71 Käyttäjää paikalla!
0.0063881874084473
Muista katsoa myös paikallaolijat!
Kävipä mukava juttu, tässä noin viikko sitten löysimme in kanssa roskiksesta kalliin digiboxin, jonka sitten möimme eteenpäin saaden sievoisen summan rahaa. Pistimme rahat yhteishyvälliseen tarkoitukseen ja lähdimme kiertämään Etelä-Suomea roskiksen toivossa! No matka tuotti paljon hyvää tulosta ja eräs matkan tulos on SALORA TV 60 !!!!!!!!!!!!! Paikasta salaisesta ;) Voin sanoa Kouvolan kunnanvarikon olevan täysin perseestä (terveiset vaan sinne ukkelille), muut paikat olivat hyviä niitä en mainitse ettette Te löytäisi apajiani :@
Matkasta ei nyt enempää. Peanut kirjoittaa siitä artikkelin tai sitten minä kirjoitan. Ehkä Peanut kirjoittaa, kun Peanutilla kaikki kuvallinen materiaali siitä on.
Sai väistyä puuhastelunurkkaukesta kaikki muut ikuisuusprojektit pois tämän tieltä!
Eikö hän olekin kaunis :):)
17" putki, ei vie paljoa tilaa edes. Pieneen kokoon ihastuin tuossa, pieni koko tarkoittaa sen olevan vanha :) Lisäksi tuota mahtuu työstämään tuolla ahtaassa kolossa hyvin.
Nappulastot.
Tässä on muutes elektroninen virityksen ilmaisija! En tiedä miten se toimii tai miten sitä käytetään, mutta odotan innolla pääseväni koittamaan.
Takakansi. HUOM! Vastaanottimen saa avata vain ammattimies! Toivottavasti TUKES ei löydä näitä sivuja ja kiellä minulta vastaanottimen takakannen poistamista.
Koneisto. Huomatkaa koneisto on point to point kytkentäinen! Ei ole piirilevyn paskoja siellä, koska piirilevyä ei ole vielä keksitty! Onneksi minulla on kaaviot tähän malliin, ei tuota ongelmia tuon setviminen.
Kuten hyvät Herrat havaitsevat, vastaanottimessa ei ole transistoreja tai mikropiirejä, vastaanottimessa on putket! Vastaanotin on siis laatua - vastaanotin tuo kotiin lämmön ja rakkauden leijailemaan ilmaan, vastaanotin tuo tuoreen pullan tuoksun toisin kuin koneellinen, julma mikropiiri, joka silkkaa ilkeyttään tuo muovin myrkyllisen katkun huoneistoon ilmaisten tulijoilleen huoneistossa asuvan julman, koneellisen tunteettoman kylmän henkilön.
Seleeni perkele! Wanhan ajan tuulahdusta (myöhemmin selviää, että joku on tuon seleenin korvannut diodilla, jos seleeni toimii pistämme sen takasin käyttöön).
Tämä minua alkoi heti ensimäiteksi vaivata. Poikkeutuskelat pyöri kaulan ympärillä. Ettei olisi hajalla jotain ....
.... Putki ja poikkeutuskela on ehjiä! Onneksi ne olivat vain löysällä. Otin poikkeutuksen toistaiseksi kokonaan pois, koska ei sitä tarvita pitkään aikaan, ensin täytyy suorittaa eräänlaisia mittauksia ennen kuin uskaltaa laittaa virtaa ettei esim. kuivuneen kondensaattorin takia säry mikään korvaamaton paikka.
Harmikseni putki ei ollut niin vanha, että siinä olisi ioniloukku. No ei kaikkea voi saada.
Juovapääte. Siellä komeilee PL36! Tässäkin saa mukavaa vanhan ajan tuulahdusta, suurin osa televisioistani on olleet PL500 tai PL504 juovapääteputkilla.
Juovamuuntaja näyttää ehjältä. Toivottavasti se on myös sitä. Kenttäpäätemuuntajia minulla on tähän varalla uudemmista saloroista. Juovamuuntajaa ei ole :(
Ahdas kun mikähän tuo saatanan kolo on, mutta toimeen on tultava. Ja hyvin onkin tähän asti tultu niin kauan kuin pöydällä on vain yksi projekti. Kolme laitetta kun tuossa samaan aikaan on levällään alkaa tulla hieman ahdasta ja kiroilla kuinka perseestä kaikki on. Tämän kohdalla en tahtonut niin käyvän, vaan siivosin paikat, jotta olisi ilo työskennellä.
Sulakkeet. Ne pitää rassata hyvin, ne on lähes aina hapettuneet. Toinen mikä usein on hajalla on virtanappula. Onneksi se tässä toimi, kone oli niin puhdas, että sitä on ilmeisesti säilytetty suurimman osan ajasta sisällä kuivissa tiloissa.
Nippu kondensaattoreitakin meni vaihtoon. Pari suojahilojen ja muutama katodikondensaattori. Olisi siellä vaihdettavaa enemmänkin, mutta kun ei minulla ole niiden tilalle laittaa mitään niin ne saa jäädä toistaiseksi. Nuokin mitä vaihdoin eivät ihan täsmänneet arvoihin, ei haittaa. Ne on arvoiltaan parempia kuin alkuperäset ja katodi tai suojahila ei ole kovin nirso siitä kondensaattorin arvosta. Sitten kun on ihan kunnon lista tarpeellisista osista teen UralTonelle tilauksen, jotta saataisiin aksiaalikondensaattorit sinne.
