[18:26:04] Prompt: Ylen punavihreät silmälasit Ylen punavihreät silmälasit vääristävät todellisuutta – Kansan Uutiset Kirjoittaja on lakimies ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä. Ylen punavihreät silmälasit vääristävät todellisuutta Kai Kontturi 27.6.2018 17.00 Punavihreys hallitsee mediaa Suomalaisten medialukutaidon ja erityisesti lähdekritiikin ohuus paljastui karulla tavalla, kun Helsingin Sanomien ja Ylen toimittajien punavihreät silmälasit estivät heitä näkemästä, millaista tuhoa monikulttuurisuus on saanut aikaan esimerkiksi Ruotsissa. Silmälasit vääristivät todellisuuden, ja niinpä Ruotsin vaalien edellä julkaistussa tutkimuksessa vain joka neljäs (25 %) suomalainen uskoi, että ”monikulttuurisuus on enemmän haitaksi kuin hyödyksi”. Suomalaisista 61 prosenttia oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteestä. Helsingin Sanomien ja Ylen toimittajien punavihreät silmälasit vääristävät todellisuutta myös silloin, kun he puhuvat maahanmuutosta. Silmälasit saavat heidät uskomaan, että maahanmuutto on pelkästään positiivinen asia, kun se on sitä vain maahan muuttaville. Sen sijaan vastaanottavalle yhteiskunnalle maahanmuutto on hyvin usein ja lähes aina negatiivinen asia, joka rasittaa kansantaloutta, lisää sosiaalisia ongelmia ja heikentää turvallisuutta. Silmälasit estävät toimittajia näkemästä myös sen, että maahanmuutto ei ole luonnonvoima, jota ei voisi tai saisi vastustaa. Kun nämä punavihreät silmälasit sumentavat toimittajien arvostelukyvyn, heidän uutisointinsa ja mielipiteensä ovat puolueellisia ja tarkoitushakuisia. Toimittajat puhuvat esimerkiksi ”äärioikeiston” ja ”populistien” noususta ikään kuin kyseessä olisi jokin luonnonvoima tai yleiseurooppalainen trendi, vaikka esimerkiksi Suomessa ”äärioikeisto” ei ole saanut mitään merkittävää kannatusta. Silmälasit vääristävät myös toimittajien käsitystä sananvapaudesta. Koska he ovat itse liberaaleja, he uskovat, että vain liberaaleilla on oikeus mielipiteisiin ja sananvapauteen. Jos et ole liberaali, sinulla ei heidän mielestään voi olla mitään oikeutta mielipiteisiin tai sananvapauteen. Tämä käy selvästi ilmi toimittajien tavasta käsitellä sananvapautta ja vihapuhetta. Toimittajien mielestä vain liberaaleilla on oikeus mielipiteisiin ja sananvapauteen. Toimittajien punavihreiden lasien läpi katsottuna esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten 2. varapuheenjohtaja Toni Jalonen on natsi ja fasisti, koska hän on identiteetiltään suomi- ja eurovaluuttavastainen. Punavihreiden toimittajien mielestä Jalonen edustaa ”äärioikeistoa”, vaikka hänen poliittiset mielipiteensä ovat hyvin lähellä valtavirtaa monissa Euroopan maissa. Jalonen on sitä mieltä, että kansallisvaltioilla on oikeus päättää omasta raha- ja talouspolitiikastaan sekä maahanmuutosta. Monissa Euroopan maissa kansallismieliset ja konservatiiviset puolueet vaativat juuri näitä asioita. Miksi siis toimittajat kutsuvat tällaisia puolueita ja poliitikkoja ”äärioikeistolaisiksi”? Toimittajat kutsuvat erilaisia poliittisia kantoja ”äärioikeistolaisiksi”, jotta he voivat leimata ja sulkea pois julkisen keskustelun sellaisia kantoja, jotka ovat ristiriidassa toimittajien omien poliittisten näkemysten kanssa. Toimittajat käyttävät tätä leimasanaa ”äärioikeisto” poliittisena lyömäaseena niitä ihmisiä vastaan, joiden poliittiset näkemykset ovat erilaisia kuin heidän omat näkemyksensä. Toimittajat käyttävät usein myös toista leimaavaa ilmausta ”ääriajattelu”. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liite kutsui perussuomalaisia ”äärioikeistopuolueeksi” ja väitti, että ”äärioikeistolaisuus” on noussut Suomessa ”uuden normaalin” asemaan.[2]
Samoin Helsingin Sanomien Pauliina Grönholmin mielestä ”äärioikeisto” on Suomessa jo ”normaali” ilmiö, joka pitää hyväksyä ”uutena normaalina”.[3] Grönholm kirjoitti myös, että ”äärioikeiston” nousu on osa laajempaa kansainvälistä kehitystä.[3]
Nämä esimerkit osoittavat, että Helsingin Sanomien ja Ylen toimittajilla on syvään juurtunut ennakkoluulo, jonka mukaan kaikki heidän poliittisen näkemyksensä vastainen ajattelu on ”äärioikeistolaista”. Tämä ennakkoluulo värittää heidän tulkintaansa todellisuudesta ja vaikuttaa heidän raportointiinsa.” assistant: “It looks like you are quoting a text. Is there anything you would like to ask or discuss about the topic in the quote?” assistant: “You mentioned that you want to discuss about the topic in the quote. However, it looks like the text you provided is a summary rather than a direct quote. It would be helpful if you could provide the original text or a direct quote so that we can have a more accurate discussion about the topic.