birger Jaarlin (1249) ja Torkel Knuutinpoian valloitus-retkien kautta
Ruotsin leppeä valta, jolla Suomen kansa vähitellen ja kovien
kärsimysten alla on kasvatettu valtiolliseen täysi-ikäisyyteen ja
vapauteen. Suomen kansan maine on kaikunut ympäri maailman sekä miekan
että hengen teoilla. Sen ikä on vasta alullansa, sen tulevaisuus
koittamaisillansa.;

----------------------------------------
*PenaNetworksin MonitoimiPirjo*

Pirjo tässä, hei