Ai niin tuo heti virtanappulan jälkeen oleva häiriönpoistokondensaattori, joka tässä tapauksessa oli paperia meni ensi töikseen vaihtoon. Se häiriönpoistokonkka kannattaa AINA vaihtaa ennen virtojen päällelaittoa. Se lähes aina alkaa kiehumaan hetken käytön jälkeen, yleensä se on mustaa pikiä sanotaanko sitä nyt mehiläisvahaksi? Tällä kertaa se oli paperityyppinen, silti vaihtoon. Pahimmassa tapauksessa se saattaa hajottaa toimivan virtanappulan! >:(
Oli meillä vielä yksi ongelma: hehkupiiri. Mittaaja näytti ääretöntä hehkutuspiirin ylitse. Selvittelyjen jälkeen totesin hehkutuspiirin katkeavan kanavanvalitsijassa. Kanavan valitsijaan ei pääse kunnolla käsiksi ellei konetta ota pois.
Hieman aikaa piti vekslata, ei tahtonut lähteä. Takana parit ruuvit pois, mutta se ei riittänyt. Edessä olevaa muovista nappuloiden ja potikoiden suojaa piti puupaneloinnissa kaksi pientä ruuvia. Niiden poisottamisen jälkeen lähti kiltisti.
Koneisto irroitettuna.
Kanavan valitsijasta oli lähtenyt johto irti. Tuossa oli pari muutakin paikkaa mitkä oli mystisesti itsestään irti. Luulen, että tuo roskikseen viedessä oli pudotettu häkin pohjalle ja ne oli tärähdyksestä irronneet.
Pistimpä vielä uteliaisuuttani koneen tulille ilman poikkeutuskeloja. Komeasti lähti putket hehkumaan ja kovaäänisestä ääni kohisi. Kun naksautin toisen kanavan muuttui kohinan laatu, joka merkitsee kanavanvalitsijan ja välitaajuusasteiden toimimista. Varmaan huomenna uskaltaudun kokeilemaan toimintaa poikkeutuskelojen kanssa. Äsköisellä kokeilulla juova -ja kenttäpoikkeutus olivat pois käytöstä. Telkkareissa on suoja poikkeutusasteet eivät lähde päälle jos ei kelat ole kiinni, poikkeutuskelan liittimessä on hyppylanka ja tässä tapauksessa kenttäpääte ja sen oskillaattori saa jännitteen juovapäätteeltä, joten sekään ei käynnistynyt. En kuitenkaan usko kovin suuria vikoja ilmaantuvan ja mahdolliset pienemmät viat voimme todeta vasta, kun laitamme vastaanottimeen kuvaa.
23.02.2011 kello 23:11
On mukavaa herätä aamuun aurinkoiseen tietäen, että laadukas vastaanotin odottaa harrastekolossa koekäyttöä. Puukoppa olisi tarvinnut vielä imurointia ja muita toimenpiteitä, mutta koekäyttöinnostus oli niin suuri, päätin tehdä sen. Pistin koneiston koppaan mutta en ruuvannut kiinni ja tulille!
Hiljaa heräili vastaanotin vuosikymmenten uinumisen jälkeen. Ensin putket napsahteli lämmetessään, sitten alkoi kuulua vaimeaa ininää - juovaoskillaattori lähti käyntiin! Sitä odoteltiin hetkinen, kunnes ininä alkoi kasvamaan juovapääte lähti heräämään lopulta kuului staattisen sähkön räps-ääni, jolloin suurjännite nousi ja viimein alkoi kuvaruudulla näkyä himmeästi lumisadetta! Lisäsin intensiteettiä ja sieltähän meille tarjoaa vastaanotin kuvan!
Voimme kuvasta todeta pystypoikkeutuksessa olevan vikaa. Vika saattaa olla kulunut putki, paskana oleva elko, säätö pielessä tai arvonsa menettänyt vastus.
Se jääköön myöhemmäksi. Koneisto uudelleen irti. Nyt korjataan ei toiminnallinen eikä edes kosmeettinen vika, vaan turvaa antava! Emmehän tahdo puukopan leviävän käsiin esimerkiksi kantaessa. Tuota palkista on toiselta puolelta pettänyt liimaukset ja toiselta puu haljennut. Se täytyy liimata takasin, koska se tuo jäykkyyttä koppaan.
Tuossakin on halkeema, mutta sille en aijo puutteellisten puusepän taitojeni kanssa lähteä tekemään mitään. Se ei edes mene niin syvälle, että se vaikuttaisi kovin paljoa jäykkyyteen. Nuo on varmaan haljennu kun joku ääliö on pudottanu sen kontin pohjalle.
Liimaus kuivumassa. Tällä minun "NYT NYT KAIKKI TÄNNE HETI"-asenteellani ei ole aikaa etsiä tarpeeksi suurta puristinta, vaan käytetään heti käteen osuvia työkaluja, joilla voidaan päästä tyydyttävään lopputulokseen. En näe siinä mitään pahaa niin kauan, kun ei mennä lopputuloksen laatua huonontavan rajapinnan yli.
Nyt kun on liimaukset kuivumassa ja tarina päivitetty ajan tasalle on hyvä aika nauttia lounas.
Pistin koneiston kiinni ja aloin selvittämään miksi kuva on niin matala. Syyksi paljastui lopulta pystyoskillaattorin arvonsa menettänyt anodivastus. Arvon tulisi olla 150 k nyt se oli jotain 550 k, samoin vastus, jonka kautta pulssit menevät pääteputken hilalle oli huonossa kunnossa. Yleismittari ei näyttänyt 2M alueella mitään ja sen kuuluisi olla 680 k. Pistin myös pääteputken katodivastuksen vaihtoon, se oli kasvanut 100 ohmia, se on kriittinen koska se määrittää putken toimintapisteen, jos toimintapiste on väärä putket kuluu nopeasti >:(.
Ongelmasta seuraavaan: Pystypäätemuuntaja pitää mielestäni liian suurta naputusta. Kyllä sen ääntä kuuluu pitää, mutta ei noin kovaa.
Ohmit oli kunnossa vertaillessani sitä toiseen muuntajaan, mutta päätin silti kokeilla. Tuokin naputti, tosin ei yhtä kovaa, mutta kuitenkin kovempaa kuin pitäisi. Ehkä vika on jossain muualla.
Ja kyllä. Nyt varmaan mietit kuulinko väärin ja tuliko se naputus kaijuttimista? Sitä itsekin ajattelin aluksi, mutta kyllä se muuntajasta tulee! Kaijuttimistakin vähän kuuluu, niin vähän etten siitä huolestuisi.
Että oli vittumainen ilta eilen. En keksinyt vielä syytä miksi kenttäpäätemuuntaja murisee niin kovaa. Päätin antaa telkkarille kuvaa! Sittempä putket lakkasi hehkumasta, todensin vian kanavan valitsijasta (taas) irronneeseen johtoon. Tällä kertaa pujotin sen lyhyempää reittiä, jottei se joutusi niin kovalle rasitukselle koneistoa käännellessä.
Uusi yritys. Voi vittu! pelkkää mustaa näkyy kuva ruudulla eikä äänikään kohise. Kanavan valitsija ei toimi, siitä oli toinenkin johto irti - taas koneisto irti ja pohtimaan mistähän se lähti, se oli kanavan valitsijan anodijännitepiuha. Yhtään tyhjää piikkiä ei kanavan valitsijassa ollut, joten kaavioiden (ei aivan samassa järjestyksessä piikit) ja suunnan johon johto osoitti johtopäätkösenä päädyin laittamaan sen kanavanvalitsijan ulkopuolella olevan vastuksen toiseen napaan. Ei siellä muita paikkoja ole, joten tuo sen on oltava. Koneisto takasin ja virrat päälle. Hetken päästä alkoi kuulumaan TRRRRRRRRR- ääntä äkkiä refleksinomaisesti otin virrat pois ja mietin menikö se johto väärään paikkaan ja nyt on paskana >:@ Huh mikä helpotus oli, kun huomasin sen olevan vain irti unohtunut kuvaputken anodipiuha! :)
Ei tuossa vielä mitään, illan vitutuksen multihuipennus on vasta alkamassa. Television ostalta kaikki on nyt valmista kuvan antamiselle, menen kaivamaan VHF modulaattorin kaapista ja pistän tulille. Kanava löytyy ja mustaa kuvaa näkyy. Kytken sen digiboxiin, ei mitään tapahdu >:O! Pelkkää mustaa. Menen huoneeseeni koittamaan sitä toiseen telkkariin siinäkin pelkkää mustaa, video eikä ääni moduloidu millään tavalla! SAATANAN SAATANA >:@ Juuri kun testit olivat alkamassa! Siinä kohtaa alkaa pääkopassa vallitsemaan surina ja vitutus, saa jäädä hommat siihen siltä illalta. Hermosavukkeelle ja nukkumaan. Ehkä päivä seuraaava toisi edistystä taas hommaan - niin kuin se toikin!
Modulaattori toimi hyvin saadessaan yön makoilla lattialle viskattuna.
Saimme kuin saimmekin kuvaa! Tahdistukset ei vain toimi, joten kuva vilisee joka suuntaan. Lähdemme tutkimaan pulssierotinvahvistinta.
Tahdistuspulssit stoppasivat häiriönkääntäjälle. Sieltä löytyi muutama yliarvoinen vastus, yksi taisi olla kokonaan katki. Kun olin uudelleen testaamassa, niin juovapääte sammui! Tutkittuani totesin PL36:sen ohjaussignaalin katoavan käynnistyksen jälkeen nopeasti samalla olevan erittäin ruman näköistä. Syyksi paljastui juovaoskillaattoristakin roppa kaupalla yliarvonsa vastuksia.
Nyt se on tapahtunut:
Televisiossa näkyy KUVAAAAAAHAHAHAHAAAAAA!!
Tässä aletaan olla jo voiton puolella! Koneisto on ihan hirveän näkönen, kun olen joutunut vastuksia korvaamaan monella esimerkiksi 1M8 oli niin hankala koko, että tarvitsin kolme vastusta sen saamiseksi. Ei haittaa, sitten kun kaikki vialliset paikat on tiedossa ja tarvittavat osat listattuna pistän UralTonelle tilauksen. Ne yksittäiset nykyaikaset vastukset saa jäädä sinne, mutta kahden ja kolmen koplat aijon ostaa tai ottaa jostain muualta. Olen kaikki varaosakoneistoni heittänyt pois tilanpuutteen takia, joten ainut vastuslähde minulle tällä hetkellä on PARTCOn vastuslajitelma.
Yksi juovaoskillaattoriputki ehti jo hajota, kun oli toimintapiste niin vituillaan. Seuraavaksi aijon järjestelmällisesti käydä tuon läpi, ainakin kaikista kriittisimmät paikat ja vaihdan oikeat vastukset ettei pääse särkymään mikään korvaamaton, mieluiten en tahtoisi minkään särkyvän.
Nyt nautin ansaitun Voiton Savukkeen!
Olen alkanut tekemään listaa tarvittavista osista. Koitin seleenitasasuuntaajaa, mutta se ei toimi sen sisäinen resistanssi on ilmeisesti kasvanut liikaa ja se hukkaa liian paljon jännitettä ylitsensä, joka vuoksi se kuumenee. Onneksi Krematronilla on vastaavanlainen seleeni kätköissään. Seleenin kulumisen vuoksi diodi on varmaan sinne laitettu, mutta siinä on unohdettu erittäin tärkeä asia nimitäin vastus. Tuohon kuuluvan seleenin tulisi hukata n. 30 volttia jännitteestä. Diodin kanssa anodijännite on turhan suuri, pistin 13 ohmia lisää resistanssia sillä saatiin anodijännitteet vähän lähemmäksi oikeaa.
Saatiin tänään ihan konkreettisia tuloksiakin aikaiseksi: Kontrastin säätö toimii nyt!
Jotkut kohdat tuolla poikkeavat kytkentäkaaviosta. Esimerkiksi AGC-viivästys, kuuluisi olla sarjassa 470 k vastus ja potikka. Tässä tapauksessa potikka puuttuu kokonaan ja vastus on n. 800 k.
Päätin etten hanki osia tuohon kaupasta. UralTonen hinnat on ihan järjettömiä! Jopa 7 euroa yhdestä elkosta, no on se varmaan laadukas mutta silti jotain rajaa. On UralTonella halpojakin osia, niistä ei vain ole kovin kattavaa valikoimaa. Muuta liikettä en tiedä mistä saisi aksiaalikondensaattoreita. Muistinpa myös onhan minulla jossain pahvilaatikoiden kätkössä muutama Salora Viptronic/Finlandia koneisto! >:O Ehkä niistä löytää jotain tarpeellista.
Hommat edistyy. Sain virityksen ilmaisijan (hetkeksi) toimimaan, syypäänä paska vastus ja virityksenilmaisu jännitteen ilmaiseva diodi. Virityksenilmaisinputki ei saannut vertailujännitettä. Diodi oli tyyppiä OA81, minulla ei ollut samanlaista, korvasin sen OA79:llä. Mahdolliset eroavuudet antaa anteeksi virityksenilmaisimen säädöt.
Hetken se toimi hyvin, kunnes jämähti taas paikoilleen/liikkuen erittäin hiljaa kanavan viritystä säätäessä. Vertailujännite ei taaskaan muutu, vaikka diodi ja muut oheiskomponentit on ehjät. Jatkakaamme tutkimuksia.
Kuvassa ilmaisinpurkki. Vasemman puoleinen diodi ilmaisee viritysilmaisinputkelle vertailujännitteen, oikean puoleinen on videoilmaisin. Äänen suhdeilmaisin on vasta myöhempänä, tässä laitteessa välitaajuus viedään kokonaan videoilmasimen läpi ja vasta sen jälkeen kuva -ja ääni erotetaan toisistaan ja ääni viedään (leikkurin kautta) omalle ilmaisimelleen.
Viritysilmaisin alkoi itsestään toimia, jossain siis on kosketushäiriö. Sain max. kontrastia parannettua vaihtamalla välitaajuus -ja videoputken. Projekti alkaa pikku hiljaa tulla valmiiksi! Nyt se olisi jo kelvollinen, mutta tavoitella tahdon vieläkin suurempaa täydellisyyttä: tahdon kuvan yläpään lineaarisuuden paremmaksi. Tuossa on vain yksi lineaarisuuden säädin, joka säätää enimmäkseen keskeltä ja alhaalta.
Itse asiassa en ole varma onko se vika vai ominaisuus, että viritysilmaisimen palkin korkeus on verrannollinen lähetteen kirkkauteen.
Selvitettäneen huomenna lisää.
:O :O Jo on ihme laite. Tajusin juuri, ettei siinä ole focukselle säätöä! >:O Focusjännite julistetaan suoraan vastuksilla.
Televisio on valmis! Pistin tuohon Boston 8:n kenttäpäätemuuntajan. Se oli aikaisemmin todettu hiljaseksi ja se oli samaa tyyppiä (AT3507) toki todensin asian vielä ohmimittauksella. Pistinpä vielä ruuvien alle bitumimaton palat eristämään värinöitä. Alkuperäset olivat kovettuneet.
Kuvan yläpäätä sain paremmaksi kuvanleveys, korkeus ja lineaarisuussäätöjen yhdistelmällä lisäksi vaihdoin suurjännitediodiputken, ajattelin sen olevan kulunut ja pienentävän suurjännitettä josta olisi johtunut kuvan liian suuri koko joka suuntaan.
Pistin koneen kasaan ja kannoin sen huoneeseeni pidempää koekäyttöä varten. Iskin tulille ja totesin eihän kuvaruudulla näy vittu mitään! >:O Viritysasennolla kuva tuli sen myötä kävi selväksi vian olevan kontrastin säätimessä. En sen enepää silloin tutkinut vasta kun nyt illalla olin menossa sänkyyn katsomaan JIM D dokumenttiä. Kontrastihan on virityksenilmaisin asennossa maksimilla, pimeässä huoneessa se alkoi häikäsemään, nousin siis sängystä ja avasin koneen siitäpä melkein heti silmiin osui kontrastinsäätöpiirissä oleva vastus, joka otti maahan kiinni. Takakansi oli vääntänyt sen, pistin sen parempaan asentoon ja se oli siinä. Onneksi oli noin helppo vika.
Äsken tahdistus lähti vaeltamaan. Oikeaan aikaan osuva häiriö (pöytälampun sytytys/sammutus tai kanavan vaihto) saa molemmat tahdistukset sekoamaan. Ihan kun ne lukittuisi väärään aikaan siihen auttaa kanavan vaihto toiselle ja takasin.
Eilispäivän tilanteesta sain kontrastia vieläkin paremmaksi tajuamalla laittaa poisottamani LDR-vastuksen tilalle kiinteän vastuksen. LDR oli kuollut otin sen pois toistaiseksi. Ostan seuraavalla PARTCO-reissulla tilalle uuden. Jos ei jollekin vielä ole selvinnyt, tuossahan on automaattisesti valoisuuden mukaan säätyvä kontrasti - ihme kyllä sitä ei saa pois päältä >:O Käytännössä LDR-vastus ja kontrastinsäätöpotikka ovat sarjassa.
Koneisto valmiina.
Lähes kaikki vaihdetut osaset. Nuo puna-mustat on elkoja, ei kovin laadukkaita kahdessa niistä ESR-viisari liikahti tuskin yhtään. Kolmas oli "vähän parempi", mutta vaihtohon se meni sillä kaksi muuta ei kovin suurta luottamusta minussa noihin herättäyt.
VHF-modulaattori ja baluni. Tuo VHF-modulaattori on alun alkaen PS1:stä, baluneita olen löytänyt roskiksesta. Tuossa on hyvä olla baluni välissä, se muuttaa nykyajan 75 ohmisen antenniliitennän 240 ohmiseksi. Baluni on siis tuo sininen teippikasa. Sen päällä oleva ruuvi ei liity toimintaan mitenkään se vain tukee johtoja ettei ne taitu liian jyrkälle.
Nappulastoja. Mitä muuten tuossa lukee? >:O Salora siinä ei ainakaan lue, liekö kuoret jonkun toisen tekemiä?
Terävyysnappula kytkee kondensaattorin videoputken katodivastuksen rinnalle. Niin kuin nappula kertoo - kuva terävöityy siitä vähän. En sitten tiedä mihin tuota käytännössä tarvitaan, mutta terävä-asennolla kuva näyttää paremmalta.
Kodin viihdekeskus. Nykyjään Salora Finlandia saa kuvan suoraan digiboxin RF-modulaattorista. Vanhempi rouva saa SCART --> VHF modulaattori --> Balun --> TV. Ongelmasta seuraavaan: nyt ei ole paikkaa Salora Ravennalle >:O
Juu siellä taitaa jotkut kondensaattorit muuttaa arvoaan lämmetessä. Nyt on ollut päällä yli tunnin ja tahdistukset katosi ihan itsestään. Lukitusalue on kyllä normaalin suuruinen, ihmettelen miksi molemmat tahdistukset putoavat pois kuitenkin juovatahdistusta säätämällä molemmat korjaantuu.
Ette osaa kuvitellakaan miten ihana tuoksu täällä leijailee kun antiikki pääsee lämpenemään :) :)
Iskin tänään herättyäni TV:n päälle katsoakseni Pieni Talo Preerialla. Tahdistukset toimivat vallan mainiosti eilisillä "lämennyt säädöillä", vaikka käynnistys oli kylmä - todella kylmä ikkuna auki nukutun yön jälkeen.
Joskus harvoin kuva räpsähtelee. Asialle en voi tehdä vielä mitään sen harvinaisuuden vuoksi. Jos pistäisin mittarit ja oskilloskoopin kiinni ja jäisin odottamaan uusia räpsähtelyjä joutuisin odottamaan maailman tappiin asti.
Projekti on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen ja varsinkin opettavainen. Ensimäinen putkitelkkari, johon minulla on täydelliset kaaviot. Aikaisemmat tapaukset ovat rajoittuneet enemmän päälisin puolin tarkasteluun ja elkojen vaihtoon. Lisäksi opin tärkeän asian: tasajännitemittaukset kertovat paljon enemmän kuin oskilloskooppi, ennen olen vain seurannut eri asteiden pulssimuotoja. Tähän minulla ei ollut kuin kaavio (ei pulssikuvia) kaaviossa oli onneksi putkien katodi, anodi ja suojahilojen tasajännitteet. Olen lukenut Veli Noriman televisiotekniikan kirjoja kuin raamattua, mutta kyllä käytäntö on paras tapa oppia asioita. Olisi hienoa tietää tuon historiastakin jotain. Roskislaitteissa se yleensä on mahdotonta. Jos saan eräältä taholta tilattua Boston 8 kaaviot tulee siitä seuraava projekti. Boston 8 on ensimäinen Saloran osittain transistoroitu kone.
25.02.2011
Juovaoskillaattori ryömii.
En löytänyt mitään konkreettista vikaa sille. Aluksi suihkutin kylmäspreitä juovaoskillaattorin styroflex-kondensaattoreihin. Ei vaikutusta, sitten juotin irti ja mittasin kapasitanssia kuumentaen/kylmentäen niitä - ei merkittäviä muutoksia kapasitanssissa. Sittempä keksin oikosulkea tahdistuspulssit, säätää juovatahdistuksen niin lähelle kun pystyy (todella vittumaista metallikärkisellä ruuvimeisselillä pitäisi hankkia viritysmeisseli), siinä tilassa kylmäsprayn suihkutus vaikutti juovataajuuteen sittemmin keksin että niinhän se pitääkin! Ei mikään kondensaattori nyt täysin immuuni lämmönvaihteluille ole.
Lopulta päätin pistää toisen juovaoskillaattorin vaihevertailija putken. Säädin myös ilman tahdistuspulsseja kuvan pystyyn, nyt on ainakin oskillaattorin kela viritetty optimaalisimmalle asennolle.
Juovapääte on toiminu hyvin jo 4 tuntia. Joskus jos kuvassa on paljon kirkasta valkoista ja pikimustaa sekottaa se pystytahdistusta hieman. Saan piakkoin täydelliset huolto -ja pulssikuvat tuohon joten sitten tarkistamme vielä eri asteiden pulssimuotojen oikeellisuuden. Ette osaa kuvitellakkaan miten saatanasti tuo tuottaa lämpöä >:D
Huolto-ohjeet tulivat! Aamukahvin jälkeen haen postista ne.
Yleisestiottaen tahdistushäiriöt saattoivat johtua liian korkeasta ATS:stä. Säädin sen huolto-ohjeen mukaiseen arvoon, kuvan max. kontrasti huononi hieman, mutta tuskin pahasti ei tuota nyt sentään suoraan auringonpaistetta vasten katsella. Huolto-ohjeesta kävi ilmi, ettei tässä edes kuulu olla focukselle potikkasäätöä. Se hoidetaan jollain jumppereilla en ole tosin niitä mistään vielä löytänyt (enkä edes etsinyt tai tutkinut tarkemmin kun ei focuksessa mitään vikaa ole). Eri asteiden pulssitkin näyttivät kaikin puolin asiallisilta pulssikuviin niitä vertaillessani.
http://www.salora.name/TV/mallisto/mv/SALORA_TV_60.htm Raimo Jokisen mallisivu TV 60:sta
Koska en tiedä onko kyseinen sivu olemassa vielä vuoden tai viiden vuoden päästä, otan oikeuden tallettaa mainoksen Meidänkin Palvelimellemme. Mainos on nähtävissä klikkaamalla tästä.
Ei paha! Kuvan täytyy olla vähän irrallaan vasemmasta reunasta ettei tekstitykset mene 4:3 lähetyksissä piiloon. TV-lähetyksessä vasemman puolen musta reuna ei kuitenkaan ole noin suuri. Sama pätee alapäähän sitäkin pidän vähän kasassa tekstien takia. Käytännön katselussa noin pientä epälineaarisuutta ei edes huomaa.
Tietokonekin on yksi perkeleen ketku, minulla on näytönohjain, jossa on RCA-ulostulo. Siitä vien signaalin modulaattoriin mutta arvatkaapas hyvät Herrat mitä! Kun tuo modulaattori on PS1:n ja se saa kuvansa jostain ihme liittimestä sen sisääntuloresistanssi on yli 300 ohmia, no kyllä tietokoneelta riittää taso antamaan sinnekin kuvaa mutta kun sitä pitää aluksi huijata! Tietokoneen lähtö on 75 ohmia ja se ei anna mitään ellei se tunnista jonkun ottavan kuvaa vastaan, täytyi laittaa käynnistettäessä 75 ohmin kuorma sinne juksaamaan konetta ja vasta sitten tuon modulaattorin.
Tein testejä. Ei edes S-videosta nykyään saa mustavalkoista kuvaa ulos! Saatana! S-videon Y-reiästä tulee normaali komposiittivideo, vaikka ennen hyvään aikaan Y-reikä antoi pelkän mustavalkoisen kuvan+tahdistuspulssit ja C-reiästä sai väripulssit. Olisin mielelläni liittänyt vastaanottimen suoraan mustavalkoiseen lähetteeseen, jossa ei olisi ollut ilkeitä väripulsseja häiritsemässä >:@
Kuinka tuomittavaa on käyttää museoesinettä kulutustavarana? Kuvaputket ja televisioputket ovat kulutustavaraa. Ne kuluvat käytössä, eikä kestä ikuisuuksia. Jossain kohtaa maailmassa loppuu kuvaputket. Tietysti jos olisi itsekäs voisi ajatella antiikki-tv:iden kuvaputkien riittävän hyvin oman elinikänsä. Entäs vähän kauaskantoisempi vaihtoehto: museoesinettä käytettäisiin vain välillä, aiheeseen sopivassa tilaisuudessa. Se olisi toki aina toimintavalmis, mutta ensisijaisesti käytettäisiin uudempaa tekniikkaa, jota riittää lähes mielin määrin tuhlattavaksi.
Herää uusi kysymys: Yllä mainitussa kauaskantoisessa vaihtoehdossa esine säilyisi pitkään, mutta lymyilisi koristeena tyhjän panttina suurimman osan ajasta, jollaiseen tilanteeseen päästäisiin vaikka esine ei olisi ollenkaan toimintakunnossa. Toki esineen "arvo" tai "status" kasvaisi huomattavasti, kun sen voisi sanoa toimivan täydellisesti ja tarvittaessa tarkastelijalle esitellä toimintaa. Silloin esine säilyisi muita ja oman egon kasvattamista varten, sen kulutustarve kärsisi siitä.
Ihanteellinen tilannehan olisi säästää jokainen vastaantuleva antiikki-televisio, jolloin ne varmasti pysyisivät hyvässä tallessa ja olisivat aina valmiina kulutuskäyttöön ja ulkopuolisille näyteätäviksi, se ei vain ole mahdollista. Jos kituuttelee "vain joskus" - käytöllä yhdellä tai kahdella antiikki-televisiolla, muualla niitä menee lihoiksi syystä, ettei niitä kukaan tarvitse ne menevät lihoiksi antamatta kaikkea kulutushyötyänsä. Siinä tilanteessa häviäisi "molemmat" osapuolet, olisin minä tyytymätön säilytettyäni käyttämättä lähes koskaan esinettä, kun taas tulisi tarve saada uusi esine olisivat ne jo loppuneet. Olisivat ne toki muutenkin loppuneet kulutusjuhlassani, mutta silloin olisin saannut kaiken käyttöhyödyn ja ilon irti niistä.
Ehkä optimaalisin ratkaisu on juhlia kulutusjuhlaa siihen asti, kun lopun alku on aluillaan ja sitten alkaisi säilytyksen.
07.03.2011 kello 00:40
Kuvan räpsähtely, josta joskus puhuin on alkanut ilmaantua useammin. Jopa välillä niin usein, että katselunautinto häiriintyy, koska alkaa odottamaan "milloin se nyt uudestaan saatana". Kannoin television harrastekoloon ja aloin tutkimaan tarkemmin. Räpsähdys tässä tapauksessa tarkoittaa molempien poikkeutusten hetkellistä sammumista ja välillä kuuluu kuin jossain olisi läpilyönti - tyypillinen viallisen putken ääni. Lähdin asiaa tutkimaan koputtelemalla putkia juovapäätteessä. Tarpeeksi kovaa kun booster-diodia koputti esiintyi räpsähdys satunnaisesti. Vaihdoin sen - ei auttanut alkuperäiseen ongelmaan. Tätä on vittumaista muutenkin selvitellä, kun se on ajoittainen välillä pitää jopa viisi minuuttia odotella kuuluuko sitä uudestaan. Mittasin booster-jännitteen se oli n. 900 volttia vaikka sen kuuluisi olla 810 V säädin sen asian mukaiseksi.
Sain samankaltaisia oireita esille koputtamalla (voimakkaasi) suurjännitediodiputkea DY86 vaidoin senkin - ei auttanut alkuperäiseen ongelmaan. Ai niin olin jo jossain kohtaa todennut, ettei räpsähdyksillä ole yhteyttä juovaoskillaattorin antamaan taajuuteen se on siis poissuljettu kanssa. Kuitenkin päädyin koputtamaan muitakin putkia kun pääsin vihdoin juovaoskillaattoriputken PCF80 kohdalle räpsähti taas kuva. Koputtelin lisää ei vaikutusta sittempä mojautin oikein kunnolla, paukahduksen saattelemana ruudulle ilmestyi pystyviiva. Otin äkkiä virrat pois. PCF80 lieni hajalla ehdin jo riemuita löytäneeni viallisen putken mutta seuraavalla testikäytöllä räpsähdykset jatkuivat ei vika ollut siis siinäkään, vaan se oli mennyt paskaksi liian kovasta mojautuksesta. >:O
Tuommoisia ääniä kun on hankala paikantaa otin poikkeutuskelat irti ja kuulostelin niitä - napsunat ei kuulu niistäkään. Otin booster-jännitteen irti kokonaan niin, ettei sitä juovapäätteeltä viedä mihinkään muualle - ei auttanut.
Alkaa hiljattain hiipiä mieleen ettei nyt olisi kyse siitä kaikista pahimmasta mitä olen jo itse asiassa alusta asti pelännyt, mutten tahtonut sitä itselleni tiedostaa: Juovamuuntajassa läpilyöntejä! Kun ei niille tunnu olevan mitään järkevää selitystä, tosin juovamuuntajan tai minkään muunkaan juovapäätteen osan koputtelu ei vaikuta räpsähtelyihin... Olen vain yhden viallisen juovamuuntajan elämäni aikana nähnyt se oli Salora Viptronicissa, se kuumeni alle puolessa minuutissa niin kuumaksi ettei siihen voinnu koskea eikä antanut suurjännitettä. Ai niin kuvaputkikin on suljettu pois - HV-kaapeli ja focus irti ja silti räpsyy tai no kuuluu räpsymistä/juovataajuuden vaihtelua. Tässä iässä on kuulo vielä niin hyvä, että kuulee hyvin juovataajuuden vaihtelut esimerkiksi pelkällä korvakuulolla pystyisin sanomaan onko putkitelkkari kanavalla vai ei.
En ole pystynyt juovapäätettä mittaamaan kovin tarkasti kun oskilloskooppi kestää vain 600 volttia. Boosterjännite notkahtaa räpsähdyksen aikana ainakin mitä yleismittariin on uskomista. Otan mielelläni vikadiagnoosiehdotuksia vastaan!
Vika taisi löytyä! Koitin vielä kolmannella PL36 putkella eikä vikaa ole esiintynyt monen tunnin käytöllä eikä edes kylmänä käynnistettäessä! >:D Kaksi aikaisempaa putkea oli Philipsin ja ne helisi ravistettaessa, Telefunkenin putki ei helissy. Ehkä olisi heti alkuun pitänyt vielä useammalla putkella koittaa, mutta en pitänyt pääteputkivikaa mitenkään mahdollisena sitä putkea pystyi hakata aika kovaakin eikä se vaikuttanut toimintaa millään tavalla :O. Onni kuitenkin näin :). Ja myös kynnys vaihdella niitä taisi olla iso senkin takia, että kaikki juovapääteputket ovat sekaisin parin litran minigrip-pussissa, jossa on vieläpä joku mennyt paskaksi ja siellä on lasinsirpaleita.
Testailin HV diodiputkia parhaimman löytääkseni kun kuva oli pikkusen liian himmeä ja kapea. Yksi oliko se nyt DY87 alkoi hehkua sinisenä >:O ei varmaan kovin terveellistä ... Lopulta päätin nostaa Boosterjännitteen 830 volttiin. Mielestäni 810 volttia on liian vähän sillä kuva on kapea ja turhan himmeä.
Mittailin putkien hehkutusjän nitteitä. Ne oli koholla muutamasta voltista jopa viiteen volttiin parhaimmillaan :O. Pistin hehkun kanssa sarjaan 33 ohmin resistanssin. Se hukkaa sopivasti 10 volttia, joka on teoreettisesti paras mahdollinen kun verkkojännite on noussut 220 voltista 230 volttiin. Erään välitaajuusputken (EF80) yli vaikutti vain 5 ja jotain volttia. Pistin toisen niin se nousi sinne 6.2 tienoille. Kertooko hehkujännitekin jotain kuluneesta putkesta?
Harmi, ettei nykyään ymmärretä naiskauneutta naiskauneus on silloin kun on mahdollisimman luonnolliset olosuhteet kuten tuossa kuvassa.
Nyt on taas kone kasassa ja toimii hyvin :):):):) Otin muutamia kuvasia taas, sillä kuviahan ei koskaan ole liikaa ja kuvat kertovat paljon enemmän kuin tekstit vaikka tämä sivu jo helvetin raskas onkin.
Halkeama on lähteny leviimään vähän. Tuo harmittaa kovasti muuten tämä olisi kuoriltaankin huippukunnossa.
Lukuunottamatta tätä.
Varmaan alkuperäinen virtajohto ;) ainakin pituudesta päätellen.
Poikkeutusjohdot on joskus ottanut äänen pääteputkeen kiinni. Ei minun toimestani!
Kuvaputken yläkulman kiinnitysmekanismi :O Ei ole ennen tullut tämmöistä vastaan.
Alhaalta se ei ole millään muulla kuin pannnan kiristyksellä kiinni, eli panta kiristää sitä kumityynyjä vasten. Kumityynyjä, jotka ovat näinkin monen vuosikymmenen jälkeen vielä notkeita :O
Ihan taustalla näkyvä "pahvi" on kuvaruudun ympärillä olevaa valkoista kehystä. Kun valolla tarkkaan katselee voi havaita kuvaputken ja suojalasin välissä pölyä ja muita epäpuhtauksia, mutta jos niiden näkemiseen valon tarvitsee ei niistä haittaa normaalikatselussa ole!
Tässä nähdään vielä tuo alaosan halkeama. Mielestäni suunnittelussa olisi pitänyt pistää jokin jäykistävä materiaali tähänkin kohtaan, kuvassa taaempana näkyy palikka, joka oikeasti kiinnittää sivuseinän jäykkään pohjarakenteeseen.
Näkyy myös miten nuo mutkat on saatu tehtyä pehmeiksi, jotta (sanotaanko sitä nyt viiluksi?) on saatu yhtenä pötkönä koko sivu- ja päälikuoren päälle. Uudemmissa telkkareissa kulmat on teräviä, semmoisen valmistushan on nopeaa ja halvempaa. Tässä voi vain todeta, että kuoriin on todella panostettu ja käytetty aikaa ja vaivaa.
Olen päätynyt tulokseen, ettei minun kannata tehdä tästä katselutelevisiota. On tapana yleensä pitää melkein aina televisiota päällä kun olen kotona ja suurimman osan ajasta kuuntelen sitä, se on tuossa selän takana päällä ja välillä tulee käännyttyä ja katsottua jos jotain mielenkiintoista sieltä kuuluu. Tuommoinen käyttö ei mielestäni ole soveliasta tämän kaltaiselle vastaanottimelle, jossa on paljon kuluvia osia (putkia), tämä pyhitetään musta-valkea elokuvien katseluun ja aamuisin tästä katsellaan Pieni Talo Preerialla. Muun katselu/kuuntelutarpeen tyydyttää vuoden 1979 värillinen Salora Finlandia, jossa ei ole muuta putkea kuin kuvaputki. Mutta siinä on tyristoripoikkeutus ;)
Räpsyy räpsyy ........ eipäs räpsykkään ;) Tunnin käytöllä ensimäisen 10 min aikana pari kertaa juovataajuus ryömi. Se ei siis ollut sitä aikaisempaa räypymistä, jossa juovapääte lakkasi toimimasta, nyt pelkkä juovataajuus putosi alle sekunniksi. Taitaa johtua joko siitä, että laittamani uusi PCF80 on paskana tai sitten no niimpä tietysti! Enhän minä virittänyt juovaoskillaattoria putken vaihdon ja boosterjännitteen säädön jälkeen, siitäkin se voisi johtua, no sille en nyt tee mitään toistaiseksi kun se on esiintynyt vain kaksi kertaa se ei ole vakavaa. Asia korjataan kun jaksetaan, mutta jotain opittiin ja tärkeä opetus tässä lieni se, että vika on AINA ENSISIJAISESTI putkessa ellei toisin todeta. Nyt minulla on jotenkin aina ollut mieltymys komponenttiviasta ehkä ajattelen asiat liian monimutkaisesti.
Näin vinkkinä mainittakoon, jos juovapoikkeutus katoaa (kuvaruudulle ilmestyy pystyviiva) on vastaanotin sammutettava HETI, vähän niinkuin auton öljyvalo, jos se syttyy pitää moottori sammuttaa HETI. Nimitäin, jos juovapääte ei saa ohjausta menee pääteputki aika nopeasti paskaksi vieden ehkä jotain muutakin mukanaan pahimmassa tapauksessa JUOVAMUUNTAJAN!! Yleisestiottaenkin jos vastaanotin käyttäytyy oudosti kannattaa se pikimmiten sammuttaa ettei suurempia vikoja ilmaantuisi.
Vielä aiheeseen liittyen: kun kerroin aikaisemmin nähneeni vain yhden telkkarin, jossa juovamuuntaja paskana. Sen paskaksimeno johtui siitä, että olin suoraan roskiksesta tuotuani pistänyt sen tulille hyvinhän se toimi... hetken. Siellä juovamuuntajan HV-käämin alapäässä kun on se suurjännitteen stabilointipiiri siinä vuoti eräs elko, joka kai aiheutti juovamuuntajalle niin suuren kuormituksen, että kuumeni ja meni oikosulkuun. Opetus on: Hyvät ihmiset mitatkaa elkojen kunto ENNEN vastaanottimen kytkemistä virtoihin ja tutkikaa muutenkin silmämääräisesti onko jossain jotain hassusti. Korjaushommissa pääsee pitkälle jo pelkästään näkö, kuulo- ja hajuaisteihin luottamalla. Jo pelkästään niiden avulla voidaan todeta onko vastaanotin a) ehjä b) rikki, rikki-tapauksessahan me tietysti kaivamme mittarit esiin ennen suurempia käyttöjä ;) Näin ympyrä sulkeutuu.
26.03.2011 kello 23:22
Televisio on ollut päällä koko päivän ja toiminut loistavasti! Jotta tämä ei menisi ihan jaaritteluksi päätetään projekti tähän. Jos suurempaa toimenpidettä joudutaan tehdä sitten jatketaan. Juovaoskillaattorin viritetään sitten kun jaksetaan. Huomenna on matka salaisille roskiksille toivottavasti löytyisi uutta puuhasteltavaa. Kytkentäkaaviot tulen julkaisemaan kun jaksan kaivella skannaajan esille, en ymmärrä minkä helvetin takia useimmat salailee niitä minä aijon toimia toisin.
27.03.2011 kello 18:48
Kaaviot löytyvät: täältä!!
10.04.2011 kello 3:18Onko Teillä mielipiteitä, lausuntoja tai muuta tietoa aiheesta? Oliko artikkelissamme asiavirheitä?
Olkaa hyvä ja kirjoittakaa mietteenne kommenttilomakkeeseen. Aina on hyvä keskustelu mielenkiintoisista aiheista on aina tervetullutta!
2024-02-07 20:44:34 | < Kalle Pihlajasaari > | Kiitos kun jaksoit tallentaa korjaus matkan, oli hauska lukea ja seurata haasteitta siina mukana vaikka on siita jo aikaa kulunut kun se oli sinulle ajankohtainen. Hoylaisin ja hijoisin sopivan puupalasen sen kotelon nurkkaan ja liimaisin kiinni etta ei hajoa lisaa. Niin se olisi 60.v sitten korjattu. Mikahan se P15b putken (puolikkaan) tehtava on ollut siina kuvaputken lahella? On aika oudosti kytketty anoodi ja katoodi yhteen, olisiko vaan dioodi tehtavaa suoritamassa? En tieda jos loydan taman paikan uudeleen niin olisi kiva jos vastaisit sposti osoitteeseen jos tulee into. etu.suku@gmail.com |
Copyright © PenaNetworks säätiöt 2006 - 2